sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Putiikinpitäminen ei ole pelkkää myymistä

Ei todellakaan! Pellavasydämen pitäminen tuntuu olevan kaikkea muuta kuin myymistä. Noh, onneksi sentään sitäkin.

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, työharjoittelijani Ripsa suorittaa merkonomin tutkintoa ja sen osa-alueena työharjoittelussa Pellavasydämessä myynnin ja tuotetietouden näyttötutkintoa. Mutta. Sen lisäksi työtehtäviin kuuluu vaikka mitä.

Yhdessä keskustelussa aivan eri yhteydessä korviini kantautui ihmettely, miksi meidän kiinteistön ympärillä on niin paljon roskia. Selitys oli kuulemma se, että tuuli pyörittää ne juuri siihen. Sekin, mutta myös se, että koululaiset kulkevat talon ohi. Käyvät Hesburgerilla, saavat syömisen valmiiksi siinä meidän kohdalla ja heittävät roskat mihin sattuu. Toisaalla on kadun toisella puolella Pullapirjot-leipomon myymälä, mistä myös näyttää ulostautuvan ihmisiä, jotka heittävät käärepaperit kadulle. Tässä ristitulessa sitten olemme me.

Lain mukaan kiinteistön omistajan vastuulle kuuluu kadun siivous sen puoleen väliin saakka. Kuultuani tuon edellämainitun stoorin ja itsekin asian huomattuani olen delegoinut Ripsalle päivittäisen kävelylenkin. Kiertäessään kiinteistön roskapussin ja tartuntapihdin kanssa hän saa yleensä pussin täyteen roskaa.

Putiikin sisällä siivous kuuluu myös automaattisesti työharjoittelijalle. Toki nyt, kun kuljen enää yhdellä kyynärsauvalla, saan itsekin jopa imuroitua huushollin. Nykyaikaiset lattialastat on aivan oivallisia ja myös yhdellä kädellä toimivia.

Ripsa sai oppitunnin yhdeltä avustajaltani, jolla on siivouksesta työkokemusta. Yhteistuumin kyllä neuvoimme, että ergonomian kannalta pitäisi opetella tekemään lattian siivous pystyasennossa, jotta selkä ei rasittuisi. Nuori, terve ihminen ei sitä välttämättä hoksaa. Ajan myötä kyllä kokemuksesta oppii!


Kuvattavilta on pyydetty lupa julkaisemiseen

Olen joskus kirjoittanut postaukset "Riittävän hyvä työntekijä" ja "Harjoittelijoita tulee ja menee". Näistä viimeksimainittu herätti keskustelua ja myös negatiivisia kannanottoja. En halua noihin enää palata muuta kuin mainitsemalla, että nyt on taas "tuhannen taalan paikka" ottaa opiksi menneistä. Jakson alussa on hyvä itselleen myöntää virheensä ja tehdä suunnitelma, miten asiat hoidetaan paremmin. Huomaan syyllistyväni utopistiseen ajatteluun kaikkivoipaisuudesta. Kuten elämässä yleensäkin, alan leikkiä lääkäriä, psykologia, fysioterapeuttia ja vaikka mitä.

Kaiken kaikkiaan se ei riitä, että minä olen tyytyväinen.

Pellavasydämen Mervi

1 kommentti:

  1. Mukava lukea Pellavasydämen toiminnasta ja putiikin pitämisestä. Luin myös tuon "harjoittelijoita tulee ja menee" -tekstin, ja olit tosi hyvin ja sympaattisesti osannut kirjoittaa sen :)

    VastaaPoista