Nyt tuli raja vastaan!

Edellisessä postauksessa esittelemäni kirjontatyöt on jo hiukan edistyneet. Etsiessäni sopivia lankoja löysin lisää keskeneräisiä töitä, löytöjä, joita en muistanut olevan olemassakaan. Yksi keskeneräinen kirjottu liina ja sitten tällainen  taulu "Syystunnelmia".

 

Tähän minä en kykene. Liian paljon kesken, eikä taida lopputulos olla kuitenkaan mieleinen? Mitäs luulette, löytyykö ketään, joka olisi kiinnostunut tällaisesta?

  xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Nouseva Myrsky- blogissaan Liisa antoi minullekin haasteen  johon nyt vastaan. Kyse on leikkimielisestä yrityksestä rikastuttaa kirjoitettua tekstiä esim. blogissa. Yrityksestä nimenomaan, sillä pidän itseäni niin tosikkona, että tuollainen vetää vakavaksi.

Mutta siis, tässä minun "revittelyni" aiheesta:

köyhä kuin kirkonrotta
köyhä kuin kirkon päästäinen
köyhä kuin kiasman päästäinen
turha kuin kiasman tupajumi.

Syö kuin hullu puuroo
syö kuin hullu mannavelliä
syö kuin maaninen mannavelliä
syö kuin maaningan maitopoika mannaryynejä.

Suu käy kuin singeri
Jalat vispaa kuin  husqvarnan tikki
sydän hakkaa kuin pfaffin neula
Ajatus selvä kuin saumurin langat.

Kipputoriaarteita ja kirjontaa

Tässä muutama kierrätyskeskuksesta ilmaiseksi löytämäni käsityö, keskeneräisiksi jääneet kaikki. Liekö tekijä tuskastunut työhön ja aikansa säästettyään päättänyt poistaa näkyviltä? Vai onko tekijämummo kuollut ja perikunta ei ole osannut antaa näille arvoa?

Valkoiseen puuvillakankaiseen liinaan on kirjottu kaksi kukkakimppua molempiin päihin, pellavaisessa kuvio on vai toisessa päässä. Ehkä alunperin oli tarkoitus kirjoa sama kuvio molempiin päihin, mutta kesken on jäänyt. Mikä sen käyttötarkoitus voisi olla, jos kirjonta on vain toisessa päässä? 

Ei, ei nämä liinat ole vielä käytössä, vaikka olenkin kuvannut ne ruokapöydällä.

Tuo valkoinen on aika jännästi tehty: ensin on kukkakuvio painettu kankaalle ja sitten kuvion päälle kirjottu.

Pellavainen työ on kirjonnankin osalta keskeneräinen ja työn viimeistely puuttuu, reunat on vain siksakattu.

Kolmantena todellinen aarre, ainakin minun mielestäni.  Alla on lavastettu kuva mukamas työn tekemisestä. (Työ oli esillä museon joulunäyttelyssä, johon olin kattanut pöydän vanhoilla käsitöillä)

Kangas on aika rouheaa pellavaa ja käsin kudottu. Keskellä liinaa on käsin ommeltu sauma.

Valitettavasti kankaaseen on tullut jotain likaa, näyttäisi vähän ruosteelta?

Tässä on keskuskuvio

Liinan keskuskuviokin on keskeneräinen. Lisäksi nurkissa näkyy kuvion piirrosta, mutta se on osittain hävinnyt, eikä yhtään neljästä kuviosta ole aloitettu.

Liinan ympäri on virkattu pitsi pellavalangasta, se on vain osittain ommeltu kiinni työhön.

Nyt pitäisi päättää, mitä näille tekisi? Nuo kaksi ensimmäistä eivät välttämättä tarvitse kuin reunojen huolittelun. Mutta tämä iso. Mitäs tuumaatte, olisiko se ihan hassua, jos liinaa käyttäisi keskeneräisenä? Ompelisi vain reunat ja reunapitsin valmiiksi, mutta jättäisi kuvion sikseen?

En ole ollenkaan kirjoja ja luulen, että eron huomaisi, jos minä tekisin kuviot valmiiksi. Eikä siitä kyllä mitään tulisikaan. Vaatii liikaa keskittymistä, kärsivällisyyttä, huolellisuutta, taitoa ja aikaa. Kortilla nuo kaikki.

Valokuvaustaidon haluaisin hankkia. Tässäkin on oikein typerä kuvakavalkaadi - sama kohde, mutta jokainen kuva eri värinen. Yritin korjata, mutta sama juttu...

XXXXXXXX

Kiukustuin itseeni, kaappasin liinat kainalooni, ajattelin kuvata kaikki uudelleen ja olin jo menossa niitä silittämään, mutta sitten tulin järkiini - turha vaiva! Sen ajan voisin käyttää tilauskorien virkkaamiseen. Menin siis pitkäkseni, katsoin telkkarista "blogistania"- ohjelmaa ja sainkin muutaman pikkukorin valmiiksi. Niitä pitäisi kylläkin olla 109 valmiina kesään mennessä. Kuinka kauan vielä on kesään?

Korjaus aiempaan kirjoitukseen

Muutama postaus taaksepäin, juttuun "Myyntitili ja Verotus" oli puikahtanut arvonlisäveronlaskentavirhe. Alunperin sanoin miehelleni, joka työskentelee arvonlisaverotuksen asiantuntijatehtävissä, että hän saa tarkastaa tuon tekstini. Kun ei toinen oikein vaikuttanut innostuneelta, jätin sen toteuttamatta. Hihii...aina on syy löydettävä jostain muualta ja nyt se on siis hän! Pöh, kyllä minunkin pitäisi alv:in laskeminen hallita ja muistikatkojen varalta pidän laskentakaavioita näkösällä. 

Joku todella innostunut anonyymi oli lukenut tekstiäni sunnuntain vastaisena yönä klo 4.10, havainnut virheen ja oikaisi sen kommentillaan. Kiitos hänelle takkaavaisuudestaan! Korjasin kirjoituksen heti. Tässä vielä linkki, mistä voi varmistaa oikean laskentatavan. Paitsi, että  laskurissa on vanha alv 22 %, sen paikalle pitää siis nykyään laittaa 23 %.  Tuliko selväksi?

Uudet korvikset ja verkkokauppa

Olen koruihminen. Tykkään koruista. Isoista koruista, näyttävistä. Minun korujeni ei tarvitse olla kultaa ja mieluummin sittenkin hopeaa. Mutta ne voivat olla kyllä vaikka pyöränkumista!

Ihan oikeasti. Tilasin mustat korvikset Liisa Tuimalan ihan uudesta Nouseva Myrsky-verkkokaupasta. Hullu kuu - nimiset korvakorut on tehty pyörän sisäkumista.  

Kirjekuori oli niin kaunis, ettei postipoika ollut halunnut sitä leimata ollenkaan

Kuoresta paljastui tällainen kuori.

Ja tässä ne ovat.

Käykäähän tutustumassa Liisan uniikkeihin koruihin.  

Sellaista valkoista rannekorua tekisi seuraavaksi mieleni...

En voinut ottaa kuvaa (tai yritin kyllä, mutta tulos liian kauhea) koruista omissa korvissani, mutta se olisi ollut painokelvotonta, sillä hiukset on kahden kuukauden "kotiarestissa" kasvaneet yli ja naama näytti murrosikäisen näppynaamalta.

Nostan hattua tällaiselle paketoinnille. Ihan varmasti silläkin on merkityksensä markkinoinnin kannalta. Itse olen tässä suhteessa huono, huolimaton, saamaton, välinpitämätön...ei kun liian kiireinen? Jos joku paketti pitää saada postiin, yleensä kiiruhdan sinne viime minuuteilla ja postin tätit on jo tottuneet siihen, että yleensä joutuvat vielä auttamaan teippaamisessa ja ehkä sitä pakettia vielä muutetaankin kassalla. Olen nimittäin tosi pihi maksamaan postille yhtään ylimääräistä. Niinpä saatan vaikka leikata osan pussista pois, jos sillä postimaksu määrätäänkin alemman taksan mukaan - säästyy muutama euro. Ja asiakashan ne lopulta maksaa postimaksutkin!

Yrittäjänä joudun aina kilpailemaan kellon kanssa. Aika on oikeasti rahaa, vai onko?

Ajatuksia verkkokaupasta:

Minulle aina silloin tällöin ihmetellään, miksen myy tuotteitani verkkokaupassa. Nooh, olen yrittänyt, pariinkin kertaan. Mutta ne olivat sellaisia ilmaisia kokeiluversioita, joista ei tietysti pitäisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, sillä enhän niitä missään edes mainostanut. Helppokäyttöisiä olivat kyllä ja sinänsä ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että en halua verkkokauppiaaksi. Minusta ei ole siihen. Kauppa pitäisi luonnollisesti olla aina ajantasalla, tuotteita varastossa ja päivitykset kunnossa. Kauppiaan pitää olla täsmällinen tilausten vastaanottamisessa, informoinnissa ja lähettämisessä. Ei ole minun juttuni. Sen sijaan kotisivujen kautta tulee silloin tällöin tilauksia ja ne toki ilomielin toimitan asiakkaalle.

Sen sijaan en voi ollenkaan kaikille yrittäjille suositella "kivijalkamyymälän" perustamista. Verkkokauppa ja facebookin erilaiset sivustot ovat oikein mainio tapa markkinoida ja myydä tuotteitaan, myös käsitöitä. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Onks nää hianoi?

Tilkkuvarastoistani erottelin joitain retrokankaita - vai onks noi retroa? Mitä on retro?

En ole ihan varma, että onko nämä hienoja. Alunperin olen ajatellut tekeväni niistä pussukoita - tai no - eipä niistä oikeastaan juuri muuta saakaan, kun palat on aika pieniä.

Kaipaisin rehellisiä mielipiteitä, onko nämä hienoja? Nyt on ainakin kommentointi helppoa, kun kaikki kommervenkit on poistettu.

Mervi

Pussukkaa pukkaa...

Eilen illalla olin jo yöpuvussa ja nukkumaan menossa kun yht'äkkiä aloin miettiä, minkälaisen pussukan tekisin SEURAAVAKSI. Järkevintä olisi ehkä ollut ensin kehitellä edellistä mallia, mutta sepä onkin heikko kohtani - tuotekehittelyyn ei tahdo riittää intoa.

Materiaalit piti löytyä siltä etäisyydeltä, mihin pyörätuolissa istuen yltän, joten tilkkukopasta oikean käden kohdalta otin aurinkoisen päällyskankaan ja väreiltään siihen sopivan keltaisen fleece (!) kankaan. Vetoketju löytyi selän takaa ja napit olin ottanut esille jo edellistä pussukkaa varten. Fleecekankaan soiron leveys määritteli pussukan koon, soiro oli vain 16 cm leveää. Ensin ajattelin virkata koristeeksi kukkasen, lanka olisi ollut saatavilla, mutta virkkuukoukku olisi pitänyt lähteä hakemaan, joten päädyin kehittelemään sen  vuorin fleecekankaasta. Laiskuus laittaa luovuuden liikkeelle!

Pussukka olisi ehdottomasti vaatinut silittämistä, mutta silitysrauta nyt ei vaan ollut käden ulottuvilla. Kuvatkin on yöllä otettuja ja silmät oli jo ristissä, joten pientä epäselvyyttä havaittavissa.

Pussukka on tavallaan pehmustettu fleecevuorella joten siinä voi säilyttää vaikkapa kameraa, silmälaseja jne.. Noooh, kyllä tämäkin vähän kehittelyä vaatii - saa nähdä. Jonkinlainen "kantokahva" tai hihna voisi olla käytännöllinen. Nämä pussukat on vain omaan käyttöön ja kelpaavat siihen sinällään, mutta jos myyntiin meinaisi, niin toki sitten pitäisi vähän enemmän miettiä.

Saunatakista pussukka

Muutama lukija on tullut tässä pienen ajan sisällä mukaan piiriin. Tervetuloa! Olin ajatellut järjestää arvonnan, kun 50 täyttyy, mutta se on jo ollut ja mennyt, joten siirretään tavoitetta eteenpäin. Arvonta koittaa, kun 60 lukijaa on täynnä. Palkinto ei olekaan tällä kertaa itse valmistamani, vaan jonkun "myyjistäni" eli käsityöläisistä, joiden tuotteita Pellavasydämessä on myynnissä.

 Järjestin käsityökirjastoani ja silmät osuivat tilkkutyö-kirjasarjaan.

Näissä kirjoissa on aika monenlaisia pussukoita ja päätin kokeilla yhtä mallia saunatakkikankaaseen.

Välittämättä tilkkutyöosuudesta ja siitä, etten ohjeen kaikkia kohtia ymmärtänyt, tein oman versioni. Mielestäni tässä mallissa vetoketjun kiinnitys on helppo.

Tarvikkeet:

päällikangas kierrätyskeskuksesta löytyneestä saunatakista

vuorikangas tilkkukopasta

pitsi (jota en loppujen lopuksi käyttänytkään) 

nappivaihtoehtoja

vetoketju, joka on pitkä takkiketju, mutta koska minulla on näitä kassikaupalla, voin surematta pistää poikki.

valkoiset kaitaleet vetoketjun reunaan on vanhasta pyyheliinasta tai tyynyliinasta, tilkkukopasta.

Vuorin ompeleminen vetoketjun kohdasta oli helppoa, mutta kun en ajatellut työtä loppuun asti, tenkkapoo tuli noiden pussukan päiden kanssa. Ompelin vuorin ja päällikappaleen samassa, joten nyt pussukan sisällä on ommel näkyvissä (eikä siis vuorin sisällä) Tämä päätyommel on tosi paksu, sillä siinä on vastalaskos ja kangas monin kerroin ja vielä vetoketjukin. Onkohan mahdollista ommella tämä niin, että tuo ommel jäisi vuorin sisälle. Pitää miettiä...

Olen tyytyväinen pussukkaan. Se näyttää käyttökelpoiselta, koska on tilava ja laskos antaa siihen lisää leveyttä. 

Alapuolelta

Ompelin nuo napit paksulla juuri sopivan värisellä puuvillalangalla ja tuli mieleen, että olisipa kiva kirjailla valkoiseen kaitaleeseen jotain. Mutta ei, enhän minä. Ei löytynyt tarpeeksi mielikuvitusta eikä kärsivällisyyttä. Kaikki - varsinkin tällaiset ensimmäiset prototyypit - pitää saada äkkiä valmiiksi.

Mitähän lopusta saunatakkikankaasta tekisi, ehkä isomman pussukan?