Käsityöt piiloon

Minulla on aika monenlaisia käsitöiden  "säilyttämisvälineitä" vuosien takaa.

Tämä lienee kaikkein vanhin, ehkä 50-luvulta? Se on lapsuuskodistani. Olen pallin jossain vaiheessa verhoillut uudelleen silloiseen sisustukseen sopivaksi. Nyt kangas pitäisi taas vaihtaa.

Tämä palli pursuaa isotöisiä, mutta kesken jääneitä käsitöitä.

 Rottinkikoreja löysin kaksikin. Tämän vanhemman olen löytänyt kirpputorilta. Mielestäni se on kovin kauniin mallinen, sulavalinjainen.

 

Tämä kori on sullottu täyteen vanhoja pellavalankoja

 Toinen vähän samantyyppinen, mutta uudemmalta ajalta on tämä kori, jossa on muovinen säilytysosa ja sen alla paljon tilaa. Kori on halvanoloinen ja sieltä täältä jo rikkikin.

Tuohon kannen sisäpuolelle on kirjoitettu: "Yleisradio, Iskelmäradio, PL 10, 00241 Helsinki, Syksyn sävel.
Kuvittelen mummon istumassa kiikkustuolissa sukkaa kutomassa. Samalla hän kuuntelee radiota ja sitten siellä pyydetään lähettämään ehkä joku toivomus ja kun ei paperia satu lähistöllä olemaan, sukankutoja kirjoittaa osoitteen muistiin käsityökorinsa kanteen.

Tämän pienen pussukan ikää en osaa ollenkaan arvioida. Sen tiedän, että se on isoäitini - joka oli taitava käsitöiden tekijä - virkkaama.

Olen ihmetellyt tuota materiaalia, enkä ole päässyt perille, mitä se on. Osaako joku teistä sanoa? Se on kovan tuntuista, vähän niinkuin niini, muttei kuitenkaan sellaista...Tuo sankojen istutus on myös aika mielenkiintoinen.

Yhtäkkiä, kun tätä kuvasin, tuli mielikuva monien vuosien takaa. Eihän tämä mikään käsityöpussukka olekaan, vaikka olen sitä sellaisena käyttänyt. Sehän oli mamman keinutuolissa niskatyynynä! Pohja ylöspäin, joku pikkutyynyt sisälle ja nuo nauhat ovatkin kiinnityslenkit, millä tyyny pysyy "nakkilalaisen" selkänojassa kiinni. 

Tämän "sipulipussin" tarinaa en muista. Olenko tehnyt itse, vai ostanut kipputorilta? Siinä säilytän  pieniä käsitöitä. Tämä pussi poikkeaa tavanomaisesta sipulipussista siinä, että siihen on ruutuvirkattu kuvioita.

Uusinta uutta käsityöpussukoissani edustaa tämä, kaikkein kamalin näistä. Olen sen ostanut kirpputorilta ja se on väritykseltään mielestäni aivan kamala! En ole kuitenkaan saanut toimeksi tehdä mieluisampaa, joten tätä sitten kiikutan, kun lähden reissuun. Vähän häpeillen sen joka kerta esille otan.

Toiveissa on vielä saada sellainen käsityöpussukka, mihin saisi pyöröpuikot siistiin järjestykseen. Omistaako joku teistä sellaisen? Olen yrittänyt keksiä systeemiä, mutta vielä se ei ole kirkastunut.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä, aurinko paistaa ja mielikin on kirkas...En antanyt hyvän mielen häiriintyä, vaikka pieni haveri saattuikin näitä kuvatessani.

Kaikki muut kuvaamistani säilöistä ovat käytössä, paitsi tuo, missä on oranssinen muoviosa. Pyörätuolista käsin potkimalla yritin sitä sovittaa sopivaan kuvausasentoon ja tietysti se putosi tuosta jakkaran päältä. Luulin sitä tyhjäksi, mutta ei, siellähän olikin ainakin miljoona puuhelmeä! Ei mitään mahdollisuutta kerätä niitä,  yritin saada rikkalapiota käsiini, mutta sekin väisti joka kerta ja kaatui viimein. Pyysin miestäni auttamaan ja sanoin sillä välin keittäväni kahvin. Pöh! Se, joka on istualtaan yrittänyt tehdä taloushommia tietää, ettei se välttämättä suju aivan aivoitusten mukaan. Ehkä joku muukin päässäni viirasi, sillä laitoin kahvinpurut vesisäiliöön.

Pienestä hommasta voi kehkeytyä iso duuni, jos huonosti sattuu.

Avotakka

Katselimme tänään televisiosta Kotikatua ja siinä Jannen luo muutti tyttöystävä, joka esitteli Avotakasta sisustusideoita. Yht´äkkiä sitä katsellessani tuli mieleeni - etten olekaan esitellyt ko. lehteä täällä  blogissani. Miksi esittelisin, sinä kysyt...

Lehtikori alaoikealla

Tuon tammikuisen avotakan kannessa on sisustuskuva, jossa on myös minun virkkaamani lehtikori. Sama kuva on myös sisäsivulla. Korista kerrotaan vain hinta ja myyntipaikka Kaani, josta olenkin jo kertonut täällä. Ei siis mitään mainintaa Pellavasydämestä. Jonkin verran kuitenkin on tullut netissä kyselyjä asiakkailta, jotka  ovat käyneet Kaanissa ja nähneet korien olevan Pellavasydämen tuotantoa. Yksi musta pyykkikori on parastaikaa työn alla. Tällä hetkellä on vaan tilanne se, että sopivaa ja oikean väristä kudetta ei tahdo saada....

Härpäkkeitä

Mistähän tuokin sana tulee - härpäkkeitä?

Ulkomaan pakettini tuli ja heti piti repiä kaikki esille:
 

 Ja tässä nämä härpäkkeet. Valikoimaa oli niin hirveän paljon, että oli tosi vaikea päättää. Myytävissä tuotteissa pitää aina muistaa asiakkaat. Ei voi tilata vain sellaista tavaraa, mistä itse pitää. Tässäkin on etupäässä niitä, joiden ajattelin miellyttävän nuorten asiakkaideni silmää.

Niin, ja sitten tuossa on mukana jo kesää ajatellen merellisiä juttuja. (Kaikki merellinen, sini-valkoinen on kotikaupunkini kesään kuuluvaa!)  Ja näkyypä tuolla olevan äitienpäiväksikin jotain. Kaikkein mieluisin minulle noista on isot sakset. Niistä minulla onkin jo korvikset ja ovat kyllä herättäneet huomiota!

Mitähän kaikkea näistä tekisi? Pääasiassa nämä on tarkoitettu koruiksi, mutta muutakin voisi keksiä. En ole mikään korunikkari, se on vähän liian pikkutarkkaa minun luonnolleni. Tähän mennessä olen tehnyt vain tällaisia yksinkertaisia nahkanauhallisia. Solmu molempiin päihin ja näin pituutta voi säädellä.

 

 Nahkanauhaa olen tilannut kahta eri vahvuutta, tämä on sitä paksumpaa. Te, jotka olette tehneet koruja, voisitteko kertoa, miten tällaisesta kuuluu tehdä korulle  - niin mikäs se on  - se, mistä se laitetaan kaulaan tai ranteeseen....?

Onneksi on tapettia!

Kaikesta voi keksiä kerrottavaa - pakettien lähettämisestäkin.
Yksi osa vähittäiskauppaa on pakkaaminen. Pikkuliikkeissä sitä vielä odotetaankin ja siihen kannattaa satsata. Huomaan, että monet asiakkaani ovat yllättyneitä, kun kysyn aina, automaattisesti, että "tuleeko lahjapakettiin?". Vaikka teen aika yksinkertaisen (tai ehkä juuri sen vuoksi) monet kiittelevät kauniista paketista.

Ostoksensa asiakas saa kantaa paperikassissa, en tykkää muovikasseista, eivätkä ne sovi Pellavasydän-imagoon, eihän? Paitsi nyt, kun olemme alkaneet myydä myös käsityötarvikkeita, niitä laitamme myös muovikassiin. Kustannussyistä. Muutaman euron langan hinnassa jo tuntuisi paperikassin hinta...

Kolmas huomion arvoinen asia on pakettien lähettäminen. Jonkun verran minullekin tulee tilauksia, jotka lähetän postitse. Olen nuuka ihminen ja kuten viime kerralla kerroin, myös hamstraaja. Kaikki hyväkuntoiset paketit, pakettipussit säästän ja käytän uudelleen. (Kirjekuoret leikkaan tai käytän sellaisenaan muistilappuina) 

Tänään piti lähettää paketti, eikä siihen täältä kotoa löytynyt sopivaa laatikkoa, joten haroin hiuksiani ja mietin miten sen pakkaan. Kunnes muistin: onhan minulla TAPETTIA.

Pakettia tehdessäni mietin myös sen painoa, joskus jopa leikkaan osan pussista pois, jos postin hinnaston mukaan postimaksu nousee juuri pykälän kalliimmaksi.

Miten on? Nyt saa sanoa ihan rehellisen mielipiteen...

Haluatko pakettisi mieluummin kauniissa, huolellisesti suunnitellussa paketissa vai kelpaako sinulle kierrätetty, mutta käyttökelpoinen? Ymmärrän niitäkin, jotka ostavat esim. valmiin design-pakkauksen ja koristelevat nauhoin tms.

Yrittäjä taitaa aina ajatella rahaa. Joku = asiakas materiaalit maksaa. Toisaalta myös aika on rahaa. Noin karkeasti ajatellen.

Kumman valitset?

Löytöjä, mutta minkäs pantteri pilkuilleen voi?

Olen keräilijä. Tai no, ehkäpä hamstraaja olisi oikeampi termi.

Nyt, kun en voi tehdä sitä mitä haluaisin, pakotan itseni tekemään jotain muuta. Tänään muuten laskin, että enää kolme viikkoa jälkitarkastukseen. Pieni mahdollisuus päästä kävelemään edes keppien kanssa. Voisin siis päästä kurkistamaan putiikkiini. Eilen siellä somistettiin näyteikkunaa, enkä pääse näkemään - kiukuttaa!

Eksyin aiheesta... Niin siitä piti kirjoittamani, että aloin siivota virkkauslankojani. Ne ovat tällaisessa typerässä laatikostossa, josta irtoaa pohjat ja ovat muutenkin kelvottomat:

Selvitin sotkut ja lajittelin pienet jämät erilleen. Hamstraajahan ei voi heittää pois edes minimaalista lankanyttyrää...

Olen kerännyt vanhoja pitsinvirkkauslankoja kirpputoreilta ja nyt vaan ihmettelin, että kuvittelenko joskus virkkaavani lakanapitsiä? Löysin myös tällaisia vanhoja lankoja suomalaisilta lankakehräämöiltä, melkein antiikkia ehkä.

Ei tuollaista Hyvilla Oy:ta taida olla enää olemassakaan?

Tällaisia ohuita virkkauslankoja oli aikas montakin. Oletteko nähneet tuollaista systeemiä? Lanka tulee ulos pakkauksesta pienestä reiästä. Näin se ei ehkä niin helposti sotkeudu?

                                        En löytänyt netistä tällaista Finlaysonin Vaakuna lankaa.

Tämä olikin sitten oikein mieluinen löytö! Olen aivan unohtanut omistavani tällaisen. Langan kerijälaite:

Sitten tulikin eteeni omituisempia keräilyjuttuja. Kuinka moni teistä säilöö vanhoja tapetteja - rullakaupalla? En voi vastustaa kun kierrätyskeskuksesta saa ilmaiseksi tapettijämiä tai jopa kokonaisia rullia vielä paketissaan. Ne on pakko ottaa talteen. JOS JOSKUS TARTTEE. No mutta, ihan oikeesti, olen ajatellut ruveta tekemään kortteja. Eikös siinä voisi hyödyntää kauniita tapetteja?

Entäs nämä ihanat hyllypaperit vuosikymmenten takaa. Tuon ruskean muistan 70-luvulta, mutta osa näistä taitaa olla vielä vanhempiakin. Mitähän näistä keksisi?

Ja sitten:

Tadaa!

Kirjepaperia ja kirjekuoria ihanissa pakkauksissa! Mitähän ne tekee täällä lankojen joukossa? Se on kyllä harmi, ettei enää kirjoitella kirjeitä (paitsi Alli-tädille joskus, liian harvoin). Olisihan tällainen kirje kiva saada ja kirjoittaminenkin olisi aika.....hidasta, mutta hohdokasta.

Taas kerran tuli todistetuksi se, miten huojentavaa on, kun saa tartuttua järjestelyhommiin. No, toistaiseksi tuo laatikostojen ympäristö vaatii vielä hiukan fiksaamista, mutta alkuun olen jo päässyt. Sain myös yhden asiakkaan tilaustyön alulle ja siitäkin tuli hyvä mieli. En siis ihan hyödytön olekaan!

Puolustuspuheenvuoro

Kiitos kaikille kehuista, joita sain virkatuista lyhdyistä!

Muutamat havaitsivat näihin liittyvän turvallisuusriskin. Niinkuin aina tulen kanssa, näitäkään lasilyhtyjä pidä jättää vartioimatta! Myös näihin lasipurkkeihin saattaa liittyä vaara, kun eivät ole varsinaisesti tähän tarkoitukseen valmistettu.

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Pelkään tulta suunnattomasti. Kotiväki vähän naureskelee minulle, kun keräilen kynttilöitä, mutta en juuri koskaan niitä polta. Minusta ne ovat ihana sisustuselementti ja vaihtelen aina sopivia kynttilöitä: otan esiin, laitan takaisin kaappiin, taas esille toisen väriset ja takaisin kaappiin....Vain silloin, kun istumme telkkarin ääressä, uskallan laittaa kynttilän palamaan.
                                                                           
                                                                               xxxxxxxxxxx 


Olen kriittinen luonne, itseäni mutta valitettavasti myös muita kohtaan. Helposti puutun väärinkäytöksiin ja yleensäkin epäkohtiin -milloin minkäkin asian ollessa "silmätikkuna". Yrittäjäksi ryhtyessäni yksi tällainen asia on blagiointi. Harmistun hirveästi kun huomaan omia ideoitani kopioidun. Koska itsekin joudun noudattamaan tekijänoikeuslakia, huomaan usein puuttuvani tällaisiin väärinkäytöksiin. Viimeksi eilen huomautin yhdellä nettifoorumilla myynnissä olevaan sisustustauluun, jossa oli käytetty tunnetun runoilijan runoa. Valmistaja ymmärsi asian, hän vain ei ollut tullut ajatelleeksi, ettei toisen runoa voi käyttää myyntitarkoituksiin.

Tämä on aasinsilta saamaani negatiivisen kommenttiin. Olisi ollut kiva, jos tämä kriitikko olisi esiintynyt rohkeasti omalla nimellään, eikä piiloutunut anonyymiksi. Varsinkin, kun minulla on vahva epäilys kirjoittajasta. Virkkaa vielä pitkt ripustusnarut niin sitten noihan on kuin suora kopio Suuri Ksityölehdestä 5/2008 ;)
Ymmärrän tämän moitteena, että olisin kopioinut toisen idean. Vilpittömästi käsi sydämellä voin sanoa, että näin ei ole tapahtunut. Minulla on muuten kaikki Suuri Käsityökerho-lehdet tallessa 70-luvulta asti. Tässä kuva muovilaatikoista, jossa on vanhemmat lehdet.

Olen lajitellut näihin laatikoihin lehdet niin, että yhdessä on "talvi"- lehdet, toisessa "kesä", kolmannessa "joulu" jne. Oli helppo aukaista laatikko kesä ja sieltähän tuo mainittu lehti löytyi.

 

Kovin vieraalta näytti tuo lehti ja tämä kuva varsinkin. Vuosi 2008 oli hirrrrweän hektinen ja juuri tuohon aikaan 11.4.2008 perustin firmani, joten käsityölehtien selaaminen jäi vähemmälle. Täytyy myöntää samoin kuin joku kommentoijakin, että en ole näihin virkattuihin purkkeihin ollut kovin innostunut aikaisemmin...

Toisaalta kyllä ymmärrän, jos joku näkee nämä kopioina, mutta se, joka itse virkkaa, näkee kyllä vissin eron. Plagiointi on asia, josta on paljon kättä väännetty ja tullaan vääntämään. Villasukka on kerran keksitty, mutta aina vaan siitä tehdään erilaisia versioita. Hienoa, että tulee uusia ja uusia malleja - eri tavoin tehtynä, erilaisilla kuvioilla, uudet langat ja uudet värit! Tämäkin lyhdyn päällinen on itseasiassa sama kuin vanhanajan sipulipussi.

Tämä blogini on alunperin tarkoitettu valottamaan käsityöyrittäjän elämää sekä estradilla ja kulisseissa. Nyttemmin olen esitellyt myös käsityöideoita, mikä on hyvä konsti testata niitä ennen putiikissa esittelyä. Kaikki ideat kun eivät saa tulta alleen. Ei ole tarkoitus esitellä näitä myyntimielessä.

Olin suunnitellut tämän sadannen postauksen jotenkin erityisen kivaksi. Mutta näin kävi. Tästä tuli tällainen "herneennenäänvetämisjuttu". Edelleenkin olen iloinen kaikista kommenteista. Kehuminen on kivaa ja sellaisia kommentteja on kiva itse (ja varmaan lukijoidenkin) lukea. Kritiikki kuitenkin vie ajatusta ja toimintaa eteenpäin. Pidemmälle. Silloin kun se on annettu ystävällisessä ja positiivisessa mielessä. 

Näin Wikipediä määrittelee plagioinnin. 
Plagioinnilla tarkoitetaan toisen henkilön ideoiden, tietojen, kielen tai kirjoituksen käyttöä silloin kun se tehdään ilman alkuperäisen lähteen asianmukaista ilmoittamista.^[1] Se saattaa myös sisältää epärehellisyyden elementin, mikäli plagioija yrittää julkaista plagioidun työn alkuperäisenä. Plagiointi ei välttämättä ole sama asia kuin tekijänoikeusrikkomus, joka tapahtuu kun rikotaan tekijänoikeuslakia. Plagiointi koskee tekstin, kirjoituksen tms. sisältöä kun taas tekijänoikeus koskee niiden muotoa.

 

 

Lisa, en ole unohtanut lupaustani kirjoittaa nimikoimistavoistani. Se on tulossa, piti vain saada tämä "mielipaha" purettua ensin....

Mervi
(joka nyt taitaa olla vähän alamaissa kipujensa ja turhautumisensa kanssa ja siis helposti ylireagoi?)

Lisää valoa!

Kerroin jo pienten lasipurkkien päällystämisestä. Nyt esittelen vähän isommat, eli ne kurkkupurkit...

Ensin tein yksinkertaisen, pelkkää verkkoa. Sitten innostuin kokeilemaan erilaisilla, erivahvuisilla langoilla ja lopuksi suunnittelin jo pitsikuvioitakin. No, suunnittelin ja suunnittelin - siinä vaan virkatessa kokeilin ja yritin saada aikaiseksi pitsiä, joka valoa heijastaessaan näyttäisi mielenkiintoiselta.

Paitsi tuikkylyhtyinä, näille voi keksiä muitakin käyttötarkoituksia

Toisiin virkkasin yläreunaan kiristysnauhan, mutta monet kyllä pysyvät ylhäällä ilmankin. Nauha voisi olla silkkinenkin. Toki se voi olla vaaratekijäkin, jos lipsahtaa tuleen. Itse olen polttanut näissä vain tuikkuja, jolloin liekki ei nouse korkealle, eikä lasi kuumene liikaa.

Alunperin suunnittelin koristelevani nämä erilaisilla nauhoilla, pitseillä, helmillä ja napeilla, mutta en löytänyt mieleistäni tapaa. Ehkä tässä pätee sanonta "vähemmän on enemmän"....? Ainut, minkä kelpuutin, on tämä. Kaksi punaista nappia, jotka heijastavat hiukan valoa lävitseen.

Mitäs pidätte? Innostuitko itse etsimään langanloppuja ja tyhjentyneitä lasipurkkeja? Eikös tämä olisi kiva mökkituliainen? Elokuun lyhtyjen yöhön on vielä aikaakin virkata...