Lissu on ollut ahkera ompelija

Minulla on ilo esitellä ihka-uusia keväisiä tuotteita Pellavasydämen valikoimista. Aloitan näillä söpöillä lasten ruokalapuilla. Kangas on kevyesti vahapintaista puuvillaa. Mikä muuten olisi oikea nimitys tuollaisella kankaalle. Se ei ole niin pönäkkää, kun yleensä vahakankaat, vaan sillai kevyesti... Amerikassa kuulemma tekevät näistä kankaista sadevarusteita.

Ruokalaput tuli ensimmäisenä mieleen, mutta kankaasta voisi tehdä myös meikkipusseja ja mitäs muuta....?

On muuten jännä, miten yleisilme muuttuu, kun vaihtaa vinonauhan värin. Kaikkein raikkain vaihtoehto näistä kuvista puuttuu - tänään tuli valmiiksi keltainen versio. Tosi namunen! Kiitos Lissulle ahkeroinnista ja huolellisesta työstä!

Tuota taskua pähkäilimme paljonkin, mutta päädyimme tällaiseen kaksinkertaiseen ja ilman vinonauhareunusta. Ajattelimme, että on kaikkein helpoin pitää puhtaana näin. Nyt on tasku kummaltakin puolelta vahakangasta ja vinonauhaan vaan tarttuisi lika.

Mitäs mieltä olette te, joilla on tällaisten käyttäjiä? Omat kokemukseni ovat 20 vuoden takaa...haalistuneet siis. Siitäkin kuulisin/lukisin mielelläni mielipiteitä, että onko tuo nauhakiinnitys paras mahdollinen? Tarrakiinnitystäkin mietimme, mutta jotenkin tuli sellainen käsitys, että niihin tarroihin vaan tarttuu hiukset ja kaikki irtonainen, vai miten on?

Pellavasydämen Mervi

Puhelinpalvelua

Ensin asiaan täysin kuulumaton kuva. Ihanan värikkäitä matonkuteita valmiiksi kerittyinä. Ja sitäpaitsi ihana tuo aito viljavakka, joka löytyi äitini kotitalon navetan vintiltä.

Tänään oli "vapaapäivä" ja minulla oli monta yksityispuhelua soitettavana. Kaikki vaan osuivat väärään aikaan, just oli mennyt puhelinaika ohi. Tyksin ortopedian poliklinikalta sentään vastattiin.

Kerroin, että vastaanotolla käydessäni lääkäri ei tiennyt, mikä todistus tarvitaan asiaani ja loppujen lopuksi lähetti vääränlaisen. Tähän toimistosihteeri vastasi: "No, jos ei lääkäri sitä tiennyt, niin en tiedä kyllä minäkään" - siis kuuntelematta edes asiaani. Sanoin, etten toki sitä olettanutkaan, mutta jospa hän osaisi yhdistää puhelun oikealle henkilölle. Oikea henkilö olisi kuulemma sosiaalihoitaja, mutta mikä hänen nimensä nyt olikaan....alkoi sempäivänen pöhellys, kun ei hän saanut nimeä mieleensä. Tämä oli paras kommentti: "Tietäisin sen kyllä, jos istuisin omalla paikallani, mutta minä raukka nyt jouduin tähän vastaamaan. Tänään on ollut ihan hirveä päivä!"

Kyllä jouduin hillitsemään itseäni, etten sanonut jotain tähän tyyliin "Et arvaakaan miten hirveä päivä minulla on ollut..." Mutta en tietenkään sanonut mitään sellaista. Sen sijaan sanoin, että "Ei se mitään, kyllä minä sen netistä selvitän. Kiitos sinulle, heil!

Puhelimeen vastaaminen on osa palveluamme. Ja se onkin yhdenlainen taitolaji! Oletteko huomanneet sellaista asiaa, että yleensä soittaja esittelee itsensä niin nopeasti, ettet saa mitään selvää, kuka soittaa ja mistä firmasta?

Omassa putiikissani noudatan periaatetta, ettei kukaan soittaja mene edelle asiakasta, joka seisoo edessäni. Usein kylläkin se asiakas sanoo "vastaa vaan..." On tietysti niin, että puhelimen soiminen häiritsee asiointia. Olisiko parempi vastata ja sanoa palaavansa vähän ajan päästä asiaan, vai sulkeako puhelin välittömästi? Mitä mieltä olette?

Pellavasydämen Mervi

Vastauksia Narukerälle

Naistenpäivän tulppaanikimppu

Sain Narukerältä haasteen ja tässä vastaukseni 11 kysymykseen. Kiitos haasteesta!

1. Mikä on kunnianhimoisin käsityöhaaveesi?
 Yleensä olen haaveeni myös toteuttanut. Oikeesti, ei tule nyt mitään mieleen...hmmm.....
 
2. Mikä on ollut kunnianhimoisin toteutuneista käsitöistä?
Toin kierrätyskeskuksesta nojatuolin, joka oli kauttaaltaan verhoiltu kankaalla. Päätin verhoilla sen uudelleen. En ollut koskaan aikaisemmin sellaista tehnyt, edes nähnyt, miten se tehdään. Mutta niin vain purin päällyksen, käytin niitä kaavoina ja sain kun sainkin aivan uudenlaisen nojatuolin itselleni. Loppujen lopuksi se vei liikaa tilaa ja hyvin vastentahtoisesti siitä luovuin. Oli se niin iso työ!

Kaksi vihkipukua olen myös tehnyt sukulaismorsioille ja ne olivat aika iso haaste myös.



3. Jos olisi aikaa ryhtyä tekemään käsitöitä, jääkö joskus aloittamatta, kun et osaa päättää mitä tekisit?
Ei ikinä. Aina keksin jotain. Yleensä nojatuolini ympärillä pyörii lankoja ja matonkuteita, voin napata niistä minkä tahansa ja aloittaa mitä mieleen tulee - sukat, pipo, kori... Koska itselläni on myymälä, ei ole niin väliä, mitä teen  - aina löytyy joku, joka tarttee!

4. Mitä käsityötä teet mieluiten?
Virkkaamisesta pidän kaikkein eniten. Ehkä kaikkein mieluiten virkkaisin pöytäliinoja, mutta sellaisiahan ei kukaan enää nykyään tarvitse, joten pitää keksiä jotain muuta. Matonkudekorien ja -mattojen virkkaaminen on mieluista hommaa.

5. Liittyykö ammattisi käsin tekemiseen?
Varsinaisen työurani tein verotoimistossa, mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäätyäni aloin tehdä käsitöitä "työkseni" ja nyt myyn niitä ja myös muiden tekemiä.

6. Vallitseeko työpisteessäsi (tai missä ikinä välineitä säilytätkään) totaalikaaos vai sotilaallinen säntillisyys?
Kaikkialla, missä vähänkin aikaa viivyn, vallitsee täydellinen kaaos.

7.Mitä käsityömateriaalia sinulla on varastossa valmiina odottamassa, mut et ole koskaan tehnyt siitä mitään? Kauanko olet sitä säilönyt?
Oivoi, niitä on paljon: vanhoja lehtiä, kaikenlaisia korunosia ja muita härpäkkeitä ja jopa kilokaupalla kahvinpapuja - kuvittelen tekeväni niistä jotain "tauluja". Näitä on säilössä jopa 10 vuoden takaa. Puhumattakaan keskeneräisinä ostetuista kirjontatöistä...Olen oikea hamsteri ja kerään kaikkea mahdollista niin kauan kun jotain vaan kaappeihin mahtuu. Nyt alkaa tulla raja vastaan ja olen jo alkanut tyhjentää, kun tajuan, ettei niistä mitään synnykään.

8. Millaisella mielentilalla teet käsitöitä?
Teen aina käsitöitä. Sekä hyvällä tuulella että huonolla tuulella. En voi istua tekemättä mitään.

9.Oletko keksinyt joskus mielestäsi jonkin uuden idean tai toteutustavan käsitöissäsi?
Kyllä. Neljä vuotta sitten en ollut koskaan missään nähnyt matonkuteesta virkattuja koreja, kun keksin tehdä sellaisen, toisen, kolmannen - nyt olen tehnyt ja myynyt niitä satoja. Monia omia kikkoja olen "keksinyt", vaikka eihän sitä tiedä, onko joku toinen ehtinyt ennen. Mutta kuvitella voi  ...

10. Minkä kouluarvosanan antaisit käsityötaidoillesi?
Osaan kyllä monenlaista, mutta missään tapauksessa taitoni ei täyteen kymppiin yllä, olen sen verran huolimaton. Ehkä 9-.

11.Mikä on sinulle rakkain jonkun muun tekemä käsityö?
Voi hyvänen aika, tähän en keksi yhtään mitään....omissakaan töissäni ei taida olla mitään sellaista kovin tunnepitoista ja onkohan niin, etten ole kovin paljon saanut lahjaksi toisten tekemiä?

Jos sinua kiinnostaa nämä kysymykset, niin nappaa mukaasi ja vastaa!  Pellavasydämen Mervi

Tämä asetelma sykähdyttää sydäntäni!

Roskapostia

Tuleeko teille muille blogiin ulkomaisia roskapostikommentteja?
Englannin kielellä kehutaan blogiasi ja kirjoitustasi ja aina lopuksi siellä on jonkun olemattoman blogin osoite. Tähän minun blogiini on alkanut tulla lähes joka päivä tuollaisia. Ne tulevat kahteen kirjoitukseen, enkä ymmärrä, mikä niissä on niin erikoista...

Luulin jo, että minun pitää ottaa käyttöön joku sanahirviöarvaus, että pääsen noista eroon, mutta eipä tarvinnutkaan! Huomasin, että jokaisessa postauksessa on mahdollisuus säännöstellä kommentteja. Nyt siis laitoin noihin kahteen kirjoitukseen eston, että niihin ei voi enää kommentoida. Saa nähdä auttaako...

Miten minusta tuli kaupan täti?

Jokin aika sitten kyselin lukijoilta postausehdotuksia ja ne, jotka vastasivat, kysyivät kaikki samaa: miten minusta tuli yrittäjä ja miten innostuin käsitöistä?

Tässä nyt tulee vähän kertaustakin, mutta joo....ittestänsähän on aina kiva kertoa!
- Ainut haaveammatti minulla on aina ollut opettaja.
- En kuitenkaan koskaan valmistunut matematiikan opettajaksi, viisi vuotta Turun Yliopistossa meni hukkaan.
- Olen ollut useammassa työssä valtion virastoissa, pisimmän ajan verotoimistossa.
- Työurani jäi kesken, sillä jäin 40 iässä työkyvyttömyyseläkkeelle

Muutaman vuoden olin eläkkeellä, kokeilin opettajien sijaisuuksia todetakseni, että onneksi minusta ei tullut opettajaa. Naapurin rouvan kanssa olimme silloin tällöin keskustelleet käsitöiden tekemisestä ja myymisestä ja aivan yht´äkkiä - extempore -  pistimme putiikin pystyyn. Ihan oikeesti, niin se kävi!

Luin paikallislehdestä, että pieni kaupunkitalo on vuokrattavana. Kävimme katsomassa sitä ja teimme vuokrasopimuksen. Meillä oli aivan ihana puutalo, jonka sisustimme vanhoilla huonekaluilla. Huono puoli oli se, että putiikkimme sijaitsi vanhalla puutaloalueella, aivan syrjässä keskustasta. Sitten tapahtui se, mikä aika usein käy yhdessäyrittäjille - tiemme erosivat. Minä jatkoin putiikin pitämistä yksin.

Molemmat vanhempani olivat käsityöihmisiä. He ovat mm. 60-luvulla TEHNEET ITSE teltan, jossa oli etukatos ja kaikki.... en ole koskaan kenenkään kuullut ompelevan telttaa. Tällä teltalla sitten retkeilimme koko perhe ja mummokin vielä joukon jatkona!

Eikö ole muuten ihanat kampaukset?
Minä olen tuolla vasemmassa reunassa. Asumme tässä Keuruulla ipiuudessa opettajien kerrostalossa. Ai että haluaisin tuollaisen lasisen lokerikon joka tuossa kuvassa heikosti näkyy. Nuo tuolit on muuten isäni tekemät ja tuo keittiörappu on vieläkin meillä käytössä, vitsit, nyt vasta sen huomaan! Ja tämä kuva on 60-luvun puolenvälin paikkeilta.

Tässä harjoittelen virkkausta

Minä olen tuossa oikealla itse tekemäni pitkikset jalassa. Olen tässä lukioikäinen. Saan vieläkin tuntuman miltä nuo housut tuntuivat jalassa. En osannut tehdä vyötärönauhaa, joten vaan käänsin yläreunan. Kun en osannut tehdä (paremminkin viitsinyt, ehkä) napinläpeä, laitoin housut hakaneulalla kiinni. Vetoketju niissä sentään oli. En ole koskaan ollut mikään pikkutarkan työn tekijä, vähempikin riittää....

Tässä kuva -78 vuodelta. Neuloin tuollaiset punaiset pipot ja piiiiiitkät kaulahuivit sekä itselleni että miehelleni. Silloin oli muotia olla samanlaisissa kuteissa.

Tässä taas esimerkki siitä, "ettei sillä niivväliä". Puolihame on leikattu miten sattuu, kun kuvio menee tolleen...

Olen ollut lapsesta alkaen hiukan kiinnostunut käsitöistä. Olin teini-ikäinen, kun tein pikkuveljelleni pitkät housut. Silloin taisin innostua ompelusta, muistan aika monta vaatetta, mitä tein itselleni. Ja sen jälkeen lähes kaikki vaatteeni olikin itse tehtyjä. Tällaisen episodin muistan abi-vuodelta. Äitini oli korvaleikkauksessa ja isä huolehti huushollista. Tuli hiihtoloma ja minä olin suunnitellut tekeväni sulhaselleni villasukat syntymäpäiväksi. Olin aivan hämmästynyt, kun isäni tuli käskemään johonkin siivoushommiin. "Eikö se käsitä, että mulla on vähän tärkeämpää tekemistä!" Ne sukat on vieläkin nykyisellä miehelläni käytössä...

Aina olen myös virkannut pöytäliinoja, niitä muuten on kaapissa... Kun sain kaksi tytärtä, siirryin neuletöihin. Tytöillä oli aina neulepuseroita ja housuja. Itselleni tein myös paljon neulepuseroita. Koskaan en ole kansakoulun jälkeen saanut mitään koulutusta käsitöiden tekemiseen. Oliko muuten keskikoulussa vielä käsitöitä, taisi olla?

Tällainen on minun käsityö- ja yrittäjyys- historiani. Molemmat olen itse kokeilemalla oppinut. Itseoppinut, vailla minkäänlaista koulutusta. Mutta jos periaatteena on se, ett "mitä en osaa, sen opettelen" niin silläkin pärjää aika pitkälle....

Aivan uudenlaisia tuotteita myynnissä

Sain pitkästä aikaa aivan uutta myytävää. Mitään tällaista meillä ei ole ollutkaan! Betonista valmistettuja lautasia/kulhoja...Voi miten kauniisti ne sopisivatkaan valkoiseen sisustukseen, loft-asunnon tyyliin, kesämökille, ulos puutarhaan ja ....

Eiks olekin ihania? Huomaa myös tuo alla oleva kaitaliina. Se on käsin kangaspuissa kudottu ja kuteena on käytetty paperinarua -  tai niinkuin tässä tapauksessa taitaakin olla - juuttinarua. Tosi tyylikäs..

Tässä kuvassa on isompi lautanen, mutta kokoeroa on  vähän hankala huomata, no kaitaliinan leveyteen voi kyllä verrata. Sen sijaan allaolevasta kuvasta saa jonkinlaisen käsityksen

Tätä pienempää lautasta voisi käyttää esim. saippuakulhona. Saippuat on käsin tehty ja ne tulevat Vuotar- nimisestä saippuapuodista.

Mitä kaikkia käyttökohteita sinä keksit näille lautasille?

Pellavasydämen Mervi

Oottekos nähnyt ihmettä - matto verhona ikkunalla?

Keksin mielestäni oivan idean saada elävyyttä ja näkyvyyttä näyteikkunalle, jossa ei ole mitään valaistusta. Nostimme virkatun Juhannusruusu-maton ikkunaan. Ai kun se on upea, sekä sisältä että ulkoa katsoen! Vai onko sinun mielestäsi?

Ikkunan edessä on pöytä, jolle suunnittelin tekeväni valkoisen somistuksen. Se vaan on vähän vaiheessa.

Pellavasydämen Mervi