Mustaa ja valkoista

Enpä olisi osannut muutama vuosi sitten edes kuvitella, miten mustavalkoinen minusta tulee. Vaatteet ylläni on usein harmaata, mustaa ja valkoista, mutta toki välillä violettia ja jopa ripaus punaistakin joskus. Sisustuksessa näyttää sama värikoodi valtaavan alaa.

Kävin ostoksilla Jyskissä. Piti ostaa vain halpa fleecepeitto käsityötarpeiksi (siitä myöhemmin toisessa blogissani Eipäs: myöhemmin huomasin, että julkaisin tän "väärässä" blogissa) mutta huomasin lähteväni ison kasan kanssa - kaikki mustavalkoisena!

Tämä on käsityömateriaalia, hinta muutaman euron.

Ihanan iso ja pehmeä torkkupeite

teippirullakin pitää olla mustavalkoinen!

 
Koska henkari-vaatekaappini on hirveän pieni ja täysinäinen, kuvittelin pitäväni pitkät housut hyllyllä. Kyllähän ne siinä isossa pinossa ryppyyntyy, joten ostin tällaisen housuhenkarin, kun sellainen eteeni tupsahti. Tuntuu kätevältä, varsinkin, kun nuo poikkipuut saa irti. Housujen laittaminen ja poisottaminen sujuu siis kätevästi.

Kaapissa tuo hökötys ei vie kuin yhden henkarin tilan, joten sen sain vielä mahdutettua tupaten täyteen pikkukopperooni.

Olin jo jonkin aikaa etsinut mustaa tai valkoista kannellista laatikkoa makkariin sänkyni viereen epämääräisille nyttyröille, mitä siihen kertyy. Yösukat, säärystimet, käsirasvaushanskat ym... Tämä 2,50 euroa maksava kori oli nappilöytö!

Torkkupeittoja ostin kaksi, mustan ja valkoisen. Toinen jää makkariin ja toinen siirtynee keittiöön. Molemmat ovat oikein suloisen pehmeitä ja ennen kaikkea tarpeeksi isoja. Yhdet päikkärit jo otin tuohon valkoiseen kääriytyneenä. Makoisaa oli! Molemmat peitot ovat kylläkin keinokuitua, mitä yleensä inhoan, mutta eipä ollut hintakaan paha, parinkympin luokkaa.

Nyt alkaa makuuhuone olla mieleinen. Paitsi. Tuo jalkalampun jalkaosahäkkyrä on ikävän näköinen. Olen kuitenkin tykästynyt lamppuun, vaikka välillä jo meinasin vaihtaa sen johonkin eleettömämpään. Mutta tässä on hyvä valo ja pitää kai sitä jotain romanttistakin sentään olla?

Tuota sängyn vastapäistä seinää joudun varmaankin vielä miettimään. Siellä on ihan turhan paljon tapahtumaa. Kukaan ei noilla tuoleilla ikinä istu, niille vaan kasataan päiväpeite ja tyynyt. Molemmista tuoleista tykkään kovasti, olen ne itse päällystänyt ja sopivat värimaailmaan. Sille seinälle tulee vielä tauluja, kuvia perheenjäsenistä.

Mervi

Voisko tätä irtiotoksi sanoa?

Jo torstaina kuulin useamman toivotuksen "hyvää viikonloppua!" - Mitä ihmettä, eihän torstaina vielä minkäänlainen viikonloppu ala? Tai no.... Perjantaina vielä työpäivä ja lauantainakin tynkätyöpäivä. Lauantaina iltapäivällä aloin tuntea turhautuneisuutta.

Harvoin tympäännyn työhöni. Hetkittäin ja johonkin ikävään työvaiheeseen kylläkin. Perjantaina alkoi tuntua siltä, että nyt pitäisi olla jotain vaihtelua: minullahan työ- ja vapaa-aika limittyvät ja lomittuvat yhdeksi ja samaksi työksi.

Facebookista katselin, kun tuttu yrittäjäpariskunta vilkuttelee paikallisesta pubista. Vaikka vähän ehkä haikeutta tunsinkin, tiedän, että sellainen ei ole meidän juttu. Teatteriin olisin ehkä voinut mennä, ja pari vapaalippuakin olisi ollut, mutta ei siihen aikaan sitten ollut mitään menossa. Kylään meneminen ei tullut edes mieleen, shoppailu on täysin poissuljettu vaihtoehto - en tarvitse mitään, enkä jaksa kaupoissa kierrellä.

Olemme mieheni kanssa molemmat kotona viihtyviä, emmekä helposti saa lähdettyä mihinkään. Niinpä minä jäin kotiin - nukkumaan. Nukuin lauantai-iltapäivällä monta tuntia. Loppupäivä meni tässä koneen ääressä ja vähän telkkaria katsellen ja tilaustyötä neuloen.

Vapaa-aikaa
Tänään, sunnuntaina, annoin itselleni vapaapäivän. En ole tehnyt mitään, minkä nimi on Pellavasydän. Nukuin puoleen päivään ja tunsin itseni virkistyneeksi, vaikka illalla olikin vaihteeksi sänkyyn-ylös-sänkyyn-ylös -touhua kipujen ja huonon lääkityksen vuoksi.

Täytyy myöntää, että ihan ILOKSENI aloin siivota vaatekomeroani. Vedin hylly kerrallaan kaikki pois kaapista. Lajittelin ja järjestelin. Monta "uutta" vaatetta löytyi, sellaisia, joiden olemassaoloa en muistanutkaan. Olivat hautautuneet kasojen alle. Sovitin kauan käyttämättömänä olleita.

Korjausompelua
Ylitin itseni täydellisesti. Korjasin monta asua. Liian pitkän puolihameen - kirpputorilöytö, jota en ole koskaan pitänyt - lyhensin sopivaksi kolttuseksi. Ylimääräiseksi jääneen helman kiinnitin liian lyhyeen puseroon, josta nyt tuli käyttökelpoinen. Kavensin monet hihat. Pienensin liian isoja päänteitä ja isonsin liian pienen. Useammat pitkät housut sain käyttöön, kun kavensin niitä tosi reippaasti. Silitin ryppysiä vaatteita ja lajittelin työ- ja kotivaatteet omiin kasoihinsa.

Vieläkin liikaa vaatetta
Nyt kaappi näyttää siistiltä. Jokainen vaate on näkyvillä (no ainakin melkein kaikki). Muutaman laitan kierrätykseen ja joitain liian pieniä odottamaan laihtumista, höh.... Vieläkin joudun toteamaan, että minulla on kertakaikkisesti liian paljon vaatteita. En ikinä kerkiä noita kaikkia käyttämään tämän talven aikana. Laihdutusleikkauksen jälkeen en hikoile ollenkaan, enkä käytä deodoranttia, joten sama vaate voi olla käytössä monta päivää. Hmmmm.... sellainenkin hyöty laihtumisesta on tullut huomattua, että ruoka ei enää tipu rinnuksille, eikä näin ollen pyykkiä kerry ollenkaan entiseen malliin.

Nyt vaan jatkan ostolakkoani. Kesään asti minulta on täydellisesti kielletty minkään vaatteen ostaminen. Alusvaatteita ja sukkahousujakin olen hamstrannut niin, että riittää moneksi vuodeksi.

Kun seuraavan kerran valitsen työasua, koitankin ottaa käyttöön jonkun kauan huilanneen asun. Ja sitä mukaa, kun huomaan, ettei joku vaate olekaan iloa tuottava tai sopiva, sen laitan pois.

Minkäs projektin seuraavaksi aloittaisin?
Huomenna, maanantaina on myös vapaapäivä, mutta nyt on jo vähän tehtävä asiakkaiden korjausompeluita, kun olen luvannut tiistaina olevan valmiina. Ulkotakkien vetoketjuja ja semmoisia. Mutta käyn myös tutustumassa uuteen putiikkiin (auts! miten saan oltua ostamatta mitään)

Nyt kun tätä julkaisen, maanantaina, olen oikein tyytyväinen. Vaatekaapit, myös henkarikaappi, ovat vähän aikaa järjestyksessä. Ihana aamu, aurinko paistaa, eikä ole kiirettä mihinkään. Järjestelen paikkoja sieltä ja täältä, neulon vähän aikaa ja teen mitä huvittaa. Pidän itselleni puhetta, miten tyytyväinen saankaan olla elämääni. Aina paremmaksi tunnen oloni, jos vähän viitsisin vaivautua - myös omien asioideni hoitamisessa! Pellavasydän kun tahtoo olla elämässäni etusijalla, mutta kyllä "vapaa-aikaakin" täytyy olla. Välillä sitä täytyy järjestää....

Mervi

Vaatteista, asuista ja kaapista

En olekaan pitkään aikaan postannut mitään vaatteista. Syynä ennen kaikkea se, etten ole vaatteita ostanut. Olen tieten välttänyt edes poikkeamista kauppaan saati vaatetankojen pläräämistä.

Aina ei voi jäljittää, mistä inspiraatio iskee, mutta tänä iltana - lauantaina siis - asensin kameran jalustimeen ja otin ensimmäisen asukuvan. Lähinnä itseäni varten aion ottaa muutamia kuvia ja tarkastella näkökulmasta, jonka kerron myöhemmin, jahka ensin olen testannut sen paikkansapitävyyden.

Yksi näkökulma vaatteisiin on tässä postauksessa "Oma koti valkoinen" - blogissa. Näette siellä myös minun kommenttini. Tämä osui ja upposi. En ikinä voisi kuvitella omaa vaatekaappiani samanlaiseksi, mutta paljon voisin tuosta ideasta oppia!

Tänä viikonloppuna on pakko vaatekaapille jotain tehdä, sillä sieltä on jo tippunut osa vaatteista lattialle. Tervejalkaiselle ei ole mikään ongelma nostella tavarat paikoilleen ja järjestellä samalla, mutta minun täytyy siihen erikseen ruveta. Enkä pysty kauaa tekemään tuollaista hommaa yhtäjaksoisesti, joten yksinkertaiseenkin hommaan tuhraantuu jopa koko päivä.

Jos puolet laittaisi vaatteista pois, tulisikohan tarpeeksi tilaa? Ihan varmasti sillä määrällä pärjäisi. Kuten Miia tuolla blogissaan minulle neuvoo, kannattaisi ensin laittaa osa vaatteista pois näkyvistä ja sitten ihmetellä, että kaipaako niitä...

Mutta pahimmillaan voi käydä näin: Muutossa löytyi vintiltä jätesäkki, josta paljastui itse ompelemiani vaatteita 90-luvulta. Ajalta ennen nuorimmaisen syntymistä ja lopullista lihoamista. Nyt ne taas mahtui päälle ja tulivat asetelluiksi vaatekaappiin. Yhtään kertaa kylläkään vielä käyttänyt, sellaisia toimistovaatteita kun ovat.

Tässä siis ensimmäinen asukuvaus. Extempore otettu, ilman minkäänlaisia valmisteluja. Tällaisessa asussa työskentelin tänään Pellavasydämessä. Neulepusero ja sen päällä trikoo...tuollainen... mikälie liivihameentapainen. Joustava puolihame ja rakastamani lämpösukkikset!

Ja mitä tästä opin? Paljonkin... RYHTI. Kyynärsauvan käyttö vaikuttaa hirveästi. Olen aivan vinossa. Mutta miksi ihmeessä myös vaatteet ovat vinossa? Nuo helmat on kylllä ihan yhtä tasaiset, oikeesti...

No niin, tästä se alkaa. Yöllinen kuvaus nyt oli pahin mahdollinen, mutta onpahan kameran jalustimen käyttö taas opeteltu ja itselaukaisu löydetty. Säädöt onkin sitten eri juttu.

Tässä projektissa ei olekaan valokuvaaminen pääasia, vaan nyt tutkitaan asuja.


Ja tämä on lähtökohta, nyt laitetaan vaatekaappi uusiksi!

Mervi

Harvinainen toive

Harvoin, jos koskaan, kieltäydyn toteuttamasta asiakkaan toiveita. Nahkatakin korjaus tulee mieleen ja erittäin ison neuleen toteuttaminen alihintaan. Jos en osaa, opettelen niin kauan, että osaan. Toisaalta olen rohkea lupaamaan, mutta välillä se lupaus koetellaan.

Viime joulun alla tuli tilaus, josta teki mieli kieltäytyä, kun tiesin, etten itse kykene suoriutumaan siitä. Luotin kuitenkin yhteistyökumppaneihini, mikä ei joulukiireessä välttämättä ole viisasta. Tässäkin tapauksessa oli käydä hassusti, mutta minut pelasti ventovieras kollega, yrittäjä ESM-Brodesign, jonka löysin googlen avulla. Sain nopeaa ja edullista palvelua ja näin kykenin auttamaan omaa asiakastani.

Minä neuloin suomalaiset ja etelä-korealaiset sukat, joihin tuli näiden maiden liput. Suomen lippu on ihan helppo neuloa, mutta tuo toinen lippu olisi ollut ainakin minulle aivan mahdoton toteuttaa edes silmukoiden. Ratkaisin siis lippuasian valmiilla brodeerauksilla, jotka vain ompelin sukkiin kiinni. Tällaiset niistä tuli:

Kylläpäs taas värit muuttuu kuvassa. Nuo punaiset sukat on oikeasti samaa punaista kuin tuo lipun punainen. Tuossa Etelä-Korean lipussa on neljä mustaa palkkia, jotka kaikki ovat erilaisia ja tarkoittavat "taivas",  "maa", "vesi" ja "tuli".  Noin pienet yksityiskohdat ei olisi tullut neuloen esille ja olisihan se ehkä loukkaavaa, jos oman maan lippu olisi tehty vain "suurinpiirtein", jolloin sanomakin olisi saattanut muuttua.

Jälkeenpäin sain varmistuksen, että pariskunta, joka sukat joululahjaksi sai, oli tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

Pikku hiljaa...

En voi sanoa olevani kiireinen. Ehdin tuntitolkulla istua tässä koneen ääressä ihan turhanpäiväisten juttujen äärellä. Juuri heräsin parin tunnin "päiväunilta" ja öisin nukun reilusti 9 tuntia. Eipä siis ihme, etten saa mitään järjellistä aikaiseksi. Kirjanpito on kesken, tilaustyöt on kesken, vaatekaapin järjestäminen on .... kesken. Muuttokin on tavallaan vielä kesken; siellä täällä löytyy laatikoita, missä on jotain selvittämätöntä. Osa tauluistakin on vielä kiinnittämättä seinään.

Keittiön taulut on jo jonkin aikaa olleet paikoillaan, mutta nyt vasta laitoin kuvat blogiin, tänne.  Oli kiva yhteinen projekti Aarren kanssa ja lopputulos kertakaikkiaan mieleinen.

Kodin sisustaminen on siis kesken ja eipä silti, mitä sitten tekisin, jos kaikki olisi valmista? Tänään pohdin ääneen miehelleni, että mitenkähän tämäkin päivä olisi kulunut, jos ei olisi Pellavasydäntä. Olisin käynyt uuden puodin avajaisissa, liipustanut kaupungilla, pistäytynyt kierrätyskeskuksessa ja kirpparilla, nukkunut vielä enemmän... ai niin, mutta enhän minä jaksa/pysty kaupoissa kiertämään.

Olen jo maininnutkin, miten raskas viikonlopun huovutuskurssi oli. Vasta eilen tunsin palautuneeni ja tänään olo oli jo ennallaan. Kävely ei ole enää ihan tuskaa ja hermosärkykin on ollut melkein poissa. On hiukan arveluttavaa huomata, että oloni on kaikkein paras, kun olen saanut olla "hiljaa paikallaan". Tiedän, että pitkän päälle sellainen on petollista, kunto kun huononee entisestään. Eipä silti, olen jo alkanut ajatella kuntosalille menemisen suunnittelua. Odotan vielä viikon päästä olevan hermoratatutkimuksen tuloksia ja sitten varaan ajan.


Tänään tuli uutta lankaa. Vain yhtä väriä ja vähän turhan synkkää sekin näin kevättä odotellessa. Halusin saada jotain ylellistä ja tällaista minulle Eiran Tukusta lähetettiin. Langin Super Soxx Cashmere. Hienoa villaa 65 %, Kasmiria 10 % ja 25 % polyamidia. Apua! Kävin katsomassa laskua.... eikä... ei noin kallista lankaa kukaan osta.

Onkos kukaan neulonut tästä langasta, sukkia tai muuta? Minä en kyllä pitkään aikaan ehdi, niin monta tilaustyötä on odottamassa.

Pellavasydämen Mervi
  

Ei kaikkea kaunista tarvitse omistaa eikä kaikkia ideoita toteuttaa

Myönnän olevani hamstraaja, vaikka nyttemmin vähän jo oppinut rajoittamaan tavaran haalimista. Hyvän huomautuksen asiasta luin Saaripalstan Sallan blogista, kun hän kertoi naapurin pihamaalla kasvavasta erikoisesta kukasta. Keskustelu meni jotenkin näin: Minä hänelle kommentoin, että "kait menit ämpärin kanssa taimia hakemaan?" johon Salla vastasi, että "Ei. Jos haluan ihailla kasvia, sinne on lyhyt matka". Mikä viisaus!

Ei kaikkea kaunista tarvitse itse omistaa. Ei kaikkia vanhoja tunnearvoa sisältäviä tavaroitakaan ole pakko säilyttää - kyllä ne muistot voi ilman tavaran näkemistäkin yleensä palauttaa mieleen. Ei kaikkia kauniita vaatteita tarvitse ostaa, jos kaappi on jo ennestäänkin ylitäysi. Ei kaikkea tuunaukseen sopivaa tarvitse varastoida - yleensä vastaavaa materiaalia löytyy sitten, kun oikeasti aikoo jotain tehdä.

Toinen asia, mikä aiheuttaa minulle "stressiä" on ylipursuavat ideat. Netti, facebook ja erityisesti Pinterest ovat pullollaan ihania ideoita, joita olisi kiva toteuttaa. Millään ei aika riitä (koska sitä tuhlaantuu juurikin netissä surffaamiseen).

Tänään huomasin suunnittelevani sitä ja tätä kurssia. Olisi kiva järjestää hiihtolomalla koululaisille askartelu- tai käsityökurssi, aikuisille sukanneulomiskurssia ja milloin mitäkin. Sitten tuskastun, kun en saa toimeksi. Aika kuluu, enkä ole järjestänyt mitään. Miksi pitäisi? Mitä minä siitä hyödyn? Ja ennen kaikkea - miten minä kuvittelen jaksavani? Viime viikonlopun kurssin vaikutukset tuntuvat vielä tänään - keskiviikkona - kropassa, kun joka paikka särkee. Fibromyalgia on siitä ikävä, etten aina tiedä, kummasta syystä kivut yltyvät; liian vähästä liikunnasta vai liian kovasta rehkimisestä.

Tänään siis lohduttelin itseäni, ettei mun ole mikään pakko järjestää yhtään ainutta kurssia. Ihan tavallinen arki riittää tälle invalidille!

Mutta se on toinen asia, jos asiakkaat toivovat. Tänään nimittäin soitti eräs asiakas, jolle olin jo luvannut sukkakurssin, mutta silloin joulun alla se peruuntui liian vähäisen osallistujamäärän takia. Nyt yritämme uudelleen, sillä hänellä oli jo muutama kaveri puhuttuna mukaan. Tässä tapauksessa tokikin innolla suunnittelen kurssia. Ehkäpä perästi paikallislehden etusivulle mainos?

Turhat energiasyöpöt kannattaisi ravistaa elämästään. 

Jos ei elämä muuten, niin itse itseään ei kannata vangita!   

Pellavasydämen Mervi

Radiossa

Eilen kävi Ylen radio Turku - toimittaja tekemässä suoran radiohaastattelun Pellavasydämestä laskiaisteemalla "Pitkiä pellavia...."

Melkeinpä heti alkuun lähetys katkesi, kun yhteys meni poikki. Otimme uudelleen hetken päästä ja sitten saimmekin sen muutaman minuutin pätkän eetteriin. Sain toimittajalta tallenteen ohjelmasta:

https://webmail.net.vsp.fi/webmail/?_task=mail&_action=get&_uid=37813&_mbox=INBOX&_part=2

Varsinaisen ohjelman jälkeen toimittaja "otti muutaman kuvan" ja minä en älynnyt, että se olikin video. Tässä pätkässä selostukseni on jo vähän innotonta...

  https://www.facebook.com/yleturku/videos/vb.225930055836/10153779785930837/?type=2&theater

Hahhhaaaa!
Olen hyvin yllättynyt siitä, etten loppujen lopuksi jännittänytkään esiintymistä. Enkä ihan hirveästi seonnut sanoissanikaan. Ehdotinkin jo toimittajalle, että otetaan uusiksi: teemoja kyllä riittää!

Pellavasydämen Mervi