Pohdintoja - ei ole pakko lukea...

Suosikkiblogieni lista on aika pitkä. Kun avaa Bloggerin listan, usein monessa blogissa on sama aihe: Hauskaa Vappua, Vihdoinkin kevät, Kevään ensimmäiset kukat...jne. Ja sitten kaikissa samantyyppiset kuvat. Yhtenä päivänä listani alkoi "Saako äiti kyllästyä? ", "Kyllästyttää"... tuli vaan mieleen, että onkos nyt joku yleinen kevätväsymysaalto menossa.

Eikös se olekin ihan tosiasia, että kevät on monelle raskasta aikaa, jopa itsemurhat lisääntyvät keväisin? Sitä on toisaalta erittäin vaikea ymmärtää, kun itselle kevät on kaikkein parasta aikaa. Luonto herää eloon, lupaus tulevasta kesästä täyttyy ja elämäkin helpottuu monella tavalla. Raskaat talvivaatteet saa laittaa pois ja alkaa kulkea keveämmissä vermeissä, olokin tuntuu het paljon kevyemmältä!

Kevätkengistä tarttis pölyt pyyhkiä, jaksaiskohan tänään?

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

Eräs ihminen pakotti minut ajattelemaan omia hyviä puoliani - olinkohan jotenkin taas suominut itseäni? Tästä innostuneena aloitin "parisuhdekeskustelun" kotona ja kysyin puolisolta saman kysymyksen: "Mikä on minun paras ominaisuuteni?" Yllätyksekseni kuulin, että se on SISUKKUUS. Siinä kohtaa halusin tulkita sen positiivisesti - senhän  voisi käsittää myös ikäväksi ominaisuudeksi. Tai no, sehän riippuu siitä, mihin sen sisukkuutensa suuntaa...

Eilen se sisukkuus oli äärimmilleen venytettynä. Päivä oli itsetunnolleni rankka. Epäonnistuin niin monta kertaa. Kaikki samantyyppisiä asioita - olin unohtanut. Olenkin kertonut vanhasta mummosta, jonka luona olen käynyt hattua sovittamassa. Sinne piti mennä maanantaina, mutta muistin sen vasta tiistaiaamuna. Tosi kiva on vanhan ihmisen odottaa koko päivän, että "koskakohan se ihminen tulee...." Sokeana hän ei voi edes soittaa minulle ja kysyä. Typerä minä. Toinenkin asiakas tuli hakemaan tilaustaan, mutta minä olin vasta lyhentämässä hänen housujaan, olin senkin unohtanut, vaikka hänen kanssaan on sovittu tiistai vakkaripäiväksi, jolloin tilaukset on aina haettavissa. Ikävä minä. Kolmas asiakas tuli toiselta paikkakunnalta hakemaan käsityötarvikkeita, jotka olin luvannut tilata ja katsomaan mallia, jonka olin luvannut tehdä. Arvaattekin jo.... Oikein hienoa Mervi!

Tiedän kyllä, että minulla on huono muisti ja olen sen kanssa hankaluuksissa. Siltikin vielä käy niin, etten ole laittanut ylös muistettavia asioita. Huono muisti ei ole typeryyttä, mutta se on, ettei ota sitä huomioon.

 Työpäiväni Pellavasydämessä vaatii minulta erittäin paljon sisukkuutta. Usein puhelen itsekseni:" Kyllä tämä on aivan kohtuutonta!" Eilen kun viimeisillä voimillani raahauduin kotiin, totesin, että nyt se sisukkuus punnitaan. Kotona odotti vielä uusi vastoinkäyminen: olin unohtanut täydentää lääkevarastoni. Kuinkahan moni teistä tietää, miltä tuntuu, kun keskushermostoon vaikuttava lääke loppuuuuuuuu ja alkaa vieroitusoireet? Kyseessä on särkylääke, jota ilman en voi olla. Pari tuntia yli ja alkaa ....minkähän sanan tuohon valitsisin....!

                                                        xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Sillä usein lohdutetaan masentunutta tai elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Joskus se lohduttaa, toisinaan ei sekään piristä. Ja kuka meistä haluaisi olla se "pohjanoteeraus" jonka elämää seuraamalla toiset saavat iloa ja voimaa elämäänsä.

En siis tarkoita asiaa näin, kun esittelen teille sattumalta löytämäni  blogin, jota lukemalla olen keksinyt itselleni paljon kiitoksen aihetta. Käypä kurkkaamassa Nessan elämään. Jokainen meistä tarvitsee sisukkuutta, toisinaan riittää vähempi ponnistus, joskus on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Ja kyllä, joskus elämä kyllästyttää, aina se ei ole kivaa. Usein lääkkeeksi riittää hyvinkin pieni asia, mikä se voisi olla tänään?

Kohta tässä kukkii valtava hortensiapuska

Se mummon hattu muuten onnistui vihdoin ja mummo oli oikein tyytyväinen. Taas kerran alihinnoittelin oman työni tuloksen. Olin jotenkin niin nolo unohtamisestani ja siitä, etten heti onnistunut, että pyysin vain 25 euroa (vuorillinen, lierihattu). Mummo ihmetteli halpaa hintaa ja kysyi:" Enkö voisi maksaa enemmän, enkö voisi 30 euroa maksaa?" Ja arvatkaas mitä minä vastasin?

Pellavasydämen Mervi

Arvonnan viimeiset hetket...

Jos et ole vielä osallistunut arvontaan, nyt on aivan viimeiset hetket käsillä! (Arvonta täällä)

Tänään  - juuri on vuorokausi vaihtunut - suoritetaan arvonta klo 23. Tarkennan vielä; arvonta-aikaa on tiistaina 30.4. klo 23 asti. Sitten selviää, kuka alkaa virkata uuden kirjan ohjeiden mukaan.

Pellavasydämen Mervi

Ideaa pukkaa

Kellään muulla ei taida olla sellaista huushollia kuin meillä. Tavaroita putoilee lattialle ja ne jää siihen, pöydän päällä on kasoittain tavaraa jne... Olen jo monta viikkoa kulkenut joka päivä monta kertaa tämän lattialle pudonneen kasan ohi. Eikä ole tullut edes mieleen nostaa sitä ylös, kas kun tuosta nyt vielä mahtuu kulkemaan.

Tänään päähäni pälkähti idea! 

Tässähän on kyseessä filtti, jonka olen kantannut puuvillakankaalla. Aivan sopiva torkkupeitoksi, mutta vähän karkea ja meillä tykätään loikoilla oikein kunnon täkin alla. 

Arvaatteko mitä ajattelin tästä tehdä?  Tässä tulee vihje.

 

Ja milläs ajattelin sen koristella?  Tässä tulee vihje siihen:

Tai sitten... Olisko teillä tähän ideoita?

Vapaapäivä ja vapaapäivä tai sitten ei....

Olen jo aiemminkin pohtinut täällä, mikä on oikea vapaapäivä ja tänään taas. Sillä lailla tänäänkin on vapaapäivä, ettei "tarvitse" mennä putiikkiin, eli ei ole aikataulutettua ohjelmaa. Mutta kun koko ajan takaraivossa joku takoo, että mitä kaikkea pitäisi saada aikaiseksi, niin eihän se mitään vapaata oleilemista ole. Varsinkin kun nuo tekemiset liittyvät työhön, eikä kotiin.

Tänäänkin olen yksin kotona, kun mies lähti mökille. Menin nukkumaan klo 9. En ollut varma, tuleeko siitä iltauni vai yöuni. No, siitä tuli yöuni - heräsin aamulla kahdeksan aikaan.

Koko aamupäivän olen lukenut, nukkunut, käynyt kahvilla, roikkunut netissä, kaikkea sellaista, mistä en ole ylpeä...Paitsi nyt. Aloitin päivän työt.

Ensin siivotaan pöytä. Juuh, muusta keittiöstä ei ole tässä yhteydessä niin väliä...

Just kun oon saanut pöydän pyyhityksi ja melkein kangaspakan nostetuksi, huomaankin, että nyt on nälkä. Ensin siis syömään.

Niin, koska se ruoanlaittaja viettää oikeaa vapaapäivää mökillä, minun pitää selvitä niillä eväillä, mitä hän on minulle jääkaappiin jättänyt. Tiedän, tiedän, erittäin epäterveellistä  - kaikki!
 

Tämä ei ole minun syyni! Olen monen monta kertaa sanonut, etten tahdo syödä MITÄÄN ulkolaista. Vastaukseksi saan, ettei kaupasta löydy suomalaista. Pöh, kaikki sen tietää, että se on vale...

Missä maassa on tollanen Ottersberg, jossain Saksassa ehkä. Saksassa yritetään tehdä perunamuusia ja jauhelihapihviä ja herkkusienikastiketta suomalaiseen makuun, ei onnistu, ei... Ei maistunut hyvältä ja huono omatunto vaivaa, kun ei kannata kotimaista ruoantuotantoa. MÄ ALAN SYÖMÄLAKKOON!!!

Vaihe 3: nyt täytyy mennä ruokalevolle ja kahviakin tekisi mieli.

Tarina jatkuu...

Kutsu muotinäytökseen

Joka kevät toukokuulla pidetään Pyhämaassa muotinäytös. Kyseessä ei suurten väkimäärien tilaisuus, vaan maaseudulla nuorisoseurantalolla, sen kannattamiseksi. Olen kerran osallistunut ja taas kävi kutsu. Ensin vähän estelin syystä että ei ole mitään uutta esiteltävää. Kun kenkäkauppa Alinan Outi vaan jatkoi suostutteluaan, lupasin kuitenkin. Mikä tarkoittaa sitä, että jotain uutta on pakko kehitellä 5.5. mennessä!
Täältä löydät aikaisemman osallistumisen kuvamateriaalia 

Pellavasydämen pellavamallisto on ajaton, eikä vaihdu sesonkien mukaan. Mikään malli ei ole vielä poistunut kuvioista,  mutta toki mukaan mahtuu jotain uuttakin.

Mietin valkoistakin vaihtoehtoa. Kesällä toki valkoinen pellavavaate voisi olla kiva, mutta itse karsastan sitä sentähden, että siinä näkyy kaikki läpi ja on tietysti myös arka likastumaan. Toisaalta turkoosi näyttää nyt olevan kaikkein suosituin meidän väreistämme, mutta kun viimeksi juuri oli turkoosi mekko, niin ei nyt ihan samaa viitsisi....

Pohdin sellaistakin vaihtoehtoa, että jos koristelisi liivihameen tai tunikan virkatuilla pikkupöytäliinoilla. Olisko ne värjätty kaikki saman värisiksi, vai olisiko kaikki eri värisiä? Hupun laittaisin tod. näk. joka tapauksessa.
Aika pian pitäisi päättää, viikko aikaa ja pitäisi sentään mallin päällekin sovittaa. Niin ja sikstoiseks, puseronkin voisi tehdä ja hatun tietysti.

Mutta nyt just ei jaksa. Olen yksin kotona ja vietän omaa laatuaikaa (lue: syön ja nukun).

Virkatulle lelukorille vuori

Tein tilaustyönä asiakkaalle lelukorin. Korin virkkaukseen en tässä puutu, olen jo näyttänytkin suorakulmaisen korin virkkaamisen (tässä).
Samoin olen jo esitellyt, miten tehdään pyöreän korin vuori (tässä)

Erittäin napakka suorakaiteen mallinen kori

Korin virkkasin kokolailla paksusta kuteesta metallisella virkkuukoukulla numero 10 (klik).  Korin mitat ovat: pituus 40 cm, leveys 30 cm ja korkeus 20 cm. Kori painaa 2,250 kg. Tein sen rullakuteesta ja koriin meni 3 rullaa. Pellavasydämestä ostettuna tuo määrä maksaa 3x 5,50 eli 16,50 euroa.

Asiakas valitsi koriin tällaisen vuorikankaan.  Hintakin näyttää näkyvän kuvassa 17,50 euroa per metri. Tähän koriin sitä meni 2 x 30 cm eli yhteensä 60 cm, jonka hinta on siis 10,50 euroa.
Tarvikkeet tähän koriin maksavat  yhteensä 18 euroa.

Ensimmäiseksi leikataan pohjakangas. Sen pitäisi olla korin sisäpohjan kokoinen. 

 

.

Pohjakankaan kulmat pyöristetään

 

Seuraavaksi mitataan korin ulkomitta. Koska valittu kangas on vain 112 cm leveä, joudun tekemään reunat kahdesta kappaleesta, leikkasin kaksi yhtä pitkää ja suunnittelin saumat vastakkaisiin nurkkiin.

Sivukappaleet ommellaan päistään yhteen ja huolitellaan. Huomaa, että jos kankaassa on tietty suunta, niin suunnittelet sen niin, että vaikkapa eläimet ovat päällipuolella pää ylöspäin. Onneksi tässä kankaassa elukoita on joka suuntaan... Tässä kohtaa minä ompelen saumaan Pellavasydän-etiketin. Ja olis hyvä olla sen verran tarkkana, että ompelee sen ulkopuolelle jäävään osuuteen - nyt se meni vahingossa korin sisälle. Noooh...

Etiketti taitetaan kahtia...

...ja ommellaan saumaan

 Seuraavaksi ommellaan päärme vuorikappaleen yläreunaan.

Sitten siirrytään alareunaan. Koska pohjakangas on mitoitettu sisämitan mukaan ja "seinäkappale" taas ulkomitoilla, niin seinäkappaletta joutuu joko rypyttämään tai tekemään laskoksia. Minä päädyin tekemään jokaiseen kulmaan yhden laskoksen. Kaksi noista laskoksista osuus siis sauman kohdalle.

Kulma oikealta puolelta

saumallinen kulma nurjalta puolelta

Sitten vaan ommellaan seinäkappale ja pohja yhteen ja huolitellaan. Näyttää tältä nurjalta puolelta:

Valmis kori

 

Ja vielä yksi kuva, jotta mittakaava välittyisi. Kyllä tähän lelu poikineen mahtuu. Voi voi, meillä ei ole ensimmäistäkään lelua missään, että olis voinut kokeilla....

Tänään (nyt on vielä torstai, kun tätä kirjoitan) olen pitänyt vapaapäivän. Olen leikannut ja ommellut pellavatunikoita, lähetellyt sähköposteja, hoitanut keskeneräisiä asioita ja sen sellaista. Pirkko on ollut putiikissa tuuraamassa. Huomenna on taas ihan kiva mennä tapaamaan asiakkaita.

-Mervi-

Afrikankukkia eri väreissä

Olen jo näyttänytkin tämän Afrikankukista tekemäni näytepalan.

Tässä on käytetty lähes kaikkia Almina-puuvillalangan värejä. Ainoastaan kirkkaankeltainen ja joku luonnonvalkoinen taisi jäädä vahingossa pois. Luulin, että tästä tulee aivan liian kirkuvan värinen, mutta kun on yksi väri, joka yhdistää kaikki muut, niin lopputulos on kuitenkin "rauhallinen". Tässä siis jokaisen kukan kehys on virkattu mustalla ja yhdistetty valkoisella.

Olen nähnyt valokuvia sellaisesta työstä, jossa ei ole yhtään yhdistävää väriä ja mielestäni se oli kyllä aikalailla sekamelskaa - saako niin sanoa toisen työstä?

Värien kanssa onkin kiva leikitellä. Tässä on yksi kokeilu, tehty vain kahdella eri värisellä langalla.

Eikös olekin ihan kuin kokonaan eri malli? Harmoninen kyllä, mutta ehkä jopa tylsä? Entäs jos olisi tehty kaikki kukat aivan samanlaisiksi?

Sen verran hankala tuo kuusikulmainen malli on, etten ole oikein keksinyt, mitä siitä tekisin? Vauvan peitto ehkä ihan ensimmäiseksi tulee mieleen, mutta kun ei nyt ole sellaiselle tarvetta... Ison sängyn peitoksi liian työläs minun hermoillani.

Villalangasta en ole kokeillut, tulisi varmaan taas erilainen.

Ai mutta nyt mun täytyy kiirehtiä, olen sopinut vanhan mummon kanssa, että menen neljältä hänen kotiinsa sovittamaan hattua. Mummon on niin hankala kulkea kaupoissa. Sitten menen parturiin, ai kun kiva!

Mervi