Muutama tasku

Pellavasydämen pellavamalliston liivihameet ja tunikat ovat malliltaan hyvin yksinkertaisia. Oikeastaan ainut vaihtelu on ollut taskun napeissa: nyörillä vai ilman ja erilaisia nappeja. Joskus asiakas toivoo "omanlaistaan taskua" ja tässä näytän muutaman mallin..........

Tässä hyvin pelkistetty

Pitsitaskut

Pallotaskut, vain alaosastaan rypytetyt

Ryppytaskut....

....rypyt sekä ylhäällä että alhaalla

Osittain irrallinen rimpsutasku

Tämä viimeinen on hyvin näyttävä tasku, riittää yksinään vetämään huomion puoleensa. Tein siitä aika isonkin, joten vastaa jo pikkulaukkua. Tasku on toisesta sivustaan saumassa kiinni, mutta muutoin vain napilla kiinni.

Näiden erikoisten taskujen kanssa saa olla varovainen, sillä katse todella kiinnittyy niihin. Näinollen taskua ei kannata kiinnittää sellaisen kohtaan, mitä ei halua "tuijotettavan". Tai sitten tekee niinkuin ihailemani sisustusarkkitehti opettaa telkkarissa "Jos jotakin kohtaa ei voi piilottaa, sitä kannattaa korostaa".

Hirveät äitienpäiväkuvat

Toinen postaus tänään. Aikaisempi oli niin dundeellinen, että nyt vähän toisenlainen teksti hullunkurisine kuvineen! Kiitos kaikille teille, jotka kommentoitte tunteenpurkaustani ja osoititte myötätuntoa!

Kun ruoanlaittajani saapui kotiin, saimme nauttia yhteisestä päivällisestä. Ei kylläkään mitään juhlallisia kattauksia eikä turhia krumeluureja. Keittiö muutenkin (minun jäljiltäni) kuin pommin jäljiltä. Ja. Joka ainut kerta, kun syömme, minä lapan ruokaa rinnuksille. Tänään laitoin ruokalapun kaulaani.

Tämän ruokalapun olen tehnyt omalle äidilleni lahjaksi. Laittaessani sen kaulaani huomasin, että siinä on vielä äiskän jäljiltä jotain sapuskaa...Tänään oli jo toinen äitienpäivä ilman äitiä, jonka elämän päätti ankean ankea Alzheimerin tauti, keuhkokuumeella höystettynä.

Ruokailun jälkeen kävimme vielä Pakkahuoneella kahvilla ja maistelimme ihania juustokakkuja. Kun kaikki kolme ottaa erilaisen, niin jokainen saa maistaa kolmea erilaista herkkua - ja herkkua kyllä olikin! -Mervi-

Huono äiti

Eilen jo lupasin kirjoittaa pohdintaa äitiydestä. Aamulla yritin aloittaa, mutta en päässyt edes alkuun. Päätinkin ensin tehdä vähän töitä...niin olen täällä yksin ylhäällä - tyttö vielä nukkuu (klo 12:18) ja mieheni on mökillä. Että ei ole äitienpäiväkahvia (ompas, olen jo kahdet keittänyt) ei ruusuja, ei kortteja, lauluista nyt puhumattakaan...

Päätin siis tehdä yhden tilaustunikan, mutta mallia ei löytynyt mistään, joten olen ilmeisesti jättänyt sen putiikkiin. Voih! Kerrankin olisin ollut ajoissa liikkeellä. Olen varmaan muuttunut ihminen, sillä kaksi tilaustyötä on jo valmiina, vaikka niitä tullaan hakemaan vasta ensi viikolla...

Kun en päässyt tekemään tunikaa, keitinkin kahvit ja luin Kotivinkkiä (numero 9 ilm. 8.5.2013) Silmiini osui kirjoitus, joka sai ajatukseni "oikeille raiteille" ja sain kiinni siitä ideasta, jonka olin ajatellut teille jakaa. Hyvin henkilökohtaista. Pyydän, että luet tämän positiivisella mielellä, tai sitten et lue ollenkaan.


Mainitsemassani kirjoituksessa kerrotaan Sari Helinistä, hänen kirjastaan "Huono äiti" ja blogistaan "huono äiti".  Kirjoituksesta (lukematta kirjaa tai blogia) saa sellaisen käsityksen, että on kyseessä äiti, jolle esim. kodin siisteys on ihan sivuseikka. "Vaatepinojen keskellä tanssitaan diskoa ja tokitään sormia steariiniin." Fokus on ollut lapsissa.  Tästä oivalsin, että minä tunnen olevani juuri päinvastaisella tavalla huono äiti.

Olen kyllä pitänyt kodin järjestyksessä. Huom. mennyt aikamuoto, olen pitänyt....siis silloin, kun lapset olivat pieniä. Joka lauantai petivaatteet tuuletettiin, huusholli siivottiin, pölyt pyyhittiin, pyykit pestiin ja pullat leivottiin. Lapsilla oli siistit vaatteet (ei kylläkään muodinmukaiset), hiukset siististi, kynnenaluset puhtaat, läksyt tehtynä, kirjat mukana koulussa jne.jne...osallistuin vanhempainiltoihin, olin yhteydessä opettajaan, järjestin lapset pianotunneille (vaikkeivät olisi itse halunneetkaan) ja balettitunneille, ostin kalliit varusteet, vaikka rahaa ei välttämättä niihin olisi ollutkaan jne.jne....

Muistan, kun pidin esikoistani mahani päällä ja tunsin suurta äitiyden onnea, ajatelleeni, että "tälle lapselle kaikin tavoin osoitan, että häntä rakastan". Tuo ajatus kumpusi siitä tietoisuudesta, että sukuni naiset eivät ole tunteiden näyttäjiä. Päätin tehdä toisin. Ja kyllä siinä varmaan onnistuinkin. Muistan pienen tytön kaupan ostoskärryissä istumassa ja katsomassa äitiään silmiin samalla kun sanoi tälle:" Äiti, mä niin tykkään susta!" Kymmenen vuotta ja tuo samainen tyttö huutaa minulle kurkku suorana: "Sä oot pilannu mun elämän!" Kun siinä yritin kysellä, että mites sen voisi korvata tai muuttaa, niin saan vastauksen, että ei millään,  täysin peruuttamaton virhe on tapahtunut!

Olen huono äiti. Epäonnistunut. Kasvatuksessa koen tehneeni paljon virheitä. Peruuttamattomia ehkä. Tänä päivänä tuo samainen tyttö, esikoiseni, asuu kaukana kotimaastaan, perheeestään, äidistään. Monta vuotta on kulunut, kun olen häntä viimeksi nähnyt tai edes puhunut kanssaan. En tiedä hänestä mitään, en varmaan edes tunne tytärtäni enää - mikä hänestä on aikuisena tullut? Ymmärtäisitte enemmän, jos voisin liittää tähän hänen kirjoituksensa "anti-äitienpäivä" (nimi muutettu) jonka löysin vuosia sitten netistä. Hänen äidistään kirjoittamansa. Luin ja itkin. Itku tulee vieläkin muistellessa.

Toisesta tytöstä en uskalla kirjoittaa mitään, koska tiedän hänen lukevan blogiani.

Sari Helin kertoo Kotivinkin kirjoituksessa, että "Kun puhutaan äitiydestä, usein unohdetaan helposti lasten isät. Minne ne sujahtavat hyvien ja huonojen äitien maailmassa?" Niin, sitä sietääkin miettiä. Ei kai kaikki syy voi olla yksin äidin?

Te, jotka olette blogiani seuranneet, olette kyllä tulleet tietoiseksi huonosta itsetunnostani ja siitä, miten kaipaan peiliä, josta näen itseni. Huono äiti minussa voisi olla toisenlainen erilaisen peilin ääressä.Ehkä katselen väärään peiliin?

Äitienpäivänä toivoisin voivani kadota johonkin pimeään luolaan.
En kuitenkaan missään tapauksessa kadu sitä, että olen saanut tulla äidiksi. Vuodet -85 ja -91 ovat sisältäneet elämäni parhaimmat tapahtumat. Mikään ei korvaa hetkeä, jolloin voi ensimmäisen kerran todeta "minä olen äiti, tämä on minun vauvani"

Myyntitili-hinnoittelusta

Tiedän, että täällä käy lukemassa myös käsityöyrittäjiä ja tämä teksti onkin tarkoitettu lähinnä heille. Tokkiisa muutkin saavat lukea.

Ei kun ensin piti sanoa kovasti kiitoksia edelliseen tekstiin tulleista kommenteista, palaan niihin vielä uuden tekstin myötä.

Mutta siis. Olenkin kertonut, että tyttäreni tekee opinnäytetyötään myyntitili-aiheesta. Tässä yhteydessä minä saan välillä fliiteihini. Eli minun toimintaani arvostellaan, moititaan ja minulle annetaan korjausehdotuksia, ehkä jopa -vaatimuksia.  Tässä yhteydessä joudun tietysti itsekin miettimään paitsi omia toimintatapojani myös myyntitiliperiaatetta yleensäkin.

Olen tätäkin asiaa valottanut jo, mutta kertaan vieläkin, sillä omakin ajatukseni selkenee toiston myötä. Kerron yhden ostotapahtuman. Harva myytävä tuote Pellavasydämessä maksaa yli 100 euroa, nyt oli kyse sellaisesta. Tuo on meillä sikses kallis ostos, että sitä kyllä harkitaan. Kyseessä on aidosta luonnonmateriaalista valmistettu, paljon työtä vaativa tuote. Valmistaja on laittanut sille myyntihinnaksi 121 euroa. Tuo on tuotu silloin, kun oma provisioni vielä vaihteli tapauskohtaisesti. Tyydyin 30 %: provisioon, eli tulisin saamaan 36,30 euroa tuotteen myynnistä, mistä päältä lasketaan pois alv 24 %. Valmistajalle tilitän 84,70 euroa.

Koska näin asiakkaan empivän ja halusin päästä vähän talvisesta tuotteesta "eroon" pudotin hinnan 110 euroon. Näin ollen minulle jää 26, 30 euroa. (Minulla ei ole oikeutta tinkiä valmistajan hinnasta, ainoastaan omasta provisiostani, sopimuskysymys, joka uusissa sopimuksissa otetaankin huomioon).

Nyt tullaan siihen asian ytimeen. Jos oletetaan, että asiakas on valmis laittamaan lahjaan rahaa 120 euroa, tämä vaihtoehto oli ehkä huonoin mahdollinen. Jos olisin saanut myytyä vastaavan  OMAN tuotteen, josta materiaaliosuus olisi ollut pieni ja työn osuus suurempi, olisi itselleni jäänyt enemmän. Parhaassa tapauksessa olisi voinut olla kyseessä tuote, jolle olen vaan osannut laittaa kunnollisen järkevän katteen ja saanut myyntityöstäni kunnon korvauksen.


Toistan mielessäni kysymyksen, että MITEN IHMEESSÄ pärjäävät liikkeet, jotka ottavat myyntitilissä olevista tuotteista vain 20 prosentin katteen?

Vähän tällaista tylsää tekstiä näin kauniina kesäisenä päivänä ja äitienpäivän aattona. Huomenna sitten luvassa ankeaa pohdintaa äitiydestä.
Mervi

On lukijalla ja lukijalla eroa, tottakai!

Tällainen kommentti tuli arvontaan liittyvään juttuuni "Arvontaongelmia" 

Anonyymi    2. toukokuuta 2013 17.03

Mitä eroa on kirjautuneella lukijalla ja satunnaisella lukijalla bloginpitäjän kannalta?

On kai olemassa sellaisia lukijoita, jotka poikkeavat kerran viikossa, kerran kuukaudessa tai päivittäin, minulle ovat kaikki kuitenkin yhteisen nimittäjän alla, LUKIJAT. Ei kait ketään voi pakottaa "liittymään jäseneksi", ja mitä erikoista hyötyä siitä saa lukija, onko se juuri se kerran puoleen vuoteen tai kerran kolmeen kuukauteen osuva arvonta ?

Alunperin esittelin arvontaan osallistumismahdollisuudet näin 

Tällä kertaa yhden arvan saa, kun jättää kommentin tähän postaukseen ja on jo lukijani tai liittyy lukijoiden joukkoon. Nyt ovat säännöt siis astetta tiukemmat kuin yleensä. Vain kirjautuneet lukijat voivat osallistua tämän kirjan arvontaan. Tarkoituksena oli poikkeuksellisesti tarjonta arvonta vain omien liittyneiden lukijoideni kesken.

Mitä eroa todella on kirjautuneella lukijalla ja satunnaisella lukijalla bloginpitäjän kannalta?

Kuvittelen, että anonyymi-kyselijä ei itse kirjoita blogia. Jos kirjoittaisi, uskon, että hän tietäisi montakin eroa. Olen toki nähnyt blogeja, joissa kirjoittaja kirjoittaa päivä toisensa perästä, mutta ei koskaan näe ei kuule mitään kenestäkään lukijasta. Yhtään kommenttia ei näytä tulevan, lukijalistassa ei ole ketään tai muutama. Hän ehkä haluaakin kirjoittaa itselleen päiväkirjan tyyppisesti. Tokikaan ulkopuolinen ei näe tilastoja, joista bloggaaja itse näkee, ketä hänen juttujaan käy lukemassa.Toisessa ääripäässä on tietysti  blogit, joissa on aivan valtavat määrät lukijoita ja kommentoijia.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Jos minulla ei olisi yhtään lukijaa tuossa oikealla puolella olevassa ruudukossa, olisin kovin surullinen, enkä tiedä, olisinko jaksanut jatkaa kirjoittamista. Väkisinkin miettisin, ettei kukaan tykkää tästä tai ei muuten halua "leimautua mun kanssa leikkimään".

Satunnaiset vierailijat ovat tottakai tervetulleita lukemaan (paitsi ne ystävät, jotka korvaavat henkilökohtaisen kanssakäymisen sillä, että käyvät kurkkaamassa kuulumiseni täältä, mutta eivät jätä mitään jälkeä itsestään ja ne jotka eivät minusta pidä ja käyvät täällä kertomassa sen -- esim.) Eniten tykkään kuitenkin juuri noista kirjautuneista lukijoista, joiden elämään pääsen minäkin tutustumaan. Kun he kommentoivat, näen silmissäni kirjoittajan ja tiedän vähän hänen taustoistaan. Edellyttäen tietenkin, että heillä on oma blogi. Silloin tämä bloggailu on vastavuoroista ja minun on paljon kivampi kirjoittaa, kun on jonkunmoinen käsitys siitä, minkälaisia ihmisiä tekstejäni lukee.

Sanoohan esiintyjätkin, että voi olla vaikea orientoitua pelkälle mikrofonille laulamiseen. Paljon helpompaa on esiintyä, kun näkee yleisönsä. No, voi kai se toisinpäinkin olla. Mutta on aivan eri fiilis "nähdä" yleisönsä.

Arvostan jokaista kirjautunutta lukijaani. Arvostan myös satunnaisia lukijoita ja kommentoijia, jotka kuitenkin omalla nimellään tai nimimerkillään kertovat hiukan taustaa itsestään. Anonyymejäkään en vieroksu, mutta toki toivoisin, että vakituiset kommentoijat keksisivät vaikka jonkun kuvaavan nimimerkin. Sillä tavallakin voisimme vähän enemmän tutustua toisiimme. 

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Tämä kaikki oli bloginpitäjän kannalta. Lukijana haluan itsekin kirjautua lukijaksi, koska se on paljon helpompaa. Ne blogit, joita luen epäsäännöllisesti, joudun käymään tarkistamassa onko tullut kirjoitusta vai ei. Jos sen sijaan olen kirjautunut lukijaksi bloggerin lukijalistaan tulee aina tieto uudesta päivityksestä  - ei siis tarvitse turhaan plarailla...

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Ei ole aivan tavatonta, että blogin pitäjä sallii kommentit vain rekisteröituneiltä lukijoilta. Näin hän välttyy ikävältä mielipahalta. Hyvin usein arvontoja järjestetään myöskin vain rekisteröityneille lukijoille, näin halutaan heitä palkita. Toki moni tarjoaa arvontaan osallistumismahdollisuuden kaikille ja tuplamahdollisuuden sille, joka liittyy lukijaksi. Jokainen saa itse päättää, miten toimii.

Ketää ei todellakaan voi PAKOTTAA liittymään lukijaksi ja miksi ihmeessä kukaan haluaisi edes yrittää? Mitä hyötyä rekisteröitymisestä saa, kysyi anonyymi kommentissaan. No, juuri sen hyödyn, että pääsee osallistumaan näihin karsittuihin arvontoihin ja mielestäni tuo lukulista on myös erittäin hyvä palkinto siitä, että on rekisteröitynyt vakituiseksi lukijaksi.

zzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Tietenkään ei voi kieltää sitä, että on "hienoa", jos blogin pitäjällä on paljon lukijoita. Kyllähän sekin kertoo jotain blogista, miten suosittu se on. Ehkäpä niistä kannattaa toistenkin ottaa oppia "miten tehdään blogi, jota ihmiset haluavat lukea?"  Olen ymmärtänyt, että blogisteille, joilla on paljon lukijoita, tulee erilaisia yrityselämän tarjouksia yhteistyöstä. Ja parhaassa tapauksessa näistä hyötyvät sekä bloggaaja että myös lukijat.

Anonyymi, saitko vastauksen kysymykseesi? 

Mitäs te muut kommentoisitte tähän? Kertokaahan omia kokemuksianne, luetteko blogeja satunnaisesti vai oletteko kirjautuneet lukijaksi? Onko siitä hyötyä? Minkälaiseen blogiin ette ainakaan halua liittyä?

Pellavasydämen Mervi kirjoittelee näin yöaikaan, kun ei tullut uni. No ei tietenkään: Viideltä tulin putiikista, kuuden aikoihin meni pikkupäikkärille, mutta heräsin puoli kymmeneltä ja nyt on ihan turha odotella unta. Taidan alkaa suunnitella myös hoitovirhevaatimusta Tyksiin. Niin kauan on se jo ollut työn alla... 

Uutuus!

Jotain jo kerroinkin tästä uudesta pellavamekosta. Tämä siis valmistui viimehetken työnä muotinäytökseen. Edellisenä yönä purin vanhan virkatun pöytäliinan ja värjäsin palaset pesukoneessa mustiksi. Ne olivat vielä märkiä, kun silittämällä niitä kuivattelin ja kiinnitin mekkoon.

Tyttäreni on tässä mallina ja mekko on hänelle aivan liian iso, mutta ehkä tästä jonkinlaisen käsityksen saa... ÄLÄ KUITENKAAN KATSO kuvassa oikealla siintävää työhuoneen epäsiisteyttä!

Tosi harmillista on se, että ostat kangaspakan, mutta siinä ei ole mitään tietoa materiaalista. Tässäkin on nyt käynyt niin, että kaikki informaatio puuttuu. Pitää selvittää. Silittäessäni tätä totesin sen oikein mainioksi siliämään, eli ainakaan täyttä pellavaa se ei ole.

Minkäslaisen rehellisen arvion tästä mekosta annat?
Varsinkin odotan erään anonyymin kommenttia....


Mervi

No nyy oo napei!

Tänään tuli paketti kaukaa ulkomailta.
Paketin päällä oli osoitteena Mervi Lamminen, Pellavasydän, xxxxxx, Uusikaupunki. Se oli siis tulossa meille kotiin. Paikallisen kuljetusliikkeen naispuolinen jakelija oli kuitenkin sitä mieltä "ettei hän sitä mihinkään xxxxkujalle lähde viemään" - kun tiesi minun olevan kaupassani. Ihmettelin, että mistä hän voi sen tietää, että olen juuri 10 minuuttia sitten tullut paikalle. "No ajelin tosta ohi ja tarkistin, koska avaat...."  Arvaatko, miksi nimenomaan mainitsin, että naispuolinen? Olin niin tyytyväinen, kun vähän mietiskelinkin, että olenkohan oikeaan aikaan kotona...

vanha mainoskuva, mut haittaaks se?

Paketissa oli tilaamiani käsityötarvikkeita. Nyt on taas metallisia virkuukoukkuja joka koossa. Ei muuta kun tilausta tänne, niin laitan postitse tulemaan. Jokainen koko maksaa 5 euroa, niin on selkeämpää hinnoitella. Sitten tuli bambuisia sukkapuikkoja, 3 euroa paketti. Ja ylimääräisenä uutuutena niin ihania nappeja, että!

Nuo isoimmat napit (1-6) ovat 6 cm halkaisijaltaan ja maksavat 2 euroa. Mustat oikealla ylhäällä ovat 5 ja 4 cm ja maksavat 1,5 ja 1 euroa. Nappi numero 9 on 3,8 cm ja maksaa 1,5 ja nappi numero 10 on 3 cm ja maksaa euron. Nuo duffelityyppiset napit ovat lyhyin 3,3 cm ja pisimmät 4,9 cm pitkät ja maksavat 50 snt - 1,20 euroa.

Aika järeän kokoisia nuo isot. Näen silmissäni ne pipon tai kassin koristeena tai ihan rintakoruna vaikkapa takin rintapielessä. Tunikan taskuunkin ne sopivat. Alimmat napit olen suunnitellut näppipyyhkeisiin ja tunikoihin taskunkoristeiksi. Vaikka tulevatkin pääsääntöisesti omaan käyttöön, näitä voi myös tilata. Jatkossa tällaisetkin tuotteet tulevat olemaan verkkokaupassa.

                                        xxxxxxxxxxxxxxxx

Viime jutussani kerroin töiden siirtämisestä. Sain siirrettyä rahojen pankkiinviemisen tälle illalle ja nytpä huomasinkin, että täytyy siirtää taas huomisaamuun, koska illalla ei voi viedä kolikoita, setelit kylläkin.
Että näin se minulta sujuu.

Mervi