Annoin itselleni luvan provosoitua

Olen pyytänyt muutaman kerran apua viisaammiltani - mitä tehdä, kun saa ilkeitä kommentteja blogiinsa? Olen myös saanut hyviä ohjeita, toisia niitä noudattanut, mutta en aina. Nyt aion tehdä juuri ohjeiden vastaisesti.

Ensimmäisenä ohjeissa nimittäin on:  Älä provosoidu!

Mitä tarkoittaa provosoituminen? 
http://suomisanakirja.fi/provosoitua: esim. Provosoitui ärsyttävästä kysymyksestä
olla yllytettävänä, mennä mukaan yllytykseen, mennä mukaan houkutukseen.

Tällaisia kansantajuisia selityksiä löysin eräältä keskustelupalstalta:

provosoitua = vetää herne nenään 

Reagoida ärsyttävään, raivostuttavaan, provosoivaan ja sietämättömään viestiin vaikka keskustelupalstalla. Tavallisesti se älähtää, johon kalahtaa.  

Se tarkoittaa käytännössä sitä, että sinun ei kannata loukkaantua tai joutua kiihtyneeseen mielentilaan jonkun kirjoitusten takia. Jos joudutkin, niin odota vaikka yön yli ennen kuin vastaat niihin. Älä siis anna kenenkään viestien johtaa siihen, että yrität saada viestin kirjoittajan suuttumaan vuorostaan. Sellainen tuhoaa nopeasti asiallisen keskustelun. Tämä muuten pätee myös oikeassa elämässä, ei vain keskustelupalstoilla. Kannattaa ajatella mitä sanoo, ettei tulisi sanoneeksi mitä ajattelee.

Kahdenkeskisessä keskustelussa provosoituminen tarkoittaa tunnereaktiota. Asiaan reagoimista tunteella.

Jos joku on parempi kirjoittaja kuin sinä itse, niin hänen loukkaukseensa ei kannata vastata. Aivan kuten kasvokkaisessakin keskustelussa. Provosoituminen on siis valikoivaa, harkittua, vaikka onkin tunnereaktio. Kyllä epäasialliseen kohteluun on vastattava samalla mitalla, jos rahkeet riittävät.

Nyt minä haluan provosoitua, mikä ei tarkoita sitä, että haluan provosoida. Sinun ei siis tarvitse provosoitua tästä kirjoituksestani.

Aiheena taas kerran kommentit. Olen jo luvannut, etten julkaise yhtään ilkeilevää kommenttia. Sen jälkeen niitä ei juuri ole tullutkaan, vain muutaman olen joutunut poistamaan julkaisematta. Olen tosikko, mutta ilmeisesti huumorintajuni on kasvanut, sillä olen kyennyt ottamaan jotkut kommentit provosoitumatta vastaan.

Viime postauksessa kirjoitin näin:
ps. voin kuvitella arvostelija-anonyymin (tämä ihan hyväntahtoisesti mainittuna) ainakin ajattelevan: "Ketä kuule kiinnostaa sun sotkut?" 


Ja vähän aiemmin näin:
Varsinkin odotan erään anonyymin kommenttia....

Ja näinkin olen kirjoittanut:
(Tämä on varmaan sitä valittamista, josta anonyymi-kommentoija minua moitti)

Nyt sitten sain tällaisen kommentin:
Miksi viivaat yli tuon ANONYYMILLE tarkoitetun tekstiosion, olet sellainen nokkapokan kerjäilijä. Sen on todennut myös eräs asiakkaistasi.

Minusta on hauskaa käyttää tuollaista yliviivausta, kun se on minulle ihan uutta! Olen ottanut mallia toisilta bloggaajilta. Se myös kertoo, että en oikeastaan halua/tarkoita sitä varsinaisen tekstin yhteyteen. Haluan myös osoittaa lukijalle, että oikeastaan en haluaisi sitä edes kirjoittaa, mutta kirjoitanpa kuitenkin. Tai että jälkeenpäin totean, että en nyt tuollaista kirjoitakaan. Virhe! Sitähän opettajat tai oikolukijat tarkoittavat, kun punakynällä vetävät tekstin yli.

Kommentin kirjoittaja ei osaa kieliopin sääntöjä, siksi hänen tekstiään on hankala tulkita. Siinä on kysymys, muttei kysymysmerkkiä, vaan ilmeisesti vastaus samassa virkkeessä: "olet sellainen nokkapokan kerjäilijä". (korjattu toisen kommentoijan huomautettua asiasta ja todella, asiahan muuttuu aivan toiseksi)

Siis millainen? Mitä tarkoittaa nokkapokka, entä mitä nokkapokan keräilijä? Onko tällä kysymyksellä jotain tekemistä tuon väitteen kanssa eli miten ne liittyvät toisiinsa?

Sitten tuo viimeinen lause, joka ehkä voisi viitata siihen, että asiakkaani kanssa ryhtyisin kiistelemään. Se ei voi millään pitää paikkaansa. En missään tapauksessa tee niin, ainakaan ollessani puodissani yrittäjän roolissa. Yksityiselämässä kyllä. Perusteeton väite, joka olisi kaivannut selityksen. Nyt sen tarkoituksena on vain ärsyttää ja saada minut tai ehkä ennemminkin muut lukijat epäluuloiseksi.

Vastaus kommentoijalle
Kirjoitettu herne nenässä:

Olen yrittänyt jo useamman kerran kertoa, että kirjoitan blogiani niille, jotka sitä haluavat lukea ja syystä tai toisesta siitä pitävät. En kirjoita niille, jotka eivät pidä minusta tai yrityksestäni tai blogistani. Haluan, että poistat Pellavasydämen suosikkiblogiesi listalta, etkä enää tule tätä lukemaan! Kirjoittamasi kommentti osoittaa, että lukijana sinusta ei ole iloa sinulle itsellesi, ei minulle kirjoittajana, eikä muillekaan lukijoille, jotka ehkä selaavat kommentit läpi. Ole hyvä ja siirry muihin blogeihin. Niihin, joita voit ilolla lukea ja saada sisältöä elämääsi!

ps. viimeinen tunti töissä meni tätä kiukutellessa (huom! yksin, sillä yleensä lauantaisin ei käy ketään klo 13-14, paisi juuri ennen sulkemisaikaa tulee joku ja viipyykin sitten tovin) mutta sain siltikin jotain valmiiksi. Ainakin tämän tilatun kassin.

Pöllökassi, sisällä avonainen  pikkutasku

Mervi

Työasioita

Odotellessani lauantaista töihinlähtöä näytän pari kuvaa, jotka olen viikolla ottanut. Ihan arkisia työkuvia.

Arvatkaas, mikä on paras ja varmin tapa saada asiakas liikkeeseen?

Ei, se ei ole mitään tähtitiedettä, eikä edes markkinointia. Kun menet takahuoneeseen, keität kahvit ja istahdat tuolille sitä juodaksesi, silloin soi ovihälytin ja asiakas saapuu! Lähes takuuvarma tapa.

Tämän kuvan otin juuri kun olin menossa keittämään kahvia. Vilkaisin ikkunasta ja siellähän minun suosikkimummoni oli lukitsemassa rollaatoriansa. Tiesin, että on tulossa about tunnin mukava keskusteluhetki. Ilman kahvia.

Joka kerta lähtiessään tämä mummo muistaa kiittää siitä, että hän on saanut "viedä minun aikaani" kun on kuulemma niin kiva seurustella. On se minunkin mielestäni.

Olen nyt innostunut ompelemisesta. Välillä kun en taas ollenkaan haluaisi. Sitten kun se innostus on päällä, ei väliä, vaikka on vähän kehnot puitteet. Työhuoneessani putiikissa on pitkä työpöytä, mutta ei työskentelytilaa. Aika ajoin se nimittäin muuttuu varastointitilaksi.

 

 

Eilen kävi ystäväpariskunta ystävällisesti kysymässä, voisivatko he auttaa, nostella tms. Silloin en keksinyt mitään, mutta iltapäivällä olisin tarvinnut apua. Kun pitää tuolta katonrajasta nostaa laatikko alas, siinä menee koko järjestys uusiksi. 

Pikkuhiljaa alkaa myös lattiatila loppua. Sori pikku-Mervi! Et ehtisi vähän siivoilemaan? Olet NIIN HYVÄ järjestelemään Pellavasydämen paikkoja!

Tällainen huusholli minua siis odottaa, kun tästä hetken kuluttua lähden töihin. Voin kuvitella, että saan olla siellä ihan yksikseni - kuka nyt näin kauniina kesäpäivänä kaupoille lähtisi? Sittenpähän edistyvät ompelukset.

ps. voin kuvitella arvostelija-anonyymin (tämä ihan hyväntahtoisesti mainittuna) ainakin ajattelevan: "Ketä kuule kiinnostaa sun sotkut?"

Pellavasydämen Mervi

Hirviä

Ensin valitukset pois alta, niin voin sitten keskittyä muihin asioihin.

Eilen ja tänään olen kärsinyt aikas kovasta särystä lonkassani, siinä ns. leikkaamattomassa. Ei siis viimeksi operoidussa. Tässäkin on proteesi ja kertaalleen jo sekin vaihdettu. Ilmeisesti se on taas irti tai jotain muuta häikkää, koska särkee. Tekonivelten ei pitäisi särkeä, enkä olekaan lonkkasärkyä kokenut sitten nuoruusvuosien, vaikkei kivutonta päivää ole koskaan ollut. Kipu ja särky on kaksi eri asiaa, nääs. Tässä täytyy varmaan orientoitua taas uuteen leikkaukseen, kun ei täysmääräinen särkylääkeannostuskaan kerta auta.

Sen sijaan oli kiva päivä, kun ei ollut ollenkaan hiki. Yleensä minä hikoilen kuin saunassa ja muut palelee. Tänään muilla oli hiki, muttei mulla. Tuo puuskittainen hikoileminen johtuu keskushermostoon vaikuttavasta lääkkeestäni, jota ilman en kuitenkaan voi olla. (Toki niitä mummotaudin oireitakin olisi, mutta niihin taas on eri lääkitys) Koko päivän täällä oli ihan taivaallisen ihana kesäilma, mutta nyt sataa, ukkostaa ja salamoi.

No niin, sitten niihin kivampiin asioihin. Kohta alkaa kaupan alalla kesäsesonki  kun turistit saapuvat. Myös ulkomaiset, vaikka pääasiassa ulkomailta tullaan vasta elokuun alussa. Aloin jo valmistautua. Yksi varma tuote, mitä ostetaan, on hirvikankaasta tehdyt pikkupussukat. Olen myynyt niitä halpaan hintaan, joten senkin vuoksi ne ovat käyneet kaupaksi.

Otin siis hirvikangaspakan ja päätinkin tuhota sen kerralla. Tästä kankaasta olen tehnyt erilaisia tuotteita: essuja, patakintaita, tyynyjä, kasseja ja pusseja. Tänään tällaisia:

On se vaan kumma, että vaikka olen näitä jo monta kertaa tehnyt, aina vaan pitää kääntää ja vääntää ja ihmetellä, miten ja missä järjestyksessä saumat ommellaan. Pientä mutostakin näihin tein - lisäsin tuollaisen metalliklipsin (mikähän sen oikea nimi on, ei tule nyt mieleen). Tuo oikeanpuoleinen kiinnityssydeemi alla on yksinkertaisempi ja huomasin, että senhän saa poiskin, mutta lähteekö se myös ehkä tarkoittamatta  pois?

Pellavasydän-etikettiä en nyt ommellutkaan sivusaumaan vaan tuohon ylös, jottei ole niin erottuva.  Pussukan suu kiinnitetään nyörillä ja tuollaisella kiristimellä (mikähän senkin oikea nimi mahtaa olla?) Näyttää olevan tänään(kin) sanat hukassa.... Olen joskus ostanut näitä stoppareita iiiiison pussillisen. Nyt vähän harmittaa, että ovat muovisia.

 Ainakin osan pussukoista teen vuorillisiksi.

Tämänkin tuotteen kohdalla on paljon pohdittavaa ja eri vaihtoehtoja:
- voi tehdä riisutun version; ilman vuorta, ilman kiinnityssysteemiä, 
- eri sulkemistavalla esim. tarrakiinnityksellä
- riisuttu versio on tietysti halvin ja ehkä siten eniten myydyin?
- parempaan versioon laitan em. lisukkeet ja
- mahdollisesti vielä fleece-vuori, jolloin pussukka on iskunkestävä
- varustellummassa versiossa kylläkin hinta nousee ja voi olla että liikaa, jolloin harvempi ostaa.

Luulen, että teen eri versioita. Lähestulkoon varma olen, että ne ulkomaanturistit ostavat juuri sen halpisversion. Jotain on kiva ostaa muistoksi Suomesta, mutta hinta ei saa olla missään tapauksessa 10 euroa korkeampi.

Minkälaisia mielipiteitä tästä irtoaa?

Mervi

Ei muovikasseja kiitos!

Kun aloitimme putiikin pitämisen, yksi ehdoton vaatimus oli, ettei meillä käytetä muovipusseja. Eikä kyllä oikein mitään muutakaan muovista, mieluummin. Eikä myöskään kiiltäviä lahjanaruja. Kun aloin myydä käsityötarvikkeita, tulivat muovipussit kuvioihin, vähän niinkuin pakon sanelemana.

Kun kysyn asiakkaalta, haluatko muovipussin, aika moni sanoo, että "kyllä se täällä kassissa menee ilmankin". Mutta iso matonkudesatsi on kyllä helpointa pakata isoon muovipussiin.

Tänään täydensin paperikassien hyllykköä ja otin muutaman kuvan näyttääkseni teillekin.

Noista oikeanpuoleisista yksivärisistä tykkään kaikkein eniten. Pikkuruudulliset ovat uusia tulokkaita ja niihin en ole vielä niin tykästynyt. Toki tuosta vaaleanpunaisesta saa oikein hempeänkin paketin vaikkapa vaaleanpunaisen silkkipaperin kera...

Jokaiseen kassiin kirjoitan käsin Pellavasydän ja ehkä myös Uusikaupunki ja ehkä myös leimasydän. Minä tai kuka on kulloinkin töissä...

 

Nämä kassit ovat siitäkin kivoja, että niistä on helppo tehdä paketti, vaikka ostos olisi hankalan muotoinenkin. Esimerkiksi virkatut korit on mahdoton saada muutoin pakettiin, mutta tästä se onnistuu kyllä.

Rusettina käytän niintä, se on niin Pellavasydän-näköinen!

Vieras minä

Aloin heti tuumasta toimeen. Edellisessä postauksessa kirjoitin, että opettelen taas trikoopuseroiden tekemistä. Olenhan niitä joskus toki väsäillyt, silloin ennen yrittäjäksi ryhtymistä., kun vielä tein itselleni vaatteita.

Olin tuonut putiikista kotiin kankaan, pessyt sen ja suunnittellut siitä pipoja tekeväni. Mutta kun ei nyt käteen sattunut mitään muuta, päätinkin muuttaa suunnitelmia ja leikkasinkin siitä vanhan puseron kaavalla hiukan toisenlaisen - joka vielä muotoutui matkan varrella. Muotoutui = siitä karsiutui pois kaikki erikoisuudet.

Väri on ihan vieras minulle, kuviointi samoin. Vierastan myöskin noin myöden menevää puseroa, tykkään sellaisista "teltoista". Tässä se nyt kuitenkin on arvosteltavaksi...ihan tavallinen pusero.

Sattumalta muistin, että tänään olen ilmoittautunut meneväni kotikaupunkini matkailutoimijoiden tapaamiseen. Tuli siis sen verran muutosta tähän "vapaapäivään", mutta jos ei olisi ollut vapaapäivää, en olisi sinne päässytkään. Tuollainen tapahtuma järjestetään keväin, syksyin ja tarkoituksena on suunnitella tai ainakin informoida, mitä kaupungissa järjestetään yhteistä juttua lähinnä turistikaudelle.

Pitäisi siis alkaa valmistautua - juu, en tuon näköisenä aio lähteä ihmisten ilmoille! Mervi.
ps. saas nähdä, onko mulla vielä illallakin jotain uutta näytettävää teille, olen nyt MELKEIN innostunut.

Elämäni ensimmäinen farkkuhame

En ole farkkutyttö ollut koskaan, edes laihana...ihan oikeita farkkuja ei vaatekaapissani ole ollut ikinä. Mutta nyt mulla on "Melkein-farkkuhame". Olen viimepäivinä selaillut facebookin isojen tyttöjen vaatesivustoja ja tehnyt löytöjä. Tänään tuli postissa tällainen, mekon alla oleva paituli on myös samaisilta sivuilta:

Kuvan on tyttäreni ottanut puolenyön tietämissä. Koko olohuoneesta ei tahtonut löytyä paikkaa, missä olisi ollut edes vähän siistiä. Mutta onneksi olen jo oppinut antamaan periksi. Aikoinaan kaikissa kuvissa piti olla hienot asettelut ja taustat. Nyt kun en keppien kanssa pääse kulkemaan, niin saa olla mitä on. Onneksi joku mainitsikin noin niinkuin positiivisena asiana, että kuvani ovat ilman krumeluureja. Sanoin tytölle, että menenpä tuohon kauniitten kukkien eteen - vaan mitäpä niistä sitten näkyy, jos minä edessä...


 

Tässä kuvassa minä muka ilman keppejä....meinas muuten käydä ihan hullusti kun menin autosta postilaatikolle (kolme askelta) ilman keppejä. Kenkä otti laatan reunaan kiinni ja olin jo menossa rähmälleen, mutta sain kun sainkin otettua tasapainon takaisin. Olis muuten tullut ikävää jälkeä tai peräti sairaalareissu.

Ai jai, kun tunnen itseni tyttömäiseksi tässä mekossa (kokoa jotain viiskytjarisat). Näinä päivinä olen paitsi ostellut isojen tyttöjen vaatteita, myös suunnitellut niitä itse. En ole koskaan ollut trikoovaatteiden ompelija, mutta nyt suunnitellut opettelevani senkin taidon. Ihan tavallisia yöpaitoja, puseroita, tunikoita ja sensellaisia haluaisin valmistaa kokoisilleni komeille naisille. Tuokin mekko näyttäisi kivammalta jonkin yksivärisen puseron kanssa.

Mutta nyt nukkumaan ja huomenna on TAAS vapaapäivä. Ei vaiskaan. Mutta sellainen vapaapäivä, ettei tartte lähteä kotoa mihinkään. Pirkko uurastaa kaupassa. Voi kun se oli tänään ahkera! Imuroi ja pesi kaikki 100 neliötä, pesi vessan ja auttoi vielä tavaroitten siirtelyssä. Kyllä mun kelpaa...

Mervi
no, tosta mekosta sen verran, etten TODellakaan aio sitä mekkona pitää, vaan tunikana, legginssit tai jotkut pitkikset alle, tietysti. Kuva vaan on otettu tarkoituksella niin, ettette ihan kaikkea nää...

Arki alkaa

Mun arki alkaa aina tiistaina. Maanantai on vielä ihana vapaapäivä, kun putiikkikin on kiinni. Eilen tein urotyön: vein imurin ulos, imuroin auton ja pyyhin sen sisätiloistaan - ei varmaan työ-työmiehilläkään ole niin likaisia autoja! Noh, eihän se ole homma eikä mikään, sinä ajattelet, mutta kuvittele siihen mukaan kaksi kyynärsauvaa niin ehkä ymmärrät. Koko illan olin ihan naatti. (Tämä on varmaan sitä valittamista, josta anonyymi-kommentoija minua moitti)

Tänään siivous jatkuu. Olen "tilannut" Pirkon putiikkiin ja pidämme siellä siivouspäivän. Ei käy laatuun, että asiakas tulee sovittamaan valkoisia housuja, jotka pitää lyhentää, laskee ne lattialle ja nostaa harmaana ylös. Niin on likaiset lattiat, tai ainakin pölyiset.

Näyteikkunatkin pitää vaihtaa (ei onneksi ikkunoita tartte vaihtaa, mutta näkymä uudistaa, heh) Se onkin mukavista mukavinta hommaa. Varsinkin, jos on apulainen, joka kuljettaa tavarat.

Tänään suunnittelemme myös Pirkolle pellavamekkoa ylioppilasjuhliin. Hän innostui uusimmasta "pöytäliina-huppumekosta", mutta saa nähdä, mihin päädytään.

No nyt tulee jo melkein kiire! Moi....Mervi