Miks ihmeessä tähän blogiin tulee yht'äkkiä 38 intialaista lukijaa? Osaako joku sanoa, miksi ulkomaiset vierailijat tulevat sivustolta Filmhill? En usko, että sisältö houkuttaa intialaisia, mikä se siis on?
maanantai 6. toukokuuta 2013
Oonks mä vähän hyvä?
Olen vähän sellainen kehujen kerääjä. Ilmeisesti huonon itsetunnon seurauksena kaipaan aina välillä kuulla kelpaavani. Lähipiiri moittii minua siitä(kin) että en huomaa, jos minua kehutaan. Hmmmm....saattaahan se olla niinkin. Männä viikolla tyttäreni sanoi: "Ai, sitä on laitettu kengätkin sävy sävyyn..." Tuo lause jäi kaikumaan mieleeni. Just. Siinähän oli kehu, vaikkei se ihan heti siltä kuulostanutkaan. Se äänenpaino antoi ensin viitteitä jostain muusta.
No mutta. Nyt olen saanut virtuaalielämän kehuja. Kaksi.
Aivosolu kirjoittaa blogissaan Aivosolun ajatukset :
Maija oli antanu mulle tunnustuksia. Kiitos kovasti ja kumarrus perään.
Nää kai piti antaa viidelle blogille eteenpäin. Mä en lue niin montaa
blogia, joten panostan määrän sijasta laatuun. (Oi, Pellavasydän mukana!)
Ensimmäinen menee Pellavasydämen Merville. http://pellavasydanjamervi.blogspot.fi/
Käyn
aina silloin tällöin kurkkaamassa mitä kaupalle ja Merville kuuluu. En
tiedä mikä tässä blogissa loppujen lopuksi niin kovasti viehättää. Ehkä
se on se käsityöyrittäjän arjen kuvaus, itse käsityöt tai se, että
periksi ei anneta, vaikka välillä on kipeä ja vaikea liikkua. Nostan
hattua ja toivotan kirkasta tulevaisuutta.
Kiitos Aivosolu! Arvostan kauniita sanojasi.
Marja-Leena kirjoittaa blogissaan Arkea, juhlaa ja unelmia
OHJEET:
Tämän pienen palkinnon tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomioimaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata haastajan esittämiin 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän ( mukaan haastettujen ) tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa keitä olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista!
Tähän alkuun piti siis kertoa 11 asiaa
itsestään. Musta tuntuu, että olen jo ainakin kertaalleen vastannut
tällaiseen, mutta eipä kertaaminen haittaa. Onkohan vastaukset samat?
- Olen iso tyttö. Liian iso.
- Haluaisin olla paljon pienempi mutta en pysty hillitsemään itseäni, kun vaan mietinkin hyvää syötävää.
- Laiminlyön itseäni - omaa hyvinvointiani ja terveyttäni.
- Nautin keväästä ja kesästä, mutta tykkään myös siitä, että välillä on talvi.
- Työstäkin tykkään juuri sen takia, että sitten kun on vapaata, osaan antaa sille enemmän arvoa.
- Nautin muista ihmisistä. Olen suorastaan riippuvainen hyvistä keskustelukumppaneista.
- En osaa hullutella seurassa, mutta itselleni nauramalla saan muutkin nauramaan.
- Tykkään lukea kirjoja, kevyitä romaaneja ja katsoa telkkarista romanttisia elokuvia.
- Ihmisten elämäntarinat kiinnostavat minua. Haluaisin kirjoittaa myös omat muistelmani.
- Olen mielestäni hyvä kirjoittamaan, ainakin se on minulle helppoa. Kirjoitan mielestäni myös oikein.
-
Rakastan kaikenlaista analysointia. Pohdin usein omia piirteitäni:
luonnettani, tapaani toimia ja vaikkapa motivaatioitani. Toisen ihmisen
analysointi se vasta onkin kivaa, miksi tuo tekee noin, miksi se noin
sanoi tms. Blogin pitäminen on yksi tapa analysoida itseään.
Kirjoittaminen ja puhuminen ovat mielestäni parhaita tapoja oppia
itsestään.
1. Jos voisit valita minkä tahansa lemmikin, niin mikä se olisi? - En halua lemmikkiä. Mieheni on saanut aivopestyä minut tähän. Ne kuulemma ovat likaisia, vaativia, elämää rajoittavia jne...
2. Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina? – Tuulomantorttu
3. Ensimmäisen autonne merkki? – Wauxhall Victor, iskältä saatu
4. Suosikki urheilulaji? –En tykkää mistään, missä pitää liikkua! Jos on ihan pakko, niin sitten uiminen, siinä ei tule hiki (ainakaan sillai perinteisesti)
5. Ehdoton herkkusi? – Tykkään kaikesta syötävästä. Jos tekee mieli makeaa, niin suklaa on herkkua, jos taas suolaista, niin voileipäkakku on yleensä herkkua.
6. Onko sinulla paheita joita et mainosta blogissasi? – On.
7. Paras päähänpistosi tällä viikolla? – Onko minulla päähänpistoja, outo ilmaisu minulle. En koskaan käytä termiä "minulle tuli tällainen päähänpisto" - ehkä en saa sellaisia? Mikä taas ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki tekemiseni olisi harkittua, eieiei.
8. Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit? – En. Olisin halunnut opettajaksi. Onneksi minusta ei tullut opettajaa. Muilta osin olen hyvin tyytyväinen elämääni.
10. Pidätkö talvella hattua? – En. En yleensä koskaan. Enkä yleensä talvella ole ulkona, vain äkkiä autoon ja autosta pois.
11. Lemppari tuunauksesi, tekeleesi alltime? – Takin koristelu, minkä olen juuri esitellyt blogissakin, olen sen vuoksi hyvin tyytyväinen itseeni.
2. Luottoleipomuksesi, jossa onnistut aina? – Tuulomantorttu
3. Ensimmäisen autonne merkki? – Wauxhall Victor, iskältä saatu
4. Suosikki urheilulaji? –En tykkää mistään, missä pitää liikkua! Jos on ihan pakko, niin sitten uiminen, siinä ei tule hiki (ainakaan sillai perinteisesti)
5. Ehdoton herkkusi? – Tykkään kaikesta syötävästä. Jos tekee mieli makeaa, niin suklaa on herkkua, jos taas suolaista, niin voileipäkakku on yleensä herkkua.
6. Onko sinulla paheita joita et mainosta blogissasi? – On.
7. Paras päähänpistosi tällä viikolla? – Onko minulla päähänpistoja, outo ilmaisu minulle. En koskaan käytä termiä "minulle tuli tällainen päähänpisto" - ehkä en saa sellaisia? Mikä taas ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki tekemiseni olisi harkittua, eieiei.
8. Oletko saavuttanut elämässäsi ne joita pienenä halusit? – En. Olisin halunnut opettajaksi. Onneksi minusta ei tullut opettajaa. Muilta osin olen hyvin tyytyväinen elämääni.
10. Pidätkö talvella hattua? – En. En yleensä koskaan. Enkä yleensä talvella ole ulkona, vain äkkiä autoon ja autosta pois.
11. Lemppari tuunauksesi, tekeleesi alltime? – Takin koristelu, minkä olen juuri esitellyt blogissakin, olen sen vuoksi hyvin tyytyväinen itseeni.
-Pellavasydämen Mervi-
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Jotain ihan muuta
Yrittäjälle käy helposti niin, että firma nielee sinut kokonaan, eikä muuhun elämään jää aikaa. Näin olen kuullut muillekin käyneen. Ystävät jäävät, harrastukset harvenee ja jopa itsestään huolehtiminen saattaa unohtua.
Aiemmassa elämässäni olen ollut aktiivinen yhdistysihminen. Kuuluin invalidiyhdistykseen, reumayhdistykseen, omaishoitajayhdistykseen, mielenterveysseuraan....Olin jäsenenä johtokunnissa ja hallituksissa, tein jäsentiedotetta, kouluttauduin ryhmänvetäjäksi, kouluttajaksi, vertaistukihenkilöksi....ja juu - olin myös rikosten sovittelussa mukana. Nyttemmin nuo kaikki ovat jääneet, ei yksinkertaisesti riitä aika eikä puhti.
Näiden sijaan olen alkanut entistä enemmän viettää aikaa netin ääressä. Myönnän olevani suorastaan nettiaddikti. Ajattelinpa hyödyntää tuon ajan jotenkin viisaammalla tavalla. Jo muutaman vuoden ajan olen pyrkinyt järjestämään aikaa nettitukihenkilökoulutukseen, mutta aina on tullut jotain estettä, joko minulle tai koulutuksen järjestäjille.
Tänään se kuitenkin toteutui. Turun mielenterveysseura järjesti omilleen koulutuksen ja minäkin pääsin siinä siivellä mukaan. Olinkin itseäni nuoremmassa seurassa. Huomasin kauhukseni olevani vanha! Tähän asti noissa muissa yhteisöissä olen yleensä ollut nuorimpia osallistujia, joten oli ihan kauheaa todeta olevansa joukon vanhin.
Aamupäivän kuuntelimme teoriapitoista luentoa ja iltapäivällä teimme käytännön harjoituksia parityöskentelynä. Mitä tämä nettitukihenkilötoiminta sitten on?
https://www.tukinet.net/ on kriisipalvelua netissä. Yhteydenottajien avunpyyntöihin vastaajina on sekä palkattuja kriisityöntekijöitä että vapaaehtoisia, koulutettuja tukihenkilöitä, joihin minäkin nyt sitten kuulun. Tämä toiminta sopinee minulle sikäli, että se tapahtuu kotona ja itse valitsemaani aikaan. Toki tämäkin toiminta vaatii sitoutumista. Tuo tukinet-toiminta on hyvinkin monimuotoista: on sekä kahdenkeskistä keskustelua viiveellä tai livenä, mutta myös erilaisia ryhmiä.
Tällaista olin siis tänään opiskelemassa. Tulevaisuus sitten näyttää, onko tuo minun hommaani.
Oli muuten virkkaus mukana, mutta enpä ottanut edes esille, sen verran intensiivistä oli opiskelu.
Mervi
Aiemmassa elämässäni olen ollut aktiivinen yhdistysihminen. Kuuluin invalidiyhdistykseen, reumayhdistykseen, omaishoitajayhdistykseen, mielenterveysseuraan....Olin jäsenenä johtokunnissa ja hallituksissa, tein jäsentiedotetta, kouluttauduin ryhmänvetäjäksi, kouluttajaksi, vertaistukihenkilöksi....ja juu - olin myös rikosten sovittelussa mukana. Nyttemmin nuo kaikki ovat jääneet, ei yksinkertaisesti riitä aika eikä puhti.
Näiden sijaan olen alkanut entistä enemmän viettää aikaa netin ääressä. Myönnän olevani suorastaan nettiaddikti. Ajattelinpa hyödyntää tuon ajan jotenkin viisaammalla tavalla. Jo muutaman vuoden ajan olen pyrkinyt järjestämään aikaa nettitukihenkilökoulutukseen, mutta aina on tullut jotain estettä, joko minulle tai koulutuksen järjestäjille.
Tänään se kuitenkin toteutui. Turun mielenterveysseura järjesti omilleen koulutuksen ja minäkin pääsin siinä siivellä mukaan. Olinkin itseäni nuoremmassa seurassa. Huomasin kauhukseni olevani vanha! Tähän asti noissa muissa yhteisöissä olen yleensä ollut nuorimpia osallistujia, joten oli ihan kauheaa todeta olevansa joukon vanhin.
Aamupäivän kuuntelimme teoriapitoista luentoa ja iltapäivällä teimme käytännön harjoituksia parityöskentelynä. Mitä tämä nettitukihenkilötoiminta sitten on?
https://www.tukinet.net/ on kriisipalvelua netissä. Yhteydenottajien avunpyyntöihin vastaajina on sekä palkattuja kriisityöntekijöitä että vapaaehtoisia, koulutettuja tukihenkilöitä, joihin minäkin nyt sitten kuulun. Tämä toiminta sopinee minulle sikäli, että se tapahtuu kotona ja itse valitsemaani aikaan. Toki tämäkin toiminta vaatii sitoutumista. Tuo tukinet-toiminta on hyvinkin monimuotoista: on sekä kahdenkeskistä keskustelua viiveellä tai livenä, mutta myös erilaisia ryhmiä.
Tällaista olin siis tänään opiskelemassa. Tulevaisuus sitten näyttää, onko tuo minun hommaani.
Oli muuten virkkaus mukana, mutta enpä ottanut edes esille, sen verran intensiivistä oli opiskelu.
Mervi
lauantai 4. toukokuuta 2013
Onneksi on apulaisia
Vappu oli meille työn päivä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Töitä tehtiin, kuka mitäkin... Koska minä olen useimpiin töihin kelpaamaton, kotona kaikki kasaantuu yhden henkilön kontolle, mieheni siis tekee lähes kaiken. Pesee myös ikkunat, tällä kertaa vain ulkopuolelta. Kuva oli pakko ottaa ikkunalla olevien kukkien vuoksi.
Välillä tarvitaan koko perhe minua paikkaamaan. Oho! Tuon lauseen voisi kyllä tulkita kovin itsekeskeiseksi. Mutta tarkoitan siis, että minä tarviin monenlaista apua. Tietokone on yksi sellainen.
Monen monta kertaa olen suunnitellut Pellavasydämelle verkkokauppaa ja muutaman kerran sitä kokeillutkin - sellaisia muutaman viikon ilmaisia jaksoja. Nyt olen sen sijaan PÄÄTTÄNYT perustaa verkkokaupan ja oikein maksullisen version. Mutta homma on niin kärsivällisyyttä vaativa, ettei sovi minun hermoilleni. Apuun rientää tyttäreni. No jaa, siitä innokkuudesta en ole ihan varma. Muttei kyllä kovasti hanttiinkaan pistänyt.
Mirva on saanut Tradenomi-opintonsa lähes päätökseen. Kesken on vielä opinnäytetyö, jonka valmiiksisaattamista odottelen innolla. Aiheena on Komissiokauppa ja Välitysmyynti. Siis ei tuo ehkä ole sen otsikko.... Työ koostu teoriaosasta ja käytännöstä, mikä taas tarkoittaa Pellavasydämen myyntitili-käytäntöjä - niiden esittelyä ja kehittelyä. Mielenkiintoista.
Koska opinnot ovat voiton puolella ja Mirvalla on toukokuu aikaa ennen töiden alkua, ehtii hän tehdä äidille verkkokaupan. Putiikkiin perustettiin kuvausstudio = lakana seinälle. Ihan hirvee homma kuvata jok'ikinen tavara! Mikä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kaikki Pellavsydämen putiikissa on myös verkkokaupassa, mutta silti paljon tuotteita.
Kuvasin mekon jo, mutta näytänpä sen vasta seuraavassa kirjoituksessa. Kuvat eivät onnistuneet aivan yhtä hyvin kuin mekko.
Mervi valmistautuu huomenna lähtemään Turkkusse, tukihenkilökoulutukseen. Saakohan siellä virkata?
 |
| Pelargonit ovt heränneet henkiin talven jälkeen |
 |
| Boukainvillea kukassa |
Monen monta kertaa olen suunnitellut Pellavasydämelle verkkokauppaa ja muutaman kerran sitä kokeillutkin - sellaisia muutaman viikon ilmaisia jaksoja. Nyt olen sen sijaan PÄÄTTÄNYT perustaa verkkokaupan ja oikein maksullisen version. Mutta homma on niin kärsivällisyyttä vaativa, ettei sovi minun hermoilleni. Apuun rientää tyttäreni. No jaa, siitä innokkuudesta en ole ihan varma. Muttei kyllä kovasti hanttiinkaan pistänyt.
Mirva on saanut Tradenomi-opintonsa lähes päätökseen. Kesken on vielä opinnäytetyö, jonka valmiiksisaattamista odottelen innolla. Aiheena on Komissiokauppa ja Välitysmyynti. Siis ei tuo ehkä ole sen otsikko.... Työ koostu teoriaosasta ja käytännöstä, mikä taas tarkoittaa Pellavasydämen myyntitili-käytäntöjä - niiden esittelyä ja kehittelyä. Mielenkiintoista.
Koska opinnot ovat voiton puolella ja Mirvalla on toukokuu aikaa ennen töiden alkua, ehtii hän tehdä äidille verkkokaupan. Putiikkiin perustettiin kuvausstudio = lakana seinälle. Ihan hirvee homma kuvata jok'ikinen tavara! Mikä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kaikki Pellavsydämen putiikissa on myös verkkokaupassa, mutta silti paljon tuotteita.
 |
| Tuotetiedot syötetään koneelle samantien |
 |
| Mittauspuuhissa, korien halkaisija ja korkeus... |
Olen minäkin jotain puuhaillut. Sunnuntaina on muotinäytös, johon oli määrä Pellavasydämestäkin tulla yksi asu. Odottelin mallia sovittamaan ja perjantaina juuri ennen sulkemisaikaa hän tulikin. Sain siis mitat, mutta mekko piti vielä valmistaa. Meni yötöiksi. Olin juuri valitellut, miten olen tullut vanhaksi. Ennen pystyin tekemään vaikka koko yön hommia, jos oli pakko, mutta nyt ei sellaisesta tahdo tulla mitään. Eivaiskaan, hyvin onnistui. Aloitin klo 22 ja sain lähes valmiiksi klo yhden jälkeen.
Minun mielestäni siitä tuli hieno!
Ainakin se on persoonallinen, erilainen ja Pellavasydän-henkinen.
Kuvasin mekon jo, mutta näytänpä sen vasta seuraavassa kirjoituksessa. Kuvat eivät onnistuneet aivan yhtä hyvin kuin mekko.
Mervi valmistautuu huomenna lähtemään Turkkusse, tukihenkilökoulutukseen. Saakohan siellä virkata?
torstai 2. toukokuuta 2013
Arvonta suoritettu
Käsityökirjan "Sekaisin langoista" arvonta on suoritettu.
Tein tämän vanhanaikaisesti. Kirjoitin jokaisen osallistujan nimen ruutupaperille ja
lopuksi vielä tarkistin, että nimiä on yhtä paljon kuin osallistujiakin.
Sitten leikkelin nimet lippulappusiksi.
Elina
Elina oli kirjoittanut kommentiksi:
elina15. huhtikuuta 2013 12.34
Liityin lukijaksi ja olen mielelläni arvonnassa mukana. Arvot sen vielä syntymäpäivänäni, toivottavasti se tuo onnea.
Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille. Tiedoksenne, että taas on kerääntynyt kirjoja arvottavaksi. Minulle käy aina niin, että esim. Juju-kerhosta tulee kirja, en haluakaan sitä, päätän palauttaa ja sitten unohdan sen liian pitkäksi aikaa....nytkin noita palautettavaksi tarkoitettu kirjoja on kolme keittiön nurkissa. Vain yhden niistä olin alunperin aikonut pitää...
keskiviikko 1. toukokuuta 2013
Arvontaongelmia
Olen joskus törmännyt blogiin, jossa arvonta oli järjestetty oikein pilkunviilauksen kanssa. Siinäkin tapauksessa arvonta oli järjestetty vain lukijaksi kirjautuneille ja blogin pitäjä tarkasti jokaisen osallistujan. Hyvin monen kommentin jälkeen olikin kehotus liittyä lukijaksi taijotainmuuta. Silloin se huvitti minua. Jos kerran haluaa antaa jotain lukijoilleen, onko se niin nuukaa, kuka sen saa, lukija tai ei.
Tämänkertainen oma arvontani on tarkoitettu vain lukijoille.
En ole jokaista tarkastanut, mutta paikka paikoin todennut, etteivät kaikki osallistujat ole hiffanneet tarkoitustani. Arvontaan voi osallistua vain olemalla tai liittymällä lukijakseni. Se ei siis riitä, että kertoo käyvänsä säännöllisesti lukemassa. Ehkäpä on vahingossa jäänyt se kirjautuminen tekemättä? Tunnen itseni todella typeräksi muistuttaessani tästä, mutta toisaalta se on mielestäni oikein niitä kohtaan, jotka ovat nähneet vaivaa ja vartavasten perustaneet profiilin ja osallistuneet sääntöjen mukaan. Miksi sitten kuitenkin joku voisi osallistua "sivusta"....
Olen jo kirjoittanut osallistumislaput, mutta annan vielä tämän päivän aikaa korjata tilanne. Sitten arvon klo 23.00 voittajan, mutta jos hän ei ole lukijaksi kirjautunut, arvonta menee uusiksi.
Mervi
Tämänkertainen oma arvontani on tarkoitettu vain lukijoille.
En ole jokaista tarkastanut, mutta paikka paikoin todennut, etteivät kaikki osallistujat ole hiffanneet tarkoitustani. Arvontaan voi osallistua vain olemalla tai liittymällä lukijakseni. Se ei siis riitä, että kertoo käyvänsä säännöllisesti lukemassa. Ehkäpä on vahingossa jäänyt se kirjautuminen tekemättä? Tunnen itseni todella typeräksi muistuttaessani tästä, mutta toisaalta se on mielestäni oikein niitä kohtaan, jotka ovat nähneet vaivaa ja vartavasten perustaneet profiilin ja osallistuneet sääntöjen mukaan. Miksi sitten kuitenkin joku voisi osallistua "sivusta"....
Olen jo kirjoittanut osallistumislaput, mutta annan vielä tämän päivän aikaa korjata tilanne. Sitten arvon klo 23.00 voittajan, mutta jos hän ei ole lukijaksi kirjautunut, arvonta menee uusiksi.
Mervi
Pohdintoja - ei ole pakko lukea...
Suosikkiblogieni lista on aika pitkä. Kun avaa Bloggerin listan, usein monessa blogissa on sama aihe: Hauskaa Vappua, Vihdoinkin kevät, Kevään ensimmäiset kukat...jne. Ja sitten kaikissa samantyyppiset kuvat. Yhtenä päivänä listani alkoi "Saako äiti kyllästyä? ", "Kyllästyttää"... tuli vaan mieleen, että onkos nyt joku yleinen kevätväsymysaalto menossa.
Eikös se olekin ihan tosiasia, että kevät on monelle raskasta aikaa, jopa itsemurhat lisääntyvät keväisin? Sitä on toisaalta erittäin vaikea ymmärtää, kun itselle kevät on kaikkein parasta aikaa. Luonto herää eloon, lupaus tulevasta kesästä täyttyy ja elämäkin helpottuu monella tavalla. Raskaat talvivaatteet saa laittaa pois ja alkaa kulkea keveämmissä vermeissä, olokin tuntuu het paljon kevyemmältä!
Eräs ihminen pakotti minut ajattelemaan omia hyviä puoliani - olinkohan jotenkin taas suominut itseäni? Tästä innostuneena aloitin "parisuhdekeskustelun" kotona ja kysyin puolisolta saman kysymyksen: "Mikä on minun paras ominaisuuteni?" Yllätyksekseni kuulin, että se on SISUKKUUS. Siinä kohtaa halusin tulkita sen positiivisesti - senhän voisi käsittää myös ikäväksi ominaisuudeksi. Tai no, sehän riippuu siitä, mihin sen sisukkuutensa suuntaa...
Eilen se sisukkuus oli äärimmilleen venytettynä. Päivä oli itsetunnolleni rankka. Epäonnistuin niin monta kertaa. Kaikki samantyyppisiä asioita - olin unohtanut. Olenkin kertonut vanhasta mummosta, jonka luona olen käynyt hattua sovittamassa. Sinne piti mennä maanantaina, mutta muistin sen vasta tiistaiaamuna. Tosi kiva on vanhan ihmisen odottaa koko päivän, että "koskakohan se ihminen tulee...." Sokeana hän ei voi edes soittaa minulle ja kysyä. Typerä minä. Toinenkin asiakas tuli hakemaan tilaustaan, mutta minä olin vasta lyhentämässä hänen housujaan, olin senkin unohtanut, vaikka hänen kanssaan on sovittu tiistai vakkaripäiväksi, jolloin tilaukset on aina haettavissa. Ikävä minä. Kolmas asiakas tuli toiselta paikkakunnalta hakemaan käsityötarvikkeita, jotka olin luvannut tilata ja katsomaan mallia, jonka olin luvannut tehdä. Arvaattekin jo.... Oikein hienoa Mervi!
Tiedän kyllä, että minulla on huono muisti ja olen sen kanssa hankaluuksissa. Siltikin vielä käy niin, etten ole laittanut ylös muistettavia asioita. Huono muisti ei ole typeryyttä, mutta se on, ettei ota sitä huomioon.
Työpäiväni Pellavasydämessä vaatii minulta erittäin paljon sisukkuutta. Usein puhelen itsekseni:" Kyllä tämä on aivan kohtuutonta!" Eilen kun viimeisillä voimillani raahauduin kotiin, totesin, että nyt se sisukkuus punnitaan. Kotona odotti vielä uusi vastoinkäyminen: olin unohtanut täydentää lääkevarastoni. Kuinkahan moni teistä tietää, miltä tuntuu, kun keskushermostoon vaikuttava lääke loppuuuuuuuu ja alkaa vieroitusoireet? Kyseessä on särkylääke, jota ilman en voi olla. Pari tuntia yli ja alkaa ....minkähän sanan tuohon valitsisin....!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Sillä usein lohdutetaan masentunutta tai elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Joskus se lohduttaa, toisinaan ei sekään piristä. Ja kuka meistä haluaisi olla se "pohjanoteeraus" jonka elämää seuraamalla toiset saavat iloa ja voimaa elämäänsä.
En siis tarkoita asiaa näin, kun esittelen teille sattumalta löytämäni blogin, jota lukemalla olen keksinyt itselleni paljon kiitoksen aihetta. Käypä kurkkaamassa Nessan elämään. Jokainen meistä tarvitsee sisukkuutta, toisinaan riittää vähempi ponnistus, joskus on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Ja kyllä, joskus elämä kyllästyttää, aina se ei ole kivaa. Usein lääkkeeksi riittää hyvinkin pieni asia, mikä se voisi olla tänään?
Se mummon hattu muuten onnistui vihdoin ja mummo oli oikein tyytyväinen. Taas kerran alihinnoittelin oman työni tuloksen. Olin jotenkin niin nolo unohtamisestani ja siitä, etten heti onnistunut, että pyysin vain 25 euroa (vuorillinen, lierihattu). Mummo ihmetteli halpaa hintaa ja kysyi:" Enkö voisi maksaa enemmän, enkö voisi 30 euroa maksaa?" Ja arvatkaas mitä minä vastasin?
Pellavasydämen Mervi
Eikös se olekin ihan tosiasia, että kevät on monelle raskasta aikaa, jopa itsemurhat lisääntyvät keväisin? Sitä on toisaalta erittäin vaikea ymmärtää, kun itselle kevät on kaikkein parasta aikaa. Luonto herää eloon, lupaus tulevasta kesästä täyttyy ja elämäkin helpottuu monella tavalla. Raskaat talvivaatteet saa laittaa pois ja alkaa kulkea keveämmissä vermeissä, olokin tuntuu het paljon kevyemmältä!
 |
| Kevätkengistä tarttis pölyt pyyhkiä, jaksaiskohan tänään? |
xxxxxxxxxxxxxxxxx
Eräs ihminen pakotti minut ajattelemaan omia hyviä puoliani - olinkohan jotenkin taas suominut itseäni? Tästä innostuneena aloitin "parisuhdekeskustelun" kotona ja kysyin puolisolta saman kysymyksen: "Mikä on minun paras ominaisuuteni?" Yllätyksekseni kuulin, että se on SISUKKUUS. Siinä kohtaa halusin tulkita sen positiivisesti - senhän voisi käsittää myös ikäväksi ominaisuudeksi. Tai no, sehän riippuu siitä, mihin sen sisukkuutensa suuntaa...
Eilen se sisukkuus oli äärimmilleen venytettynä. Päivä oli itsetunnolleni rankka. Epäonnistuin niin monta kertaa. Kaikki samantyyppisiä asioita - olin unohtanut. Olenkin kertonut vanhasta mummosta, jonka luona olen käynyt hattua sovittamassa. Sinne piti mennä maanantaina, mutta muistin sen vasta tiistaiaamuna. Tosi kiva on vanhan ihmisen odottaa koko päivän, että "koskakohan se ihminen tulee...." Sokeana hän ei voi edes soittaa minulle ja kysyä. Typerä minä. Toinenkin asiakas tuli hakemaan tilaustaan, mutta minä olin vasta lyhentämässä hänen housujaan, olin senkin unohtanut, vaikka hänen kanssaan on sovittu tiistai vakkaripäiväksi, jolloin tilaukset on aina haettavissa. Ikävä minä. Kolmas asiakas tuli toiselta paikkakunnalta hakemaan käsityötarvikkeita, jotka olin luvannut tilata ja katsomaan mallia, jonka olin luvannut tehdä. Arvaattekin jo.... Oikein hienoa Mervi!
Tiedän kyllä, että minulla on huono muisti ja olen sen kanssa hankaluuksissa. Siltikin vielä käy niin, etten ole laittanut ylös muistettavia asioita. Huono muisti ei ole typeryyttä, mutta se on, ettei ota sitä huomioon.
Työpäiväni Pellavasydämessä vaatii minulta erittäin paljon sisukkuutta. Usein puhelen itsekseni:" Kyllä tämä on aivan kohtuutonta!" Eilen kun viimeisillä voimillani raahauduin kotiin, totesin, että nyt se sisukkuus punnitaan. Kotona odotti vielä uusi vastoinkäyminen: olin unohtanut täydentää lääkevarastoni. Kuinkahan moni teistä tietää, miltä tuntuu, kun keskushermostoon vaikuttava lääke loppuuuuuuuu ja alkaa vieroitusoireet? Kyseessä on särkylääke, jota ilman en voi olla. Pari tuntia yli ja alkaa ....minkähän sanan tuohon valitsisin....!
xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Aina löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin. Sillä usein lohdutetaan masentunutta tai elämäänsä kyllästynyttä ihmistä. Joskus se lohduttaa, toisinaan ei sekään piristä. Ja kuka meistä haluaisi olla se "pohjanoteeraus" jonka elämää seuraamalla toiset saavat iloa ja voimaa elämäänsä.
En siis tarkoita asiaa näin, kun esittelen teille sattumalta löytämäni blogin, jota lukemalla olen keksinyt itselleni paljon kiitoksen aihetta. Käypä kurkkaamassa Nessan elämään. Jokainen meistä tarvitsee sisukkuutta, toisinaan riittää vähempi ponnistus, joskus on otettava kaikki voimavarat käyttöön. Ja kyllä, joskus elämä kyllästyttää, aina se ei ole kivaa. Usein lääkkeeksi riittää hyvinkin pieni asia, mikä se voisi olla tänään?
 |
| Kohta tässä kukkii valtava hortensiapuska |
Se mummon hattu muuten onnistui vihdoin ja mummo oli oikein tyytyväinen. Taas kerran alihinnoittelin oman työni tuloksen. Olin jotenkin niin nolo unohtamisestani ja siitä, etten heti onnistunut, että pyysin vain 25 euroa (vuorillinen, lierihattu). Mummo ihmetteli halpaa hintaa ja kysyi:" Enkö voisi maksaa enemmän, enkö voisi 30 euroa maksaa?" Ja arvatkaas mitä minä vastasin?
Pellavasydämen Mervi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)