Riittävän hyvä työntekijä

Työnhaku
Tyttäreni hakee kesätyöpaikkaa ja on menossa ensimmäiseen työhaastatteluunsa. Olemme yhdessä miettineet siihen liittyviä asioita: missä määrin voi kehua itseään, kannattaako mainita huonoista piirteistään, mitä vastata kysymykseen "miksi juuri sinut tulisi valita?" jne.  Jännittävä tilanne: osaanko, riitänkö, pärjäänkö, pääsenkö?

Tällä viikolla minulle soitettiin: "Hei, täällä on JT, olisko teillä kesätyöpaikkaa?" Kysyin tytöltä, onko hän käynyt Pellavasydämessä? "En ole, netistä vaan katselen..." Hmmm.. ainakin kannattaa ottaa selvää työpaikasta ja osoittaa mielenkiintoa yritystä kohtaan.

Kallis työntekijä

"Pienen yrityksen tärkein investointi on hyvä työntekijä". "Eniten ongelmia on ollut työntekijöistä". "Hyvää ystävyyttä ei kannata pilata liikekumppanuudella." Näin olen kuullut pienyrittäjien sanovan. Työntekijän palkkaaminen on iso juttu. Kaikki me tiedämme, ettei kyse ole pelkästä palkan määrästä, vaan lisäksi tulevat sivukulut: eläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, sosiaaliturvamaksut jne. Näin pienen yrityksen, kuin minun Pellavasydämeni on, tulos ei riitä työntekijän palkkaamiseen. Joskus vaan on pakko.

Harva ymmärtää yrittäjäksi lähtiessään - en minäkään -  miten hirvittävästi työtä se vaatii. Moni joutuu tinkimään yöunistaan, perhe-elämästä, hyvinvoinnista, lomista puhumattakaan. Pitäisi osata itseltäänkin kysyä: "Olenko riittävän hyvä työntekijä? Moni yksityisyrittäjä tarvitsisi kiireapulaisen, vapaapäivän tuuraajan, sairasloman sijaisen, jos olisi varaa.

Olen käyttänyt työvoimatoimiston palveluja työntekijää tarvitessani. Nuorten työllistämistuki, työharjoittelu, työelämäänvalmennus, työrajoitteisten työllistämistuki, vaikeasti työllistettävien työllistämistuki teettävät kyllä  paperityötä, mutta näin on mahdollista pienentää palkkauskustannuksia. Mainitsenpa tässä yhteydessä, että olen itse aloittanut työurani vaikeavammaisten työllistämistuella. Aloitin työvoimatoimistosta ja työskentelin monessa valtion virastossa työllistettynä, ennenkuin sain vakituisen viran verotoimistosta.

Riittävän hyvä
Lähtökohta kaikissa näissä tukimuodoissa on työntekijän työllistymisessä, ei työnantajan tukeminen, mikä tulee vasta toissijaisena hyötynä. En tarkoita nyt vain omia työntekijöitäni, vaan yleisesti, kun sanon, että monet näistä työllistetyistä todella tarvitsevat erityistukea (mikä on tuen maksamisen edellytyskin). Saattaa käydä niinkin, että tuollainen työllistäminen "ottaa enemmän kuin antaa".  Joskus löytyy todellisia helmiä, kun työpaikan tarve ja työntekijän ominaisuudet kohtaavat optimaalisella tavalla.

Työharjoittelussa ja työelämäänvalmennuksessa on työnantajan kannalta huono puoli se, ettei työntekijää saa jättää yksin, joten vapaapäiväongelmaa tällä systeemillä ei hoideta.  Työllistämistukea saa normaaliin työsuhteeseen, joten tällöin työntekijä voi  työskennellä myös aivan itsenäisesti. Haasteensa on molemmissa, jos työskennellään yhdessä tai työntekijä työskentelee yksin.

Työnantajalta vaaditaan monenlaista erityisosaamista. Verotoimistossa lanseerattiin vuosikymmenen vaihteessa laatutyöskentely, johon minäkin innolla osallistuin. Yhtenä osa-alueena siihen kuului itsearviointi, johon sain koulutusta ja vedin muutaman itsearviointitilaisuudenkin. Kovin oli helppo löytää vikoja ja korjattavaa muissa, mutta omia "kehittämiskohteitaan" ei niinkään huomaa. Pomoja on aina arvosteltu, kiitelty harvemmin. Kyselin paikalliselta työvoimatoimistolta mahdollisuutta osallistua koulutukseen, jossa neuvottaisiin olemaan hyvä työnantaja ja erityispiirteenä pärjäämään erityistä tukea tarvitsevien ohjaajana. Ei sitä ainakaan vielä ole mahdollista saada.

Linjat säilyvät
Olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja yrittäjyys on "vain harrastus", joten minulle ei makseta sairaspäivärahaa. Sairastaminen on siis tupla-kallista, kun joudun palkkaamaan tilalleni työntekijän. Aina työntekijän valintaan sisältyy riski, mutta tällä kertaa ainut riski oli se, että hyvä ystävyys saattaisi olla uhattuna. Palkkasin sisareni, joka toimii itsenäisesti myymälänhoitajana huolehtien koko puljusta.

Tämän kuvan otti Mirkku Junnila joulun aikoihin, valot vielä taustalla.

Tässä työntekijä-työnantaja-suhteessa on ollut paljon hyviä puolia. Käymme päivittäin puhelimessa läpi tapahtumat putiikissa. (Onneksi on olemassa nämä monen sadan minuutin puhepaketit!) Vaikka en ole kertaakaan päässyt käymään Pellavasydämessä, olen selvillä, mitä siellä tapahtuu. Pääsen jatkamaan, niinkuin en olisi välillä pois ollutkaan - ehkä?

Sisareni on alusta asti seurannut yritykseni asioita. Hän on ollut "työnohjaajani", jolle olen voinut kertoa kaikki ylä- ja alamäet. Erja tietää tarkalleen, miten haluan firmaa pyörittää ja ennenkaikkea, miten haluan asiakkaita palveltavan. Hän on jatkanut samaa tyyliä. Luulenpa, että kaikki asiakkaat eivät ole ehkä edes huomanneet, että tyyppi tiskin takana on vaihtunutkaan!

Palveluyrityksessä asiakas on tärkein
Olemme molemmat erittäin sosiaalisia ja kovia puhumaan. Asiakaskunta on suurelta osaltaan vanhempia ihmisiä, joiden kanssa juttu kyllä luistaa. Meillä on aina tuoli varattuna asiakkaalle eikä yleensä kiire minnekään. Varma puheenaihe on sairaskertomukset ja niissä olemme asiantuntijoita molemmat. Meillä on asiakkaita, jotka käyvät usein vain juttelemassa. Kassa ei kilahda, mutta hyvää mieltä ei voikaan rahassa mitata.

Tämä kuva on vuosikymmenten takaa, ehkä vuodelta 1978. Kuva on otettu kesäpaikastamme. Pidämme näköjään taukoa mansikanpoimimisesta. Asetelma on sama kuin ylemmässäkin kuvassa - Erja vasemmalla, minä oikealla. Jotain on muuttunut, mutta hymy ei ole hyytynyt!

Kauneus on katsojan silmissä

Olen vaihtamassa banneria, mutta en ole varma tyylistä. Tässä on yksi vaihtoehto, mitäs tykkäätte?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sain apulaisen järjestelemään hujanhajan jääneitä tavaroita paikoilleen ja roskiin. Tämän pannunalusen olin jo valmis laittamaan roskikseen - se on niin kamalan värinen ja oli jäänyt keskeneräiseksikin.

Siivousapulaiseni oli kuitenkin toista mieltä (just kauniit värit kuulemma) ja niinpä tein sen valmiiksi ja otin käyttöön. Yritän katsella sitä nyt sillä silmällä, että se alkaisi näyttämään kauniilta.

                                                           

Ainakin käyttökelpoinen se on.

Jos olet suunnitellut tehdä virkatun maton, tällä lailla voi aloittaa ja saada tuntumaa työhön. Tein tuon rumanvärisen juuri malliksi matonvirkkauskurssillani niistä kuteista, mitä sattui vieressä olemaan.

Käsityöt piiloon

Minulla on aika monenlaisia käsitöiden  "säilyttämisvälineitä" vuosien takaa.

Tämä lienee kaikkein vanhin, ehkä 50-luvulta? Se on lapsuuskodistani. Olen pallin jossain vaiheessa verhoillut uudelleen silloiseen sisustukseen sopivaksi. Nyt kangas pitäisi taas vaihtaa.

Tämä palli pursuaa isotöisiä, mutta kesken jääneitä käsitöitä.

 Rottinkikoreja löysin kaksikin. Tämän vanhemman olen löytänyt kirpputorilta. Mielestäni se on kovin kauniin mallinen, sulavalinjainen.

 

Tämä kori on sullottu täyteen vanhoja pellavalankoja

 Toinen vähän samantyyppinen, mutta uudemmalta ajalta on tämä kori, jossa on muovinen säilytysosa ja sen alla paljon tilaa. Kori on halvanoloinen ja sieltä täältä jo rikkikin.

Tuohon kannen sisäpuolelle on kirjoitettu: "Yleisradio, Iskelmäradio, PL 10, 00241 Helsinki, Syksyn sävel.
Kuvittelen mummon istumassa kiikkustuolissa sukkaa kutomassa. Samalla hän kuuntelee radiota ja sitten siellä pyydetään lähettämään ehkä joku toivomus ja kun ei paperia satu lähistöllä olemaan, sukankutoja kirjoittaa osoitteen muistiin käsityökorinsa kanteen.

Tämän pienen pussukan ikää en osaa ollenkaan arvioida. Sen tiedän, että se on isoäitini - joka oli taitava käsitöiden tekijä - virkkaama.

Olen ihmetellyt tuota materiaalia, enkä ole päässyt perille, mitä se on. Osaako joku teistä sanoa? Se on kovan tuntuista, vähän niinkuin niini, muttei kuitenkaan sellaista...Tuo sankojen istutus on myös aika mielenkiintoinen.

Yhtäkkiä, kun tätä kuvasin, tuli mielikuva monien vuosien takaa. Eihän tämä mikään käsityöpussukka olekaan, vaikka olen sitä sellaisena käyttänyt. Sehän oli mamman keinutuolissa niskatyynynä! Pohja ylöspäin, joku pikkutyynyt sisälle ja nuo nauhat ovatkin kiinnityslenkit, millä tyyny pysyy "nakkilalaisen" selkänojassa kiinni. 

Tämän "sipulipussin" tarinaa en muista. Olenko tehnyt itse, vai ostanut kipputorilta? Siinä säilytän  pieniä käsitöitä. Tämä pussi poikkeaa tavanomaisesta sipulipussista siinä, että siihen on ruutuvirkattu kuvioita.

Uusinta uutta käsityöpussukoissani edustaa tämä, kaikkein kamalin näistä. Olen sen ostanut kirpputorilta ja se on väritykseltään mielestäni aivan kamala! En ole kuitenkaan saanut toimeksi tehdä mieluisampaa, joten tätä sitten kiikutan, kun lähden reissuun. Vähän häpeillen sen joka kerta esille otan.

Toiveissa on vielä saada sellainen käsityöpussukka, mihin saisi pyöröpuikot siistiin järjestykseen. Omistaako joku teistä sellaisen? Olen yrittänyt keksiä systeemiä, mutta vielä se ei ole kirkastunut.

Tämä päivä on ollut hyvä päivä, aurinko paistaa ja mielikin on kirkas...En antanyt hyvän mielen häiriintyä, vaikka pieni haveri saattuikin näitä kuvatessani.

Kaikki muut kuvaamistani säilöistä ovat käytössä, paitsi tuo, missä on oranssinen muoviosa. Pyörätuolista käsin potkimalla yritin sitä sovittaa sopivaan kuvausasentoon ja tietysti se putosi tuosta jakkaran päältä. Luulin sitä tyhjäksi, mutta ei, siellähän olikin ainakin miljoona puuhelmeä! Ei mitään mahdollisuutta kerätä niitä,  yritin saada rikkalapiota käsiini, mutta sekin väisti joka kerta ja kaatui viimein. Pyysin miestäni auttamaan ja sanoin sillä välin keittäväni kahvin. Pöh! Se, joka on istualtaan yrittänyt tehdä taloushommia tietää, ettei se välttämättä suju aivan aivoitusten mukaan. Ehkä joku muukin päässäni viirasi, sillä laitoin kahvinpurut vesisäiliöön.

Pienestä hommasta voi kehkeytyä iso duuni, jos huonosti sattuu.

Avotakka

Katselimme tänään televisiosta Kotikatua ja siinä Jannen luo muutti tyttöystävä, joka esitteli Avotakasta sisustusideoita. Yht´äkkiä sitä katsellessani tuli mieleeni - etten olekaan esitellyt ko. lehteä täällä  blogissani. Miksi esittelisin, sinä kysyt...

Lehtikori alaoikealla

Tuon tammikuisen avotakan kannessa on sisustuskuva, jossa on myös minun virkkaamani lehtikori. Sama kuva on myös sisäsivulla. Korista kerrotaan vain hinta ja myyntipaikka Kaani, josta olenkin jo kertonut täällä. Ei siis mitään mainintaa Pellavasydämestä. Jonkin verran kuitenkin on tullut netissä kyselyjä asiakkailta, jotka  ovat käyneet Kaanissa ja nähneet korien olevan Pellavasydämen tuotantoa. Yksi musta pyykkikori on parastaikaa työn alla. Tällä hetkellä on vaan tilanne se, että sopivaa ja oikean väristä kudetta ei tahdo saada....

Härpäkkeitä

Mistähän tuokin sana tulee - härpäkkeitä?

Ulkomaan pakettini tuli ja heti piti repiä kaikki esille:
 

 Ja tässä nämä härpäkkeet. Valikoimaa oli niin hirveän paljon, että oli tosi vaikea päättää. Myytävissä tuotteissa pitää aina muistaa asiakkaat. Ei voi tilata vain sellaista tavaraa, mistä itse pitää. Tässäkin on etupäässä niitä, joiden ajattelin miellyttävän nuorten asiakkaideni silmää.

Niin, ja sitten tuossa on mukana jo kesää ajatellen merellisiä juttuja. (Kaikki merellinen, sini-valkoinen on kotikaupunkini kesään kuuluvaa!)  Ja näkyypä tuolla olevan äitienpäiväksikin jotain. Kaikkein mieluisin minulle noista on isot sakset. Niistä minulla onkin jo korvikset ja ovat kyllä herättäneet huomiota!

Mitähän kaikkea näistä tekisi? Pääasiassa nämä on tarkoitettu koruiksi, mutta muutakin voisi keksiä. En ole mikään korunikkari, se on vähän liian pikkutarkkaa minun luonnolleni. Tähän mennessä olen tehnyt vain tällaisia yksinkertaisia nahkanauhallisia. Solmu molempiin päihin ja näin pituutta voi säädellä.

 

 Nahkanauhaa olen tilannut kahta eri vahvuutta, tämä on sitä paksumpaa. Te, jotka olette tehneet koruja, voisitteko kertoa, miten tällaisesta kuuluu tehdä korulle  - niin mikäs se on  - se, mistä se laitetaan kaulaan tai ranteeseen....?

Onneksi on tapettia!

Kaikesta voi keksiä kerrottavaa - pakettien lähettämisestäkin.
Yksi osa vähittäiskauppaa on pakkaaminen. Pikkuliikkeissä sitä vielä odotetaankin ja siihen kannattaa satsata. Huomaan, että monet asiakkaani ovat yllättyneitä, kun kysyn aina, automaattisesti, että "tuleeko lahjapakettiin?". Vaikka teen aika yksinkertaisen (tai ehkä juuri sen vuoksi) monet kiittelevät kauniista paketista.

Ostoksensa asiakas saa kantaa paperikassissa, en tykkää muovikasseista, eivätkä ne sovi Pellavasydän-imagoon, eihän? Paitsi nyt, kun olemme alkaneet myydä myös käsityötarvikkeita, niitä laitamme myös muovikassiin. Kustannussyistä. Muutaman euron langan hinnassa jo tuntuisi paperikassin hinta...

Kolmas huomion arvoinen asia on pakettien lähettäminen. Jonkun verran minullekin tulee tilauksia, jotka lähetän postitse. Olen nuuka ihminen ja kuten viime kerralla kerroin, myös hamstraaja. Kaikki hyväkuntoiset paketit, pakettipussit säästän ja käytän uudelleen. (Kirjekuoret leikkaan tai käytän sellaisenaan muistilappuina) 

Tänään piti lähettää paketti, eikä siihen täältä kotoa löytynyt sopivaa laatikkoa, joten haroin hiuksiani ja mietin miten sen pakkaan. Kunnes muistin: onhan minulla TAPETTIA.

Pakettia tehdessäni mietin myös sen painoa, joskus jopa leikkaan osan pussista pois, jos postin hinnaston mukaan postimaksu nousee juuri pykälän kalliimmaksi.

Miten on? Nyt saa sanoa ihan rehellisen mielipiteen...

Haluatko pakettisi mieluummin kauniissa, huolellisesti suunnitellussa paketissa vai kelpaako sinulle kierrätetty, mutta käyttökelpoinen? Ymmärrän niitäkin, jotka ostavat esim. valmiin design-pakkauksen ja koristelevat nauhoin tms.

Yrittäjä taitaa aina ajatella rahaa. Joku = asiakas materiaalit maksaa. Toisaalta myös aika on rahaa. Noin karkeasti ajatellen.

Kumman valitset?

Löytöjä, mutta minkäs pantteri pilkuilleen voi?

Olen keräilijä. Tai no, ehkäpä hamstraaja olisi oikeampi termi.

Nyt, kun en voi tehdä sitä mitä haluaisin, pakotan itseni tekemään jotain muuta. Tänään muuten laskin, että enää kolme viikkoa jälkitarkastukseen. Pieni mahdollisuus päästä kävelemään edes keppien kanssa. Voisin siis päästä kurkistamaan putiikkiini. Eilen siellä somistettiin näyteikkunaa, enkä pääse näkemään - kiukuttaa!

Eksyin aiheesta... Niin siitä piti kirjoittamani, että aloin siivota virkkauslankojani. Ne ovat tällaisessa typerässä laatikostossa, josta irtoaa pohjat ja ovat muutenkin kelvottomat:

Selvitin sotkut ja lajittelin pienet jämät erilleen. Hamstraajahan ei voi heittää pois edes minimaalista lankanyttyrää...

Olen kerännyt vanhoja pitsinvirkkauslankoja kirpputoreilta ja nyt vaan ihmettelin, että kuvittelenko joskus virkkaavani lakanapitsiä? Löysin myös tällaisia vanhoja lankoja suomalaisilta lankakehräämöiltä, melkein antiikkia ehkä.

Ei tuollaista Hyvilla Oy:ta taida olla enää olemassakaan?

Tällaisia ohuita virkkauslankoja oli aikas montakin. Oletteko nähneet tuollaista systeemiä? Lanka tulee ulos pakkauksesta pienestä reiästä. Näin se ei ehkä niin helposti sotkeudu?

                                        En löytänyt netistä tällaista Finlaysonin Vaakuna lankaa.

Tämä olikin sitten oikein mieluinen löytö! Olen aivan unohtanut omistavani tällaisen. Langan kerijälaite:

Sitten tulikin eteeni omituisempia keräilyjuttuja. Kuinka moni teistä säilöö vanhoja tapetteja - rullakaupalla? En voi vastustaa kun kierrätyskeskuksesta saa ilmaiseksi tapettijämiä tai jopa kokonaisia rullia vielä paketissaan. Ne on pakko ottaa talteen. JOS JOSKUS TARTTEE. No mutta, ihan oikeesti, olen ajatellut ruveta tekemään kortteja. Eikös siinä voisi hyödyntää kauniita tapetteja?

Entäs nämä ihanat hyllypaperit vuosikymmenten takaa. Tuon ruskean muistan 70-luvulta, mutta osa näistä taitaa olla vielä vanhempiakin. Mitähän näistä keksisi?

Ja sitten:

Tadaa!

Kirjepaperia ja kirjekuoria ihanissa pakkauksissa! Mitähän ne tekee täällä lankojen joukossa? Se on kyllä harmi, ettei enää kirjoitella kirjeitä (paitsi Alli-tädille joskus, liian harvoin). Olisihan tällainen kirje kiva saada ja kirjoittaminenkin olisi aika.....hidasta, mutta hohdokasta.

Taas kerran tuli todistetuksi se, miten huojentavaa on, kun saa tartuttua järjestelyhommiin. No, toistaiseksi tuo laatikostojen ympäristö vaatii vielä hiukan fiksaamista, mutta alkuun olen jo päässyt. Sain myös yhden asiakkaan tilaustyön alulle ja siitäkin tuli hyvä mieli. En siis ihan hyödytön olekaan!