keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Pohdintoja - ei ole pakko lukea...

Suosikkiblogieni lista on aika pitkä. Kun avaa Bloggerin listan, usein monessa blogissa on sama aihe: Hauskaa Vappua, Vihdoinkin kevät, Kevään ensimmäiset kukat...jne. Ja sitten kaikissa samantyyppiset kuvat. Yhtenä päivänä listani alkoi "Saako äiti kyllästyä? ", "Kyllästyttää"... tuli vaan mieleen, että onkos nyt joku yleinen kevätväsymysaalto menossa.


Eikös se olekin ihan tosiasia, että kevät on monelle raskasta aikaa, jopa itsemurhat lisääntyvät keväisin? Sitä on toisaalta erittäin vaikea ymmärtää, kun itselle kevät on kaikkein parasta aikaa. Luonto herää eloon, lupaus tulevasta kesästä täyttyy ja elämäkin helpottuu monella tavalla. Raskaat talvivaatteet saa laittaa pois ja alkaa kulkea keveämmissä vermeissä, olokin tuntuu het paljon kevyemmältä!

Kevätkengistä tarttis pölyt pyyhkiä, jaksaiskohan tänään?

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

Eräs ihminen pakotti minut ajattelemaan omia hyviä puoliani - olinkohan jotenkin taas suominut itseäni? Tästä innostuneena aloitin "parisuhdekeskustelun" kotona ja kysyin puolisolta saman kysymyksen: "Mikä on minun paras ominaisuuteni?" Yllätyksekseni kuulin, että se on SISUKKUUS. Siinä kohtaa halusin tulkita sen positiivisesti - senhän  voisi käsittää myös ikäväksi ominaisuudeksi. Tai no, sehän riippuu siitä, mihin sen sisukkuutensa suuntaa...

Eilen se sisukkuus oli äärimmilleen venytettynä. Päivä oli itsetunnolleni rankka. Epäonnistuin niin monta kertaa. Kaikki samantyyppisiä asioita - olin unohtanut. Olenkin kertonut vanhasta mummosta, jonka luona olen käynyt hattua sovittamassa. Sinne piti mennä maanantaina, mutta muistin sen vasta tiistaiaamuna. Tosi kiva on vanhan ihmisen odottaa koko päivän, että "koskakohan se ihminen tulee...." Sokeana hän ei voi edes soittaa minulle ja kysyä. Typerä minä. Toinenkin asiakas tuli hakemaan tilaustaan, mutta minä olin vasta lyhentämässä hänen housujaan, olin senkin unohtanut, vaikka hänen kanssaan on sovittu tiistai vakkaripäiväksi, jolloin tilaukset on aina haettavissa. Ikävä minä. Kolmas asiakas tuli toiselta paikkakunnalta hakemaan käsityötarvikkeita, jotka olin luvannut tilata ja katsomaan mallia, jonka olin luvannut tehdä. Arvaattekin jo.... Oikein hienoa Mervi!

Tiedän kyllä, että minulla on huono muisti ja olen sen kanssa hankaluuksissa. Siltikin vielä käy niin, etten ole laittanut ylös muistettavia asioita. Huono muisti ei ole typeryyttä, mutta se on, ettei ota sitä huomioon.

 Työpäiväni Pellavasydämessä vaatii minulta erittäin paljon sisukkuutta. Usein puhelen itsekseni:" Kyllä tämä on aivan kohtuutonta!" Eilen kun viimeisillä voimillani raahauduin kotiin, totesin, että nyt se sisukkuus punnitaan. Kotona odotti vielä uusi vastoinkäyminen: olin unohtanut täydentää lääkevarastoni. Kuinkahan moni teistä tietää, miltä tuntuu, kun keskushermostoon vaikuttava lääke loppuuuuuuuu ja alkaa vieroitusoireet? Kyseessä on särkylääke, jota ilman en voi olla. Pari tuntia yli ja alkaa ....minkähän sanan tuohon valitsisin....!

                                                        xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Sillä usein lohdutetaan masentunutta tai elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Joskus se lohduttaa, toisinaan ei sekään piristä. Ja kuka meistä haluaisi olla se "pohjanoteeraus" jonka elämää seuraamalla toiset saavat iloa ja voimaa elämäänsä.

En siis tarkoita asiaa näin, kun esittelen teille sattumalta löytämäni  blogin, jota lukemalla olen keksinyt itselleni paljon kiitoksen aihetta. Käypä kurkkaamassa Nessan elämään. Jokainen meistä tarvitsee sisukkuutta, toisinaan riittää vähempi ponnistus, joskus on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Ja kyllä, joskus elämä kyllästyttää, aina se ei ole kivaa. Usein lääkkeeksi riittää hyvinkin pieni asia, mikä se voisi olla tänään?

Kohta tässä kukkii valtava hortensiapuska

Se mummon hattu muuten onnistui vihdoin ja mummo oli oikein tyytyväinen. Taas kerran alihinnoittelin oman työni tuloksen. Olin jotenkin niin nolo unohtamisestani ja siitä, etten heti onnistunut, että pyysin vain 25 euroa (vuorillinen, lierihattu). Mummo ihmetteli halpaa hintaa ja kysyi:" Enkö voisi maksaa enemmän, enkö voisi 30 euroa maksaa?" Ja arvatkaas mitä minä vastasin?

Pellavasydämen Mervi









17 kommenttia:

  1. Ihana postaus tutusta aiheesta. :-) Täällä kaimasi on kans niin huonomuistinen ettei mitään määrää. Kaikesta pitää olla kännykässä muikkari. Hävettää ku ei mitään muista ilman et joku vekotin siitä muistuttaa... :'( Joskus iskee totaalinen kevätväsymys vaikka pitäis kaiken järjen mukaan olla virtaa täynnä ku luontokin ympärillä herää ja kukoistaa ja aurinkoo näkyy enemmän jne... Huoh!! Elämä on vaan joskus rankkaa. Mutta kaikesta huolimatta ihanaa vapun päivää ja viikon jatkoa. :-)

    VastaaPoista
  2. Minulla oli mies, jolla oli huono muisti jo nuoresta pitäen, olin sitten hänen "muistikorttinaan" vuosikymmeniä. Onneksi nytkin vielä oma muisti pelaa, siitä olen hyvin kiitollinen. Vaikka jo 80 olen täyttänyt ei vielä ole muisti mennyt.
    Muistaissani sanon, hyvää vapåpua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatkin olla todella kiitollinen hyvästä muistista. Usein muistin heikkeneminen liitetään ikään, muttei se ollenkaan välttämättä mene niin. Putiikissakin käy todella iäkkäitä ja erittäin hyvin muistavia mummeleita. Sitten taas esim. oma parikymppiseni on ihan yhtä huonomuistinen kuin minäkin, erittäin huolestuttavaa!

      Poista
  3. Et vissiin ottanu vastaan enempää ku sen 25 euroa, vai?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi 11.29 jatkaa vielä, että:
      Tuo oli mielestäni niin hienoa palvelua, että ihan kotiin asti veit hatun kokeiluineen päivineen. Harmillista tietenkin se unohdus, mutta ilmeisesti hän oli kovin tyytyväinen, kun oli valmis maksamaan enemmän kuin pyysit.

      Poista
    2. No en. Ajattelin niin, että kun kerran sen hinnan sanoin, niin se on sitten se...tottakai tavallaan olisi mielikin tehnyt ja juu....olisin sen ansainnutkin, mutta.

      Poista
  4. Voi että,varmaan harmittaa moiset unohdukset mutta ihminenhän sinä olet,et kone! On inhimmillistä unohtaa joskus jotain ja usein ne sitten kasautuvat juuri samalle päivälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkään olenkin pärjännyt ilman tätä noloutta, mutta nyt siis kertaantui.

      Poista
  5. Sisukkuus on hieno ja upea asia. Silti sisukkaallakin on varmasti päiviä, jolloin ei jaksa. Lääkkeeksi voi riittää sekin, että hyväksyy sen ja antaa itsellensä armollisesti luvan levätä.

    VastaaPoista
  6. Itse en sisukkuudesta mitään huonoa keksi, miten se voisi olla jotain muuta kuin hyvä ominaisuus? Unohtelu on varmasti rasittavaa ja yrittäjälle ei-niin-hyvästä, mutta ilmeisesti asiakkaasi pitävät sinusta. Minä en ehkä olisi niin ymmärtäväinen asiakas ja äänestäisin helposti jaloillani ;) Ja juu, Nessan blogi on tuttu. Hyvää Vappua ja kevättä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Negatiivista sisukkuutta ajattelen olevan sellainen, että jos ajaa asiaa, josta on vaikkapa toiselle ihmiselle haittaa, sanotaan nyt vaikka näitä rakennuslupa-asioita, kun yritetään tehdä vaan kiusaa. No, se oli aika kaukaa haettu esimerkki.

      Kyllä, voisi ajatella, että nämä asiakkaat kaikkoavat. Mutta onneksi ovat sen verran tuttuja, että ymmärtävät...ja olen minä aika hyvä selittämäänkin. Ja nöyryys ja anteeksipyyntökin pelastavat monesta pinteestä.

      Poista
  7. Elämä ei tosiaan aina ole vuorenhuippuja. Minäkin rakastan kevättä, koska olen kesäihminen. Muistamisiani yritän laittaa milloin puhelimen muistiin hälytyksineen, milloin lappusille, jotka saatan hukata, kalenteriin, josta en muista aina katsoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarttis harjoitella kännykän muistutustoiminnot niin luonteviksi, että tulisi käytettyä. Suunnitelmissä on.

      Poista
    2. Sitä meinasinkin sanoa - valjasta kännykkä toimimaan. Jos on deadline edessä, laita muistutus päivää ennemmin että muistat aloittaa. Tai vaikka pari.

      Jos ei kännykkä auta, niin sitten kalenteri työtilan eteen. Merkkaat päivän jolloin tarttis olla valmiina ja sitten pari päivää ennen muistutuksen. Mitäs sitä päätä vaivaamaan kun apukeinojakin löytyy!

      Poista
    3. Niinhän sitä luulis, muttei vaan tahdo mitkään systeemit toimia!

      Poista