sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Jouluruokia

Olen perinteisten jouluruokien kannalla. Kinkkua pitää olla paljon, rosollia, laatikoita - siinäpä ne tärkeimmät. Yksissä pikkujouluissa olin, mutta siellä ei ruoka kovin kummosta ollut. Halusin maistaa erilaisia perunalaatikoita ja vein myyjä-Pirkon yhteen paikkakunnan ruokapaikoista maistamaan jouluruokaa. Se vasta pettymys olikin. Emme edes tunnistaneet laatikoita, vaan piti pyytää henkilökunnasta kertomaan, mitä laatikot olivat. Ihan kummallisia, hirveen väkeviä ja alkuperäinen maku peitetty mausteilla, imellyttämällä, siirapilla tai jollain.

Vielä tilasimme toisesta ruokapaikasta viimeisenä yhteisenä työpäivänämme putiikkiin  perunalaatikon ja vähän kinkkua. Emme pitäneet senkään imelletyn perunalaatikon mausta. Jäimme jännityksellä odottamaan omia laatikoitamme.

Oma äitini teki aikoinaan prossakkaa. "Niin hyvää prossakkaa, ettei joka äm tehdä ossakkaa" tapasi äitini mainostaa. Sitä oli usein muulloinkin kuin jouluna eikä pöydässä sitten muuta ollutkaan, arkena siis. En ole tuota perunalaatikkoa koskaan tehnyt. Sen sijaan aikoinaan monena jouluna valmistin perunalaatikon mieheni kodin perinnön mukaan. Nyttemmin meillä on roolit vaihtuneet ja mieheni tekee ruoan, aina. Heidän perunalaatikkoaan sanotaan uunipuuroksi eli uunpuuro, vaikka siis on perunasta tehty. Tyttäreni kertoi tänä jouluna, että hänelle tuota sanaa ovat monet hämmästelleet. Mutta se ei olekaan ihme, sillä tätä uunpuuroa tehdään hyvin pienellä alueella Kustavi-Taivassalo. Siihen tulee enemmän jauhoja, eikä sitä imellytetä niin paljon. Ja on hyvää. Tätä meillä syödään jouluna.

Tyttäreni kattama joulupöytä, meille kolmelle.
"On iskä laittanut kystä kyllä..." Tänä jouluna oli paljon kalaa.
 

Ja tässä se "uunpuuro" on, perunalaatikko siis.




Niinkuin jokaisella perheellä on omat joulutraditionsa, niin on meilläkin ja hyvin tarkat ovatkin. Olemme kotona kolmistaan. Melkeinpä kellonlyömälleen kaikki tapahtuu jokajouluisen tavan mukaan. Telkkarista katsotaan joulurauhan julistus. Koti koristellaan jouluiseksi. Käydään joulusaunassa, minäkin, vaikken muuten koskaan saunassa käykään. Saunan jälkeen syödään. Ennen lahjojen avaamista kuuluu lukea jouluevankeliumi. Perheenpää sen suorittaa, vaikka aikoinaan se olikin sen tyttären tehtävä, joka oli viimeksi oppinut lukemaan. Tässä hetkessä muistamme myös omaisiamme ja sukulaisia, jotka eivät kanssamme ole. Esikoistani olen muuten nähnyt viimeksi 6 vuotta sitten!

Seuraavaksi kerron toisesta harvinaisesta jouluruoastamme. Oijoi, tulee vesi kielelle...
Mervi

2 kommenttia:

  1. Perunasta saa monenlaista! Oletko koskaan maistanut pastanttipuuroa? Sekin tehdään perunasta ja siihen tulee ruisjauhoja. Mummini oli kotoisin Perniöstä ja käsittääkseni pastanttipuuro oli sikäläinen herkku. Itse en ole yrittänyt (toistaiseksi) valmistaa, mutta ehkäpä joskus..?

    VastaaPoista