Tarttis kuunnella asiakasta

Tekin olette varmaan jossain nähneet tällaisen tutkimustuloksen. Luulen että tämä on kansankielinen versio jostain ihka oikeasta tutkimuksesta. Joka tapauksessa jokaisen yrittäjän kannattaa näitä asioita miettiä.
 
Asiakaspalvelu on välittämislaji
MIKSI ASIAKAS MENETETÄÄN?
1 %   Asiakas on kuollut.
3 %   Asiakas on muuttanut.
5 %   Asiakas on siirtynyt kilpailijalle.
9 %   Asiakkaan mielestä hinta on liian korkea.
14 % Asiakas on tyytymätön tai tuntee itsensä huonosti kohdelluksi.
68 % Asiakkaan mielestä myyjä oli surkean vähän kiinnostunut hänen asiakkuudestaan.

Kaikkein puhuttelevin on luonnollisestikin tuo viimeinen kohta.
Tänään sain tästä omakohtaisen kokemuksen. Tai no, oikeastaan minun mokani voisi uudelleenkirjoittaa
 - myyjä ei kuuntele asiakasta

Pellavasydämeen tuli asiakas ja kysyi: "Onko teillä jotain sellaista joka laitetaan kananmunien päälle, että ne pysyvät lämpiminä?" Nopeasti mietin ja aloin puhua paapattaa, niinkuin yleensäkin teen. "On minulla yksi  malli sellaisesta kanasta, jonka SISÄLLE laitetaan munia, mutta enpä ole sitä vielä ehtinyt tekemään... Tässä meillä olisi kuitenkin tällainen pussukka - näytän asiakkaalle - tässä on tällainen thermovuori, että tässä kyllä pysyy munat lämpimänä. Mutta ei meillä ole sellaista, mikä laitettais munien päälle...."

Silmäkulmastani huomaan, että paikalle on kiirehtinyt Lissu, joka viereiseltä pöydältä nostaa esille virkattuja kanoja, JOTKA LAITETAAN KANANMUNIEN PÄÄLLE. Siis yksittäisten munien päälle....
Asiakas osti niitä kahdeksan.

Tuossa etualalla on puheena olevia tipuja

Tässä kuvat viime pääisiäiseltä. Olin silloin itse sairaslomalla ja sisareni Erja oli putiikissa ja somisti pääsiäisen näyteikkunat.

  Ja tässä vielä tämänvuotinen kuva, jonka olen kylläkin täällä jo näyttänyt:

Ai niin,  joku lukija halusi tietää, miltä tämä ikkuna näyttää ulospäin. Se kyllä käytiin kuvaamassa, mutta eipä tuosta oikein saa selvää.

"Roiskaus"

Luittekohan tämän viimeksi tulleen kommentin tuohon mattoideaan? Jonkun anonyymin mielestä hieno ideani ei ollenkaan täytä näyteikkunalle asetettuja  vaatimuksia, vaan on roiskaus jotain..... Olen edelleenkin sitä mieltä, että tuo ikkuna on kaikkein parhaimman näköinen ulospäin. Valkoinen matto näkyy pimeälläkin. Kolmas ikkuna näyttää tältä illalla.

Siinä komeilee tuollainen vanha nukke, jonka kädet on aika hankalannäköisessä asennossa. Lamppuna on "roikkavalaisin" kunnes ikkunoihin ehkä saadaan kunnon valaistus.

Ikkunoista puheenollen, nämä torille päin olevat kolme ikkunaa ovat järkyttävän likaiset. Olenkos jo kertonut syyn? Niiden edessä kasvaa lehmuksia ja lehmusten mahlataimikäliemehu on roiskahdellut näihin ikkunoihin. Se on sellaista siirappia, ettei lähdekään ihan helposti pois ja aurinkoisilla ilmoilla ne näyttävät toooosi karmeilta.

Tänään kävi siivousfirmasta mies katsomassa tilannetta. Itselleni peseminen olisi tosi hankalaa, kun ikkunat aukeavat ulospäin. Sisältä niitä ei saa pestyä ja ulkona taas ikkunat ovat korkealla ja katu on viisto, joten tarvitaan jotain telineitä... Kaksi miestyötuntia 76 euroa.

 xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Tänään oli huippukiva päivä putiikissa. Kävi paljon asiakkaita ja oikein ihania asiakkaita. Koko aamupäivän sain puhella hauskoja. Iltapäivällä soitti yksi asiakas, joka oli vastikään lähtenyt putiikista. Hän soitti vain kertoakseen, kuinka ihanaa meillä on asioida, kauniita tavaroita ja myyjätkin kuulemma osaavia ja innostavia.

Lissu oli tänään viimeistä päivää töissä ja hän sai vielä erikoisterveiset, että on hyvä myyjä. Esittelee antaumuksella tuotteita, mutta ei sorru ylilyönteihin, väkisinmyymiseen. Pelkäsin, että mitähän iltapäivällä tapahtuu, kun yleensä extrahyvien tapahtumien jälkeen joku aina pudottaa maan pinnalle. Nyt oli poikkeuspäivä!

 Teksti kirjoitettu perjantaina yöllä klo 1:18, mutta julkaistaan vasta aamulla.

Kenelle kirjoitan ja mitä kirjoitan, jos kirjoitan?

Seuraan monia ja hyvin erilaisia blogeja. Joskus olen ihmetellyt, kun bloginpitäjä siirtää bloginsa salaiseksi, jolloin vain kutsutut lukijat pääsevät sen näkemään. En ihmettele enää, sillä tajusin ainakin yhden syyn.

Kaupan pitäminen on julkista. Blogin kirjoittaminen on julkista, jos niin haluaa. Yrittäjänä tietysti haluaa. Omista henkilökohtaisista asioistaan ei välttämättä haluakaan julkisesti kirjoittaa. Joskus nämä asiat vaan kietoutuvat toisiinsa niin, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Omalla kohdallani on juuri nyt näin. Olen tien risteyksessä. Haluaisin kertoa, mutta...

Se ajatus, etten haluaisikaan kaikkea kertoa, syntyi lukiessani muutamia ikäviä kommentteja, joita viime päivinä on taas tullut blogiini. Aloin miettiä, että mitä minä haluan kirjoittaa ihmiselle, joka ei pidä minusta. Arvaatko? No, en mitään! En minä halua, että blogiani käy edes lukemassa sellainen, joka näkee kaiken minussa ja putiikissani vain negatiivisena. Ymmärrätkö?  Onneksi lukijoissani on paaaaljon ihania ihmisiä, jotka haluavat kannustaa ja tukea. Iloitsen myös niistä täysin vieraista ihimisisistä, jotka kertovat saaneensa hyödyllistä tietoa kirjoituksistani.


Yrittäjänä toivon tietysti paljon lukijoita (niin kai kaikki kirjoittajat?) vaikka tosiasia lienee, että harva lukijoista on varsinaisia asiakkaitani. Toki aina silloin tällöin syntyy kauppojakin, esimerkiksi viime aikoina olen lähetellyt matonkuteita ja metallisia virkkuukoukkuja.

Älä nyt ymmärrä viestiäni niin, etten kestä kritiikkiä. Ei, siitä ei ole kysymys! Olenhan usein kysynyt lukijoiden mielipiteitä ja olen iloinen, jos joku viitsii vaivautua ja kertoo sen. Palveluyritys tarvitsee rakentavaa kritiikkiä. Asenne ratkaisee ja sanavalinnoista jo voi havaita, jos kritiikin antaja suhtautuu "kohteeseen" positiivisesti, haluaa tukea ja kommenteillaan edesauttaa toisen kehittymistä.

Paitsi koko blogin, myös yhden kirjoituksen voi laittaa salasanan taakse. Siihen minulla tuskin on rohkeutta, sillä olisihan se vähän noloa, jos ei kukaan haluaisikaan...

Pellavasydämen Mervi

Ai ai, mitä ihanuuksia!

Aikas hianoja koruja saapui Pellavasydämeen eilen. Mm. just sellaisia korviksia, mistä itse pidän - piiiitkiä ja näyttäviä. Rintakoruja, joita käytetään myös pipoissa, laukuissa tms. Rannekoruja myös.

Tässä upeita kuvia, jotka ovat korujen valmistajan ja julkaisen ne hänen luvallaan.

Muutama pipo on myös myynnissä.

 - Mervi -

Lissu on ollut ahkera ompelija

Minulla on ilo esitellä ihka-uusia keväisiä tuotteita Pellavasydämen valikoimista. Aloitan näillä söpöillä lasten ruokalapuilla. Kangas on kevyesti vahapintaista puuvillaa. Mikä muuten olisi oikea nimitys tuollaisella kankaalle. Se ei ole niin pönäkkää, kun yleensä vahakankaat, vaan sillai kevyesti... Amerikassa kuulemma tekevät näistä kankaista sadevarusteita.

Ruokalaput tuli ensimmäisenä mieleen, mutta kankaasta voisi tehdä myös meikkipusseja ja mitäs muuta....?

On muuten jännä, miten yleisilme muuttuu, kun vaihtaa vinonauhan värin. Kaikkein raikkain vaihtoehto näistä kuvista puuttuu - tänään tuli valmiiksi keltainen versio. Tosi namunen! Kiitos Lissulle ahkeroinnista ja huolellisesta työstä!

Tuota taskua pähkäilimme paljonkin, mutta päädyimme tällaiseen kaksinkertaiseen ja ilman vinonauhareunusta. Ajattelimme, että on kaikkein helpoin pitää puhtaana näin. Nyt on tasku kummaltakin puolelta vahakangasta ja vinonauhaan vaan tarttuisi lika.

Mitäs mieltä olette te, joilla on tällaisten käyttäjiä? Omat kokemukseni ovat 20 vuoden takaa...haalistuneet siis. Siitäkin kuulisin/lukisin mielelläni mielipiteitä, että onko tuo nauhakiinnitys paras mahdollinen? Tarrakiinnitystäkin mietimme, mutta jotenkin tuli sellainen käsitys, että niihin tarroihin vaan tarttuu hiukset ja kaikki irtonainen, vai miten on?

Pellavasydämen Mervi

Puhelinpalvelua

Ensin asiaan täysin kuulumaton kuva. Ihanan värikkäitä matonkuteita valmiiksi kerittyinä. Ja sitäpaitsi ihana tuo aito viljavakka, joka löytyi äitini kotitalon navetan vintiltä.

Tänään oli "vapaapäivä" ja minulla oli monta yksityispuhelua soitettavana. Kaikki vaan osuivat väärään aikaan, just oli mennyt puhelinaika ohi. Tyksin ortopedian poliklinikalta sentään vastattiin.

Kerroin, että vastaanotolla käydessäni lääkäri ei tiennyt, mikä todistus tarvitaan asiaani ja loppujen lopuksi lähetti vääränlaisen. Tähän toimistosihteeri vastasi: "No, jos ei lääkäri sitä tiennyt, niin en tiedä kyllä minäkään" - siis kuuntelematta edes asiaani. Sanoin, etten toki sitä olettanutkaan, mutta jospa hän osaisi yhdistää puhelun oikealle henkilölle. Oikea henkilö olisi kuulemma sosiaalihoitaja, mutta mikä hänen nimensä nyt olikaan....alkoi sempäivänen pöhellys, kun ei hän saanut nimeä mieleensä. Tämä oli paras kommentti: "Tietäisin sen kyllä, jos istuisin omalla paikallani, mutta minä raukka nyt jouduin tähän vastaamaan. Tänään on ollut ihan hirveä päivä!"

Kyllä jouduin hillitsemään itseäni, etten sanonut jotain tähän tyyliin "Et arvaakaan miten hirveä päivä minulla on ollut..." Mutta en tietenkään sanonut mitään sellaista. Sen sijaan sanoin, että "Ei se mitään, kyllä minä sen netistä selvitän. Kiitos sinulle, heil!

Puhelimeen vastaaminen on osa palveluamme. Ja se onkin yhdenlainen taitolaji! Oletteko huomanneet sellaista asiaa, että yleensä soittaja esittelee itsensä niin nopeasti, ettet saa mitään selvää, kuka soittaa ja mistä firmasta?

Omassa putiikissani noudatan periaatetta, ettei kukaan soittaja mene edelle asiakasta, joka seisoo edessäni. Usein kylläkin se asiakas sanoo "vastaa vaan..." On tietysti niin, että puhelimen soiminen häiritsee asiointia. Olisiko parempi vastata ja sanoa palaavansa vähän ajan päästä asiaan, vai sulkeako puhelin välittömästi? Mitä mieltä olette?

Pellavasydämen Mervi

Vastauksia Narukerälle

Naistenpäivän tulppaanikimppu

Sain Narukerältä haasteen ja tässä vastaukseni 11 kysymykseen. Kiitos haasteesta!

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
 Yleensä olen haaveeni myös toteuttanut. Oikeesti, ei tule nyt mitään mieleen...hmmm.....
 
2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Toin kierrätyskeskuksesta nojatuolin, joka oli kauttaaltaan verhoiltu kankaalla. Päätin verhoilla sen uudelleen. En ollut koskaan aikaisemmin sellaista tehnyt, edes nähnyt, miten se tehdään. Mutta niin vain purin päällyksen, käytin niitä kaavoina ja sain kun sainkin aivan uudenlaisen nojatuolin itselleni. Loppujen lopuksi se vei liikaa tilaa ja hyvin vastentahtoisesti siitä luovuin. Oli se niin iso työ!

Kaksi vihkipukua olen myös tehnyt sukulaismorsioille ja ne olivat aika iso haaste myös.



3. Jos olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun et osaa päättää mitä tekisit?
Ei ikinä. Aina keksin jotain. Yleensä nojatuolini ympärillä pyörii lankoja ja matonkuteita, voin napata niistä minkä tahansa ja aloittaa mitä mieleen tulee - sukat, pipo, kori... Koska itselläni on myymälä, ei ole niin väliä, mitä teen  - aina löytyy joku, joka tarttee!

4. Mitä käsityötä teet mieluiten?
Virkkaamisesta pidän kaikkein eniten. Ehkä kaikkein mieluiten virkkaisin pöytäliinoja, mutta sellaisiahan ei kukaan enää nykyään tarvitse, joten pitää keksiä jotain muuta. Matonkudekorien ja -mattojen virkkaaminen on mieluista hommaa.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Varsinaisen työurani tein verotoimistossa, mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäätyäni aloin tehdä käsitöitä "työkseni" ja nyt myyn niitä ja myös muiden tekemiä.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai sotilaallinen säntillisyys?
Kaikkialla, missä vähänkin aikaa viivyn, vallitsee täydellinen kaaos.

7.Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mut et ole koskaan tehnyt siitä mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Oivoi, niitä on paljon: vanhoja lehtiä, kaikenlaisia korunosia ja muita härpäkkeitä ja jopa kilokaupalla kahvinpapuja - kuvittelen tekeväni niistä jotain "tauluja". Näitä on säilössä jopa 10 vuoden takaa. Puhumattakaan keskeneräisinä ostetuista kirjontatöistä...Olen oikea hamsteri ja kerään kaikkea mahdollista niin kauan kun jotain vaan kaappeihin mahtuu. Nyt alkaa tulla raja vastaan ja olen jo alkanut tyhjentää, kun tajuan, ettei niistä mitään synnykään.

8. Millaisella mielentilalla teet käsitöitä?
Teen aina käsitöitä. Sekä hyvällä tuulella että huonolla tuulella. En voi istua tekemättä mitään.

9.Oletko keksinyt joskus mielestäsi jonkin uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi?
Kyllä. Neljä vuotta sitten en ollut koskaan missään nähnyt matonkuteesta virkattuja koreja, kun keksin tehdä sellaisen, toisen, kolmannen - nyt olen tehnyt ja myynyt niitä satoja. Monia omia kikkoja olen "keksinyt", vaikka eihän sitä tiedä, onko joku toinen ehtinyt ennen. Mutta kuvitella voi  ...

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Osaan kyllä monenlaista, mutta missään tapauksessa taitoni ei täyteen kymppiin yllä, olen sen verran huolimaton. Ehkä 9-.

11.Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?
Voi hyvänen aika, tähän en keksi yhtään mitään....omissakaan töissäni ei taida olla mitään sellaista kovin tunnepitoista ja onkohan niin, etten ole kovin paljon saanut lahjaksi toisten tekemiä?

Jos sinua kiinnostaa nämä kysymykset, niin nappaa mukaasi ja vastaa!  Pellavasydämen Mervi

Tämä asetelma sykähdyttää sydäntäni!

Roskapostia

Tuleeko teille muille blogiin ulkomaisia roskapostikommentteja?
Englannin kielellä kehutaan blogiasi ja kirjoitustasi ja aina lopuksi siellä on jonkun olemattoman blogin osoite. Tähän minun blogiini on alkanut tulla lähes joka päivä tuollaisia. Ne tulevat kahteen kirjoitukseen, enkä ymmärrä, mikä niissä on niin erikoista...

Luulin jo, että minun pitää ottaa käyttöön joku sanahirviöarvaus, että pääsen noista eroon, mutta eipä tarvinnutkaan! Huomasin, että jokaisessa postauksessa on mahdollisuus säännöstellä kommentteja. Nyt siis laitoin noihin kahteen kirjoitukseen eston, että niihin ei voi enää kommentoida. Saa nähdä auttaako...