perjantai 12. elokuuta 2011

Uusia ideoita?

Ihanaa!
En muista, koska viimeksi on ollut tällainen tilanne: kaikki tilaukset on tehty!
No, pessimisti ajattelee, ettei siitä kannata iloita,  ettei ole tullut tilauksia...
Minä olen optimisti ja ajattelen, että tästä pitää nauttia! Stressi tulee minulle juuri siitä, että on liikaa tekemättömiä töitä. Selvennykseksi: sitä en tarkoita, ettei olisi tekemättömiä töitä. Tilauksia vaan ei ole tekemättöminä.

Tämän lisäksi eilen tuli (todella nopeasti, sillä vasta maanantaina tilasin) kangastukusta uusia kankaita. Pääsen suunnittelemaan uusia tuotteita. Luovuus ei kuki, jos on kiire ja stressi. Nyt odotan, että alkaa kukkia... Eilen kävin sitä paitsi yhdessä aivan ihanassa paikassa. Mynämäellä keskellä ei mitään oli pikku putiikki, jossa miellyttävä omistaja myi itse valmistamiaan ja muidenkin tekemiä kierrätystuotteita. Ideat alkoivat heti pyöriä päässäni. Siihen en lankea, että kopioisin toisen ideoita, mutta oma tuotekehitysmylly alkaa jauhaa. Jostainhan se inspis ja idea aina saa alkunsa.

Asiakkaat ovat hyvä ideoinnin lähde. Joskus käy kuin viime viikolla: vakioasiakas tuli näyttämään saamansa lahjan ja kehotti minua tekemään myös sellaisen. Taas se sama juttu, en toki tee samanlaista, mutta jotain ideaa siitä sain. Yhdelle vakioasiakkaistani annoin jo prototyypin kokeiltavaksi ja kommentoitavaksi. (Mielestäni mukava tapa  "palkita" uskollisia asiakkaita).


                                            
Yhden projektin froteekankaan leikkuujätteet olin jo laittanut roskapönttöön. Sitten rupesin nuukuuttani miettimään, että eikö noista voi mitään tehdä. Ja lamppu syttyi! Olivat juuri sen kokoisi ja mallisia, että sydämiähän niistä leikkasin. Funtio ei ole vielä selvillä. Mihin voisi käyttää froteista sydäntä. Pesusieneksi, hmm..no..ei....?
Tähän roskikseen liittyy ahaa- elämys. Älkää naurako! Leikkuupöytänä toimii keittiön pöytä. Tähän mennessä olen antanut itselleni luvan toimia niin, että laitan leikkuujätteet lattialle ja sitten mukamas kerään ne sieltä....Kunnes keksin (kuvitelkaa nyt että aikuinen ihminen puhuu tosissaan näin) laittaa ISON korin pöydän viereen ja työntää KAIKKI roskat suoraan siihen. Se kori on AINA vieresssäni, jos sitten olen syömässä, lukemassa tai mitä tahansa. Siihen voi myös laittaa heti ne - tiedättehän joka lehden välissä olevat - mainoslippuset ja lappuset. Pöytä ja lattia pysyvät siistinä/siistimpänä.


Siirryinkin keittiöstä "ruokasalin" puolelle (tosi harvoin käytösssä, yleensä keittiössä syödään). Näin saavat leikkuut jäädä pöydälle, eikä tarvitse aina tyhjätä pöytää. Tosin meillä alkaa siellä ja täällä näyttää enemmänkin työpaikalta kuin kauniisti sisustetulta kodilta. Sitten kun on todella paljon aikaa, alan sisustaa. Vielä sellaista tilannetta ei ole näköpiirissä. Siihen asti tyydytään tähän.

Näytän kuvia valmiista tuotteista, kunhan olen saanut ommeltua. Nyt lähden putiikkiin, päästämään Mirvan vapaalle. Aamulla tyttö vihjaisi, että "pitäis pikkuhiljaa päästä lomaa viettämään..." En malttanut olla tokaisematta, että olis kiva itsekin saada pitää lomaa....

8 kommenttia:

  1. Minullakin on samanlainen systeemi ison roskiksen kanssa. Jostain ihmeen syystä ne leikkuujätteet kuitenkin ovat aina pitkin lattiaa, vaikka se roskis on siinä käden ulottuvilla. :-P

    VastaaPoista
  2. Hei Mervi! Kävit blogissani ehdottamassa, että virkkaisin isoja koreja itse trikookuteesta. Täältä ei sellaista saa valmiina, mutta voisin itse leikata suikaletta trikoosta. Etsin netistä korin ohjeen. Siinä puhuttiin ontelokuteesta, mitä se on? Kai ihan tavallinen trikoosuikale kävisi? Minulla on kympin koukku. Voitko kertoa, miten leveää suikaletta kannattaisi leikata kympin koukulle? Olen aivan noviisi virkkaushommissa. Kiitos, jos ehdit neuvoa:)

    VastaaPoista
  3. Ontelokude on sellaista neulottua putkea. Jos sen litistää, niin lienee n. sentin levyistä. Se on kalliimpaa, kuin tavallinen trikookude, mutta sen +puoli on tasalevyisyys. Trikookude kiertyy rullalle, mutta mittasin aukilevitettynä: n. 3-4 cm. Toki kuteen paksuus/valmiin korin jämäkkyys riipuu leikkamasi trikoon paksuudesta ja materiaalista. Ennen kuin leikkaat koko määrää (huh,huh, mikä työ!) kokeile virkkaamista. Venyvä materiaali on ihan eri virkata kuin puuvilla, joka ei anna periksi. Puolensa kummallakin. Tee ensin pikkuruinen sormuskori, sitten vähän isompi kynäkori, sitten kori keittiövälineille, kunnes pääset sukkakoriin ja käsityökoriin. Älä anna heti periksi.

    VastaaPoista
  4. Hei taas! Ohje, jonka löysin, on kahvallinen kori ja siihen tarvitaan kilo ontelokuitua. Ohjeessa ei ole lainkaan annettu mittoja, joten en tiedä, minkä kokoinen korista tulisi. Onko kilo sinusta liian vähän isoon koriin? No, ainakin kilosta on hyvä aloittaa ja katsoa, onnistuuko ;)

    Uusimpaan postaukseesi kommentti: Saattaahan olla, että kyselijää itseään kiinnostaisi käsityöputiikin pito, mutta häntä arveluttaa, elääkö sillä. Voi olla, että vuokran kyselijä olisi myös itse kiinnostunut vuokraamaan ja pitämään liikettä ja siksi kyselee. Nämä ovat vähän tällaisia juttuja, ettei kukaan puhu suoraan ja aloitteleville on hankalaa, kun ei oikein mistään saa tietoa ja kokemuksia.

    Tietty tökerää kysyä vieraalta ihmiseltä tuollaista.

    Minä en tiedä, mitä vastaisin, jos joku kysyisi, miten hyvin/huonosti liikkeeni myy. käsityötapahtumissa aina kehun, että myyn paljon, sillä useat ihmiset ovat niin epäuskoisia ja valittavat kalliista hinnoista (Chilessä). Ja myynkin paljon, jos vertaan moniin muihin, mutta aivan surkeasti, jos vertaan, mitä möin Suomen tapahtumissa.

    Mutta nyt lopetan jaarittelun ja jatkan joulusukkien painamista :)

    VastaaPoista
  5. Tuollaiset lehtikorit (sivun oikea reuna kuva: valkoinen kahvallinen kori) ovat noin 40x30 pohja ja korkeus 30 cm, vaativat paksua trikookudetta 2-3 kg. Kilo ontelokudetta - siitä taitaa tulla sellainen taikinakulhon kokoinen....? Olet oikeassa kyselijöistä. Jatkoin juttua ja sehän sieltä paljastui...Silloin kun on kyseessä mahdollinen kilpailija samalle paikkakunnalle, kannattaa tietysti kehua kuinka huonosti menee...ettei toinen uskalla? Nooh, hyi Mervi!

    VastaaPoista
  6. Jaa, kilosta tulee sitten niin pieni :( Mutta hyvä harjoitusyksilö. Sittenpä näkee, jaksaisinko virkata isompaa.

    Tuleepa korista kallis, jos tarvitaan kolme kiloa. Kilo trikoota maksaa ainakin 6 euroa. Tulee edullisemmaksi odottaa sitä käsityötapahtumaa ja ostaa rottinkikorit. Pahus! Itse tekeminen on kallista!

    Nytkin virkkaan noita tyynyjä ja tulevat huikean kalliiksi, kun nuo kunnolliset villalangat ovat täällä niin kalliita.

    Oletko koskaan koittanut virkata koreja juurrinarusta tms? Minulle tuli mieleeni, että ostaisi rautakaupasta juuttinarua ja siitä koklaisi.

    Joo, kilpailijoille kuuluu tietenkin valitella surkeaa myyntiä ;D

    VastaaPoista
  7. Eiks sun Mia kannattais ruveta tuomaan maahan käsityötarvikkeita? Perustaisit kaupan ja sitten alkaisit pitää käsityökerhoa. Toimiiks sellainen siellä - ei ole oikein kuvaa sikäläisestä kulttuurista?

    VastaaPoista