Uudet ideat

Käsityömessuilta tapaan ostaa jonkun tekemispaketin. Viime vuonna se oli huovutettu enkeli (täällä) Tänä vuonna ostin kaksikin, tällaiset:

Nyt pitäisi valmistaa nuo näytekappaleet, sillä ei noista kuvista oikein vielä pääse innostumaan. En ole kyllä ihan varma, jos itsekään tästä vaniljakehrästä huimasti tykkään. Siihen muuten tulee valot.
Koskaan ei kuitenkaan pidä antaa omien mieltymystensä liikaa ohjata hankintoja - asiakkaat voivat pitää ihan erilaisista töistä.

Innostuisitko sinä näistä?

Hei muuten....arvontapalkinto on vielä vailla noutajaa! Anonyymi, nimimerkillä Jude, eikös kirja kiinnostakaan? Täällä kerroin arvonnan tuloksen.

Pellavasydämen Mervi

Käsintehdyt kengät mittatilaustyönä

Eilen esittelin korut, jotka ostin Tampereen käsityömessuilta. Nyt on vuorossa muut ostokset.

Kaikki tuotteet ovat käsintehtyjä. Kengätkin. Suomessa valmistettu ja oikeasta nahasta.

Voit käydä  tutustumassa valmistajan sivuilla.

TOSSUMONTTU.

Kyllä nuo ulkoreunat on ihan samanväriset lilat, vaikkei siltä tässä näytäkään

Molemmilla reunoilla on venykkeet

Korko on minulle vähän liian matala, vain n. 1 cm.

Ihan parasta näissä kengissä on sellainen mahdollisuus, että voi saada "eripari" kengät.

Minun kulkeva jalkani on kokoa 41, mutta tuo perässälaahaava vain 40. Kun molempia sattui olemaan sopivasti saatavilla, niin minä sain molempiin jalkoihin sopivat kengät heti mukaani. Tekevät sitten kummallekin uuden parin.

Kengissä ei ole vuorta, päälipuoli on nahkaa. Kovin tukevat nämä eivät siis ole, mutta niin helpot sujauttaa jalkaan!

Mervi

Ostinpa monta korua messuilta!

Lupasin näyttää Tampereen käsityömessujen ostokseni. Tässä ovat korut. Tosi harvoin käytän kultaisia koruja, yleensä vain hopeakoruja. Tykkään kovasti vanhoista aterimista tehdyistä koruista ja kun niitä oli tarjolla, niin minähän ostin het useamman!

 

Kaikki nuo kolme sormusta ovat säädeltäviä, eli niitä voi käyttää missä sormessa vain. Isoin sormus on hopeaa, kaksi muuta (sormissa olevat) taas alpakkaa. Korvikset ovat alpakkaa, mutta koukut hopeaa. Kaulakorun materiaalia en muista, mutta tod.näk. alpakkaa, koska maksoi vain 10 euroa.

Tämä on oikein harakka-koru. Kiiltää ja kilisee. Erottuuhan se kuvasta, että on tehty vetoketjun päistä? Tämä on aika huomiota herättävä rannekoru, ei ehkä ihan kauppareissulle taida sopia? Mutta minä kyllä tykkään näyttävistä koruista.

Näyttävistä koruista puheenollen - tässä on myös sellainen. Ison ihmisen päällä ei mitkään pienet piiperrykset näytäkään yhtään miltään. Pitää olla kokoa ja näköä!

Kuvasta ei varmaankaan huomaa, että tuo nyöriosuus on tehty paperinarusta. Myyjänä oli pariskunta ja mies kuulemma tekee punontatyön ja rouva sitten etsii nuo metalliosat. Aika hupaisan näköistä se oli, kun mies näpräsi vaaleanpunaisen laitteen kanssa. He ovat kuulemma Amerikasta asti hommanneet laitteensa, mutta minä bongasin samantyyppisen messuilta. Tällä ei saa yhtä isoa (eli paksua) nyöriä tehtyä, mutta ehkä se pienempikin piisaa? Kuinka moni on tehnyt tällaista? Ennen vanhaan  sama idea toteutettiin naulaamalla lankarullan päähän nauloja.

Tällainen oli korusaalis. Ensi kerralla sitten muut ostokset.

Teatteripuvustus on tänään edistynyt hyvin. Vielä kun onnistuisin turbaanin tekemisessä...Olen ollut ahkera. Tänään oli hyvä päivä muutenkin, tunsin oloni aika hyväksi. Taitaa olla niin, että messukävely on vahvistanut kuntoani.

Mervi

Kummallinen ilmiö kännykässäni - osaako joku auttaa?

Minulla on nyt käsillä ihan ihmeellinen ongelma. Kännykkään liittyen. Vanhanaikaiseen Nokialaiseen.

Nyt on jo monta kertaa käynyt näin: Saan viestin Saunalahdelta. Kun seuraavan kerran katson samaa viestiä, lähettäjänä onkin ystäväni, jonka nimi ja numero on osoitetiedoissani! Sen jälkeen tulevat Saunalahden viestit ovat "muka" myös samaiselta ystävältäni. Eikö ole kummallista? Kysyin tältä Eevalta, että onkohan sinulla kaima Saunalahdella ja hän kertoi, että samannimistä ei ole koko Suomessa olemassa.

Tänään tuli sitten vahvistus sille, että kyseessä on virhe jossain. Ensin sain viestin, jonka lähettäjänä oli posti. Viesti kertoi, että olen saanut Smart-lähetyksen. Nyt kun menen katsomaan samaa viestiä, lähettäjäksi onkin vaihtunut myyjäni Pirkko!

APUA!

Osaako kukaan kertoa, mistä on kysymys? Jos edes tietäisin, mikä vian aiheuttaa - onko se kännykkä vai liittymä vai viestin lähettäjä vai mikä taho, niin tietäisin mistä aloittaisin selvittämisen...

Mervi

Käsityömessujen ostokset

Tämä päivä on mennyt "selviämisessä". Onneksi ei ole mitään pakollista tekemistä tai menemistä.

SOSIAALISEN MEDIAN MAHDOLLISUUDET
Vähän aikaa sitten soitti minulle vieras naisihminen. Olemme samalta paikkakunnalta ja hän oli istunut takanani linja-autossa käsityömessumatkalla. Nyt hän kyseli, olinko hukannut jotain messualueella. Kerroin, etten ole vielä nyssyköitäni edes purkanut.

Facebookissa kuulemma on tiedotus, että Jatan Aitan pöydän luo on joltain kainalosauvoilla kulkevalta ihmiseltä pudonnut omaisuutta. Pyydettiin jakamaan tietoa. Nyt tämä takanani istunut nainen otti minuun yhteyttä. Hieno homma, että näin tiedotetaan ja vielä hienompi asia, että joku on viitseliäs ja tarttuu puhelimeen. Hänkin joutui kuitenkin näkemään vaivaa sen saadakseen. Kiitos sinulle, jos tätä luet!

Samaisella käsityöihmisellä oli toinenkin ongelma. Hän oli ostanut lankaa mielenkiintoiseen huiviin, mutta ohje oli jäänyt saamatta. Pelkällä tiedolla, että on Ravelryssä huiviohjeena, ei pitkälle pötkitä. Tarkalleen hän tiesi, missä kohtaa myyjä oli - vanhempi nainen yksinään - ja että oli muutakin kuin lankoja myynnissä.

Minähän tietysti asiakaspalvelijana aloin selvittää vyyhteä. Lähetin viestin ystävälle, joka myös oli ostanut langan ja ohjeen - että jos vaikka sattumalta olisi sama huivi. Sitten selasin Ravelryn huivisivustoa, mutta kun en ole alkuperäistä huivia nähnyt, niin enpä osannut oikeaa varmaankaan edes etsiä.

MINUN OSTOKSENI
Pullautin kassin sisällön keittiön pöydälle sikinsokin. Tässä ovat minun ostokseni:

Jätin noita vähän tuolla lailla arvoituksellisesti, että saan tehdä vielä toisen postauksen, jossa esittelen nämä yksitellen ja selostusten kanssa.

Kaikissa ostoksissa - ei pelkästään messuilla - on kivaa, jos myyjä pakkaa ostokset nätisti, eikä siihen merkillisiä tarvita. Esimerkiksi näin:

Toki itsekin myyjänä tiedän, että kaikki pakkausmateriaalit (ainakin yleensä) maksavat. Jopa tuollainen tarrasydän on ehkä 0,20 € jos vähittäiskaupasta ostaa. Mutta on se vaan niin kivaa. Usein säästänkin pusseja ja pakkauksia, niitä voi jossain yhteydessä kierrättääkin.

Vielä parempi on, jos pakkauksessa on myyjän tiedot. Messuilla varsinkin on sellainen ongelma, ettei kotiin päästyään enää muista keneltä on minkin tavaran ostanut. Käyntikortti olisi ehdoton sujauttaa ostosten joukkoon. Tai sitten näin:

Nyt tää lähtee "aamupesulle", vaihtaa yöpaidan päivävaatteisiin ja suunnistaa kaupungille. Postista on tullut kaksikin pakettia (iiik, mitähän kivaa?) ja puodista käyn hakemassa kankaan, josta pitäisi olla tyynyliinat ommeltuna perjantaiksi.

Illalla on sitten taas teatteriharkat ja menen jännityksellä sovittamaan trikoohousuja isolle miehelle.

Mervi

Kivat käsityömessut Tampereella

Eilisen sunnuntaipäivän vietin käsityömessuilla. Uudestakaupungista lähti aamutuimaan täysi linja-autolastillinen käsityöihmisiä kohti Tamperetta. Olen jo useamman vuoden ollut samaisella reissulla mukana ja aina matkat ovat sujuneet mutkattomasti. Poikkesimme matkan varrella kahvilla ja pissalla ja saamme liput käteen jo linja-autossa, joten sisäänpääsykin sujuu mukavasti.

Matkan hyödynsin pipoa neulomalla. Eihän sitä nyt voi istua mitääntekemättä! Vieressäni istui tuttu käsityöyrittäjä-kollega ja meillähän riitti puhumista koko matkan ajaksi. Yhteinen kokemuksemme on, että yksinyrittäjä on aikas yksinäinen - ystävyyssuhteet jäävät huonolle hoidolle, kun ei ole aikaa eikä iltaisin enää puhtiakaan. Myyntityö on sikses sosiaalista toimintaa, että ehkäpä senkään takia ei vapaa-ajalla enää jaksa seurustella. Toisaalta kaikkia asioita ei voi puhuakaan kuin toisen yrittäjän kanssa.

Ajatella, kotona en tahdo jaksaa postilaatikolle kävellä, mutta messuilla kävelin reilut kuusi tuntia 10.00-16.30 ja kolme hallia koko lailla tarkkaan. Muutaman kerran istahdin kahville, mutta etupäässä olin jalkojeni päällä. Viime vuonna varasin paikan päältä pyörätuolin, mutta kelaaminen oli aika tuskallista, sillä hallin lattiat ovat kokolattiamaton tyyppistä ja siis erittäin raskasta lykätä. Nyt päätin kokeilla kävellä sauvojen kanssa. Kun on kivaa katseltavaa, niin ei huomaakaan kipuja. Linja-autoon en enää paluumatkalla meinannut päästä, rikkinäinen polvi ei olisi millään tahtonut taipua. Kipu kuitenkin hellitti kohtalaisen pian. Eniten kärsi kädet, rakko kämmenessä ja aamulla kainalot sekä kyljet kipeät kepeillä kävelystä.


Tykkäsin ihan hirveesti näistä messuista. Välillä sitä ihmettelee, että onko ollenkaan samoilla messuilla oltu, kun toiset valittaa tylsyyttä ja huonoa valikoimaa. Minä näin paljon kaikkea kivaa ja ostinkin monta juttua - ihan itselleni. Ensimmäisen kerran sain todellakin katsella tuotteita vain itselleni, kun ei tarvinnut ajatella jälleenmyyntiä Pellavasydämessä. Harmittelin vain sitä, että aloitin väärästä hallista. Kiersin ensin A-hallin ja vasta sitten menin C-halliin, missä oli "pienyrittäjiä" ja harrastajakäsityöläisiä. Minun mielestäni siellä oli enemmän katseltavaa. Ensi vuonna kuljen toisin päin. Nyt oli uutuutena myös E-halli, jossa oli design-vaatteita ja Deli-osastot, eli herkkuja pieniltä valmistajilta. Kivimessuhallin jätin tyystin käymättä.

Nyt kun halleja oli yksi enemmän ja väki jakaantui siis isommalle alueelle, ei ollut niin hurjaa tungosta. Toki siellä nytkin sai väistellä - nimenomaan väistellä, minäkin keppieni kanssa. Lienee jokseenkin ymmärrettävää, että meinaan hermostua tuollaisessa tungoksessa ja varsinkin, kun usein se olisin juuri minä, joka väistää. Nyt päätin, että toiset saa kiertää ja jämähdin seisomaan niille sijoilleni, kun tuli ihmisiä vastaan. Jollekin jouduin jopa tokaisemaan että "en väistä", kun toinen vaan tunkee kainalosta ohi.

Onneksi näin heti alkuun blogilukijani Hannan (?) mikä havahdutti minut huomaamaan, etten voi käyttäytyä typerästi, sillä MINUT TUNNISTETAAN. Kiva, kun tulit juttelemaan! Näin myös Susannan Työhuoneen Susannan. Hassulta tuntuu nähdä livenä ihmisiä, jotka on tottunut "näkemään" vain blogissa tai lukemaan kommenttina...

Tänä aamuna olo oli kuin traktorin alle jääneellä (en kylläkään ole sellaista kokenut)  - niin oli paikat hellinä. Nooh, särkylääkityksen jälkeen kroppa tuntui taas siedettävältä ja siinä se työpäivä putiikissa meni keinutuolissa sukkaa neuloen. Onneksi (!) ei ollut oikein paljon asiakkaita, että pääsin vähän vähemmällä kulkemisella. Toki pääsin esittelemään mm. uusia ideoita, joita olin messuilta bongannut. Tänäänkin myin eniten juuri käsityötarvikkeita. Matonkuteita, paperinarua, pellavaa ja kangasta.

Tämä postaus on täysin kuvaton siitä huolimatta, että kuvattavaa olisi "vaikka muille jakaa". Kuvat ostoksistani tulevat myöhemmin. Nyt tää ei jaksa, vaan menee pitkäkseen ja luultavasti hetken päästä kuuluu kuorsaus. Onneksi täällä ei ole ketään kuuntelemassa.

Mervi

Jännittävää - pohdintaa elämästä ja unelmista

Vaikka sitä näin keski-ikäisenä luulisi, että elämä on jo asettunut tuttuihin uomiinsa vailla merkillisempiä muutoksia, voi yllätyksiäkin tulla tupsahtaa! Näin on nyt käynyt minulle.

Lapsena sitä odottaa koulun alkamista, koulun päättymistä, kesälomaa, joulua. Silloin jokainen lukukausi tuntuu loputtoman pitkältä. Nuorena alkaa odottaa aikuistumista ja siihen tuntuu olevan ikuisuus. Sitten haaveiltiin pojista, seurustelusta, koulun päättymisestä, opiskelusta, ammatista. Tuossa vaiheessa aika kulki välillä jo liiankin nopeasti - ei ehtinyt tehdä kaikkea, mitä olisi halunnut.

Itse en ollut vielä ehtinyt kunnolla edes haaveilla avioliitosta, kun sen jo solminkin hädin tuskin täysi-ikäisenä erittäin lyhyen seurustelun ja kihlauksen jälkeen. Alkoi lasten odotus, piti saada oma koti, auto, uusi auto, parempi auto ja elämältä oli paljon odotettavaa, unelmoitavaa. Ensimmäinen ulkomaanmatka sai haaveilemaan uusista maista, uusista kokemuksista, tietoa muiden elämästä. Vähän ajan päästä haaveet suuntautuivatkin jo lapsiin - mitä niistä tulisi, pärjäisivätkö elämässä?

Minun haaveeni on täyttynyt ja toisen haaveilu alkanut

Toiset haaveilevat urasta, ylennyksistä, palkankorotuksista. Nämä jäivät minulta jotenkin väliin, sillä jouduin eläkkeelle ennenkuin ehdin siitä edes haaveilla. Elämä tuntui pysähtyneen. Mitä nyt, mikä minä nyt olen, mikä minusta tulee - eikö minusta tulekaan mitään? Eikö elämällä ollutkaan tämän enempää annettavaa? Vielä ei ole aika lastenlasten, mitä siis odottaisi?

Sain haaveilleni uuden suunnan kun aloin yrittäjäksi. Siinä sitä olikin unelmoimista! Koko ajan on jokin kesken, pitäisi tehdä enemmän, yrittää enemmän, toteuttaa tuhansia ideoita. Kunnes sekin otettiin minulta pois. Nyt olen tässä.

Eipä sitä osannut parikymppisenä haaveilla käsityön tekemisestä ammatiksi.

Vaikka minulle riittäisikin uudeksi elämäksi se, että saan kerrankin keskittyä itseeni, omaan terveyteeni ja oman kodin laittamiseen, nyt on auennut eteen aivan uudet mahdollisuudet. Kävimme tänään mieheni kanssa hakemassa konkretiaa näille tulevaisuuden suunnitelmille, jotka yht´äkkiä eteemme avautuivat. Kyseessä on erittäin iso muutos, joka toteutuessaan koskettaa koko perhettä - paitsi sitä yhtä, joka on elämänsä rakentanut kauas meistä muista. Terveiset Helille Skotlantiin - ehkäpä luet tätä?

Eikö olekin jännittävää! Tässä vaiheessa olen ilkeä ja kiusaan teitä, enkä kerro tämän enempää. Juu-uh, tiedän, että olisi parempi olla kertomatta ollenkaan, jos ei voi kaikkea kertoa.

Koskaan ei siis kannata luovuttaa ja lakata unelmoimasta. Vielä keski-ikäisenäkin voi elämä muuttaa kulkuaan ja suuntautua aivan uusille urille. Tai sitten ei. Joskus se tavallinen, tuttu ja turvallinen onkin kaikkein mieluisinta. Harvoin kuitenkaan mitään saa, jos ei yritä. Toisaalta erittäin hyvä opetus sisältyy tähän tyyneysrukoukseen:

Jumala, anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat,

joita en voi muuttaa,

rohkeutta muuttaa ne jotka voin

ja viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.

Näistä ei enää kannata haaveilla: nuoruus, hoikkuus, terveys

Ja eikun kohti unelmia!
Vaikka tämä unelma ei toteutuisikaan, olen varma, että löytyy jotain muuta uutta odotettavaa...

Mervi