Myyntili ja verotus

Verotus on monen mielestä inhottava sana. Olen tehnyt työurani verotoimistossa, enkä voinut kuvitella itselleni mukavampaa työtä ja työyhteisöä. Nyt en juuri uskalla verotukseen ottaa kantaa, asiat muuttuvat niin nopeasti.

Käsitöiden tekemiseenkin verottaja puuttuu. Usein kuulee väitettävän, että on joku raja, minkä jälkeen vasta pitää ilmoittaa esim. käsitöitä tekemällä saadut tulot. Se ei pidä paikkaansa. Neuvonkin kaikkia käsitöitään myyviä pitämään tuloistaan ja menoistaan kirjaa - vaikka tavalliseen ruutuvihkoon kirjaisi kaikki myyntitulot ja ostot. Menoilla vähennetyt tulot ilmoitetaan veroilmoituksessa tai veroehdotuksessa.

Yrittäjällä tilanne on tietysti paljon vaativampi. Ei riitä enää ruutuvihkoon tehty kirjanpito. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en selviä kirjanpidostani itse. Vielä hankalammaksi tilanne tulee, kun ilmoittautuu tai hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi. (Alv tulee välttämättömäksi vasta, kun liikevaihto on yli 8500 euroa.) Tarkoitukseni ei toki ole ketään pelotella. Tottakai paperitöistä selviää, jos on tarpeeksi intoa ja halua oppia! Niin ja aikaa.

Provisiomyynti on verotuksellisesti mutkikasta, enkä yritäkään sitä tässä asiantuntevasti selvittää. Kerron vain omia kokemuksiani ja toimintatapojani. Provisiomyynti, myyntitili, komissiokauppa ja välitysmyynti, hankalia termejä ja saattaa olla hiuksenhieno ero, mutta esim. verotus erilainen.

Pellavasydämessä myyntitilisysteemi toimii välitysmyyntinä. Minä olen kaupan välittäjä. Tuotteen valmistaja on varsinainen myyjä ja kauppa tapahtuu hänen ja ostajan välillä. Näin ollen myyntitilillä olevat tuotteet eivät ole minun omistuksessani, eivätkä siten minun varastoani. En myy niitä Pellavasydämen nimissä, vaan esim. Hanna Huovuttajan tai Sikke Sukankutojan. Ohoh! Minä olen vain välittäjä. Periaatteessa jokaisen myyjän myynneistä pitäisi tehdä eri kuitti, paitsi että se ei onnistu.

Välittäjämyynnissä valmistaja vastaa virheistä ja hinnoittelusta. Kirjanpidossa näkyy vain myynnistä saatu provisio ja siitä maksan myös arvonlisäveron. Tästä päästäänkin siihen, miksi myyntitili on minulle edullisempi vaihtoehto. Tässä esimerkki:

Haluan villasukkia myyntiin ja mummo on niitä jo laatikollisen tehnytkin. Ei hän oikein osaa niille sanoa hintaa, hieroo käsiään ja puistelee päätään: "Ajankulukseni minä vaan niitä olen vääntänyt. Ei ole muutakaan tekemistä sen jälkeen, kun mieskin kuoli."

Vaihtoehtoja on siis kaksi:
1) Päädymme yhdessä siihen, että maksan hänelle 10  euroa sukkaparista (kuviteltu hinta, helppo laskea)
Myyntihinnaksi määrään 20 euroa. Koska mummo ei luonnollisestikaan ole alv- velvollinen, maksan alv:in koko summasta. 20-(20/1,23) eli 3,74.  "Voittoa" jäisi 10-3,74 eli 6,26. No, eihän se vielä voittoa ole...
2) Mummon mielestä hänellä ei ole mitään kiirettä saada rahoja heti ja päädymme myyntitiliin. Yritän kertoa mummolle mahdollisimman selvästi, että hän saa rahansa joka kuukauden 7.een päivään mennessä niistä sukista, jotka edellisessä kuussa on myyty. Mummo nyökyttelee päätään. Myyntihinta on edelleen 20 euroa, mutta alv tulee laskettavaksi vain provisiosta eli 10-(10/1,23) eli 1,87.  Ns. voittoa jää 8,13 euroa.

Kohta 1) menee erilailla, jos on kyseessä yrittäjä, joka on alv-velvollinen (tai vapaaehtoisesti hakeutunut alv-rekisteriin, mikä joskus kyllä kannattaakin) Tällöin saan vähentää ostoon sisältyvän alvin.

Tässä siis yksi syy, miksi minun kannattaa suosia myyntitiliin "suostuvia" käsityön tekijöitä. Syitä on muitakin.

              xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Mieheni oli ostanut tällaisen Afrikan tähdikki- nimisen hehkuvan oranssin kukan Turun kukkamessuilta. Hän on meidän perheen hortonomi ja aikas hyvä sellainen. Töissä hän käy verotoimistossa. Voit tutustua hänen puutarhablogiinsa täällä.

Kuva ei tee oikeutta Afrikan tähdikkeen hehkulle.

Voitonjako myyntitili-myynnissä

Edellisessä postauksessa kerroin omia käytännön kokemuksiani myyntitili-myynnistä. Jatkoa seuraa tässä ja seuraavassa....

Miten määritellään myyntihinta?

Ensimmäinen oma kokemukseni myyntitilistä oli tavallisena käsityön harrastajana. Minulla ei ollut vielä omaa liikettä, käsitöitä vaan oli kerääntynyt yli oman tarpeen. Paikallinen osuuskuntatyyppinen käsityöläisten liike otti tuotteitani myyntiin. Heillä provisio oli aina 30 %, kun taas yksityinen lahjatavaraliike otti 40%:n provision.

Pellavasydämessä provisio ei ole kiinteä, jotta hintataso säilyisi jokseenkin tasaisena. Yleisemmin teen niin, että valmistaja määrää hinnan, jonka hän haluaa tuotteesta itselleen. (Syyn tähän kerron toisessa postauksessa, jossa käsittelen myyntitilin virallista puolta) Tähän sitten lisään oman osuuteni - mikä se sitten onkin. Korkeimmillaan jako (tavoitetaso) on 50/50, mutta aika harvoin siihen päästään. Alkuun "suostuin" myymään huomattavasti alimitoitetuilla provisioilla, mutta kokemus (ja kirjanpitäjä) on opettanut, että se ei kannata. Tuosta provisiosta on kuitenkin maksettava  arvonlisävero, vuokra, sähkö, pakkauskulut, maksupäätekulut jne...

Tottakai selvempi olisi vakio provisio. Pellavasydämessä tällainen "kelluva menettely" vielä toimii, kun käsityöläiset ovat harrastajia ja niitä on vähän, joten neuvotteleminen on mahdollista. Huomautan vielä, että yleensä minä tässä kärsin, kun en kehtaa sanoa sukankutojalle, että ei kannata niin paljon pyytää.  En tahdo millään ymmärtää, että joillakin hinta on sama, jos myyvät torilla tai minulle. Silloinhan minun työlleni ei anneta mitään arvoa. Minä kuitenkin teen kaiken markkinointi- ja myyntityön heidän puolestaan.  Reiluna pidän yhden kokeneen käsityöläiseni menettelyä, että hän myy itse messuilla samalla hinnalla kuin minäkin. Mutta, kolikollakin on kaksi puolta. Käsitöiden myynnissä vielä kolmaskin; valmistaja, myyjä ja ostaja.

Kun omat virkatut korini ovat isossa liikkeessä myyntitilissä, heidän provisionsa on 50 %. Samoin, kun minä otan myyntiin erään kokeneen yrittäjän tuotteita. Mutta, hän hinnoittelee valmistamansa tuotteet sen mukaan, otanko myyntitiliin vai maksanko heti. Hinta on hiukkasen kalliimpi silloin, jos ne jäävät myyntitiliin. Provisio kummassakin tapauksessa on aina 50 %. Rahalle lasketaan korko, miten, siihen ei minun käsityöläisen järkeni  halua riittää...

Seuraava esimerkki on varmasti ääritapaus. Yhdelle monista sukankutojistani oli ihmetelty, miten hänen sukkansa ovat NIIN kalliita Pellavasydämessä. Tämä vanha täti oli luullut, että ne myydään samaan hintaan, kuin mitä hänellekin niistä maksetaan. Siis ilman provisiota...selitä siinä sitten alvia tai mitään muutakaan!

Provisio lasketaan myyntihinnasta. Näin esim. 100 euron tuotteesta valmistaja saa 70 euroa ja myyjä 30 prosenttia. Jos siis mietit myyntihintaa kassille, josta haluaisit itsellesi 20 euroa, sen myyntihinta lasketaan näin: 20 x 100 jaettuna 70:llä. Myyntihinnaksi tulee siis 28,50 euroa.

Tämän kuivan tekstin jälkeen liitän muutaman kuvan asiaan liittymättä. Mieheni osti orkidean. Kysyin häneltä, pitääkö hänen mielestään pääsiäiseksi jotain "somistaa" ja sain napakan kieltävän vastauksen. Olisin muuten voinut luulla, että siksi vastusti, kun tiesi, että joutuu itse ne jostain kaivamaan esille, mutta viime vuonna oli sama homma. Joten, meillä ei pääsiäinen näy muutoin kuin tulppaanikimppuina.

Toivottelen oikein rauhallista pääsiäistä kaikille, vaikka ehkäpä tässä pyhien aikaan käynkin vielä kirjoittelemassa - vaikkapa jatkoa tälle myyntitiliasialle.

Myyntitili käytännössä

Jos joku lukijoista ei tiedä mitään Pellavasydämestä, niin kerron ensin vähän taustatietoa. Eläkepäivieni ratoksi perustin Sisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän -yrityksen. Kotipaikkana on Uusikaupunki ja sen pääkatu Alinenkatu. Kaikki tuotteet ovat käsintehtyjä. Alunperin myin vain itse tekemiäni, mutta sittemmin olen laajentanut myös muiden käsitöihin. Osa on paikallisten käsityöläisten, mutta myös muualta Suomesta tulee yksittäisiä tuotteita.

Sivuhuomautuksena - meinasin aivan unohtaa - varsinaisten "tuotteiden" lisäksi tämän vuoden puolella myyntiin on tullut myös käsityötarvikkeita, joten enää en voi mainostaa että 100% myytävistä on käsinvalmistettuja.

Koska Pellavasydän ei ole minulle elinkeino sanan varsinaisessa mielessä, myös sen toiminta on hitusen poikkeuksellista. Tuotto ei riitä missään tapauksessa toimeentuloon, vaan jää "laajennetuksi harrastustoiminnaksi". Näin ollen en ole myöskään taloudellisesti satsannut niinkuin yrittäjät yleensä. Vain osa valikoimasta on ostettu sisään. Suurin osa lienee edelleen omaa tuotantoa ja merkittävä osa on myyntitilillä.

Mitä myyntitili tarkoittaa?
Otetaan esimerkki: Asiakas tulee myymälään kysymään nuken vaatteita. Joudun pahoittelemaan, että meillä ei ole nuken vaatteita. Sitten lähden miettimään, että olisiko niillä laajempaa kysyntää. Voisi olla? Ensin muistelen paikalliset käsityöläiset, tunnenko ketään, joka tekisi nuken vaatteita? Ei, en tunne. Kirpputoreilla niitä on myynnissä (vaikka mielestäni uudet käsityöt eivät sinne ollenkaan kuulu) mutta en voi mennä kysymään kenen tekemiä ovat - kysyä voi, mutta....

Niinpä menen etsimään netistä mahdollisia tekijöitä. Googlettamalla ja kuvahaulla löydän joitain. Suuri osa on kuitenkin niitä, jotka blogeissaan esittelevät omassa käytössä olevia käsitöitään. Myyjiä ei niin vaan löydykään. Näppituntumalla otan yhteyttä Katja Haapaniemeen (http://haakatja.vuodatus.net/) ja  lähetän hänelle tiedustelun. Sovimme, että Katja lähettää valikoiman Baby Born nukelle sopivia asukokonaisuuksia.

Heti kohta paketin purettuani myynkin ensimmäisen asun ja muutaman silloin tällöin. Valikoiman käydessä vähiin tilaan lisää.

posti toi sisustuslehtiä ja nuken vaatteita

Kaipasin myös käsin tehtyjä kortteja. Selaillessani facebookin handmade-sivustoa bongasin Sanna Lindin kortit ja neuvottelin mahdollisuudesta saada hänen töitään myyntitiliin. Asia eteni ja sain aloituspaketin kortteja myyntiin.

näytillä osa korteista

Nyt minulla on nuken vaatteita ja kortteja myynnissä ja nämä käsityöläiset saivat tuotteitaan "maailmalle" sen kummemmin markkinoimatta. Molemmissa tapauksissa on kyse rahallisesti edullisista tuotteista. Tämän tyyppisen tuotevalikoiman ostaminen sisään ei sinänsä ole suuri taloudellinen riski eikä toisaalta valmistajalla ole suuria rahoja kiinni varastossa.

Kerran kuukaudessa tilitän edellisen kuukauden myynnit kullekin valmistajalle. Postikulut lisään myös tilityssummaan. Samoin maksan postikulut, jos palautan myymättömät tuotteet takaisin valmistajalle. Tuotteet ovat valmistajan omaisuutta niin kauan, kunnes olen niiden myynnistä saadut tulot tilittänyt. Vakuutuksen olen ottanut kaikille tuotteille, mutta tiedän, että jotkut myyjät jättävät vakuuttamisen valmistajalle. Omat myyntitilisopimukset ovat varsin vaatimattomia, joten en ole kirjallisia sopimuksia laatinut. Tein kyllä sopimuspaperin ja alkuun sitä käytettiinkin, mutta jotenki sitten vaan se on jäänyt. Suositeltavaa toki on kirjata paperille sovitut asiat. Ilmeisesti minuun on luotettu, tai ei ole ymmärretty epäillä, tai ei ole kehdattu pyytää sopimusta? Suosittelen valmistajia kuitenkin pitämään itsellään kirjaa lähettämistään ja tilitetyistä tuotteista ja itselläni on oma kirjanpito. Lähetyslista jää monilta (kokemattomilta) pienyrittäjiltä tekemättä, mutta se auttaa kyllä epäselvissa tilanteissa.

Monilla valmistajilla on huonoja kokemuksia myyntitilistä, mikä tulee usein esille kysyessäni mahdollisuudesta saada uusia tuotteita myyntiin. Ensin sitä on kokeiltu, mutta sitten päädytty vain normaaliin kauppaan. No, moni valmistaja myös menettää mahdollisuutensa, jos minä suostun vain myyntitiliin. Koskaan ei kukaan käsityöläinen ole minulle kertonut, mitä nuo huonot kokemukset ovat.

Itselläni on kokemusta myös vastapuolena olemisesta. Virkattuja korejani on myyntitilissä. Toki se tuntuu kurjalta valmistaa iso erä tuotteita, lähettää ne myytäväksi, mutta odotella rahoja pitkänkin aikaa. Mutta siihenkin suostuu, jos kiihkeästi haluaa tuotteensa esille. Myönnän kyllä, että houkuttelevampi mahdollisuus on heti laskuttaa toimittamansa tuotteet. Kompromisseja vaan joutuu aina joskus tekemään. 

Huomaan, että näistä jutuistani tahtoo tulla ylipitkiä. Jotta tämä ei tästä enää paisuisi, jätän toiseen kertaan myyntitilin virallisen puolen, verotuksen ja kirjanpidolliset seikat....

Jos sinua jäi tästä asiasta jokin yksityiskohta vaivaamaan tai haluat kysellä kokemuksia tai jotain muuta, niin ota rohkeasti yhteyttä.

Luovuus vaatii aikaa ja joutilaisuutta

Bannerikokeilu jatkuu, tässä aikaisempi...

Viime yönä heräsin heti kohta nukahdettuani ja mieleeni putkahti idea. Vanha kunnon "seinävaate",  mutta uudella tavalla toteutettuna. Kokemuksesta viisastuneena hain muistikirjan ja luonnostelin idean ja yksityiskohdat siihen. Ja jatkoin unia.

Miten te laitatte ylös mieleen juolahtaneet ideat?

Liput ja laput olen todennut huonoksi tavaksi, ne on hankala säilöä. Muistikirjakin on yleensä väärässä paikassa, kun ideaa pukkaa. Jonkinlainen leikekansio olisi varmaan hyvä, mutta aina on olevinaan niin kiire, ettei sitä ehdi päivittää!

Tämä huhtikuu on tarkoitus olla ideointikuukausi. Työstressi on jo lauennut  ja vielä on aikaa töihin lähtöön. Helposti aika kuluu hukkaan, jos ei aseta tavoitteita. Onko kukaan muu huomannut sellaista, että kovassa kiireessä eivät ideat pääse esiin - luovuus vaatinee aikaa ja joutilaisuutta?

Tänään ajatukseni ei lähtenytkään ideasta, vaan katselin matonkuteitani ja ihmettelin, mitä tekisin ohuen ohuista kuteista, jotka eivät kelpaa korien virkkaamiseen. Tyhjensin kaapista osan virkkaamistani pöytäliinoista:

Mitenkähän näitä voisi käyttää tuunaukseen?

Pöytäliinoista etsin sopivaa mallia, mutta ensin piti kuteet saada kerälle, hankala homma. Pitäisi olla jopa hengityssuojaimet, huomasin. Alkoi yskittää.

Musta ja valkoinen kude ovat samanpaksuista. Käyttäisikö niitä samassa matossa vai tekisikö kummastakin väristä erikseen maton? Valitsin pöytäliinoista mallin, jonka voisi toteuttaa mattona. Mutta onko parempi sittenkin tehdä pelkillä kiinteillä silmukoilla (musta) vai voiko matossa olla noinkin isoja reikiä (valkoinen)...

Joskus tuote lähtee toteutumaan käsillä olevasta materiaalista tai ideasta, joskus tarpeesta tehdä tietty tuote (yrittäjällä useimmin) ja harvemmin sitä tekee vaan ajankuluksi...

Tuotekehittely maton osalta jatkuu.

Vanhoja hyviä ideoita

Rakastan kirjoja. Se ei tarkoita, että olisin mikään himolukija. Haluaisin OMISTAA paljon kirjoja. Romaanit kylläkin lainaan kirjastosta, sillä ne ovat kertakäyttöisiä. Yleensä. Mutta sisustus-, käsityö- ja askartelukirjat olisi kiva saada omaan hyllyyn. Tykkään meidän olohuoneen kirjahyllystä.

Lasiovet säästävät pölyjen pyyhkimiskertoja

Tämä onkin harvoja uutena hankittuja huonekaluja meidän huushollissa, joka on sisustettu pääsääntöisesti vanhoilla ja kierrätyskalusteilla. Ei tätäkään OSTETTU ole, vaan olen voittanut sen Talo ja Koti- lehden lukijakilpailussa.

Tämä toinen kirjahylly onkin sitten kierrätyskeskuksesta tuotu, einiinlaadukas, mutta asiansa ajava.

Täällä säilytän käsityökirjani ja -lehteni.

Mitenkähän tulevaisuudessa käy kaikille tietokirjoille? Netti on ainakin tietosanakirjat tehnyt täysin tarpeettomiksi, joten niitä on kierrätyskeskuksen hyllyt väärällään. (Minun äitini muuten säilytti kaikki kirjat, vaikkei niitä ikinä edes avattaisi, jos niissä vain oli kauniit nahkaselykset)

Käsitöiden osalta tieto ei vanhene, joten olen haalinut myös vanhoja kirjasarjoja.

Kauneimmat Käsityöt - kirjasarja on vuodelta 1976 ja siinä on 4 osaa, yksi niistä on Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt. Hyvä perusteos, kuvin varustetut hyvät ohjeet. Täältä löysin perusteelliset ja erittäin hyvät ohjeet haarukkavirkkaukseen. Etten silloin sitten tullut katsoneeksi, kun haarukkapitsihuivia opettelin tekemään! "Vanhassa vara parempi" - netistä vaan tulee ensimmäiseksi etsittyä...

Venla, Kodin Suuri Käsityökirjasto on ilmestynyt kymmenen vuotta myöhemmin, 1986. Siinä on kahdeksan osaa. Voi vitsi, miten paljon ideoita tähänkin päivään!

Tässä tarkat ompeluohjeet

Neliosainen Käden Taidot -kirjasarja ilmestyi 2003 ja sitä on varmaan vieläkin myynnissä.

Kirpputoreilla näkee paljon yksittäisiä osia tästä "Uusi Ompelu- ja Käsityökerho" sarjasta, josta minäkin olen aika monta osaa kerännyt. En tiedä, onko 25. viimeinen?

Tässä olivat nämä "vanhat" kirjasarjani. Koska tästä tuli näin pitkä postaus, jätän uudemmat kirjat seuraavaan kertaan. Nyt lähden tutkimaan näitä aarteitani, mitähän ideoita täältä löydänkään! Huonosta muistista on se hyöty, että voi lukea saman romaanin kahteen kertaan ja ehkä vasta joskus puolen välin kohdalla alkaa muistella, että jotain tuttua tässä on....

Monet 70-luvun käsityöideoista ovat ihan nyt ihan IN.

Riittävän hyvä työntekijä

Työnhaku
Tyttäreni hakee kesätyöpaikkaa ja on menossa ensimmäiseen työhaastatteluunsa. Olemme yhdessä miettineet siihen liittyviä asioita: missä määrin voi kehua itseään, kannattaako mainita huonoista piirteistään, mitä vastata kysymykseen "miksi juuri sinut tulisi valita?" jne.  Jännittävä tilanne: osaanko, riitänkö, pärjäänkö, pääsenkö?

Tällä viikolla minulle soitettiin: "Hei, täällä on JT, olisko teillä kesätyöpaikkaa?" Kysyin tytöltä, onko hän käynyt Pellavasydämessä? "En ole, netistä vaan katselen..." Hmmm.. ainakin kannattaa ottaa selvää työpaikasta ja osoittaa mielenkiintoa yritystä kohtaan.

Kallis työntekijä

"Pienen yrityksen tärkein investointi on hyvä työntekijä". "Eniten ongelmia on ollut työntekijöistä". "Hyvää ystävyyttä ei kannata pilata liikekumppanuudella." Näin olen kuullut pienyrittäjien sanovan. Työntekijän palkkaaminen on iso juttu. Kaikki me tiedämme, ettei kyse ole pelkästä palkan määrästä, vaan lisäksi tulevat sivukulut: eläkevakuutusmaksut, tapaturmavakuutukset, sosiaaliturvamaksut jne. Näin pienen yrityksen, kuin minun Pellavasydämeni on, tulos ei riitä työntekijän palkkaamiseen. Joskus vaan on pakko.

Harva ymmärtää yrittäjäksi lähtiessään - en minäkään -  miten hirvittävästi työtä se vaatii. Moni joutuu tinkimään yöunistaan, perhe-elämästä, hyvinvoinnista, lomista puhumattakaan. Pitäisi osata itseltäänkin kysyä: "Olenko riittävän hyvä työntekijä? Moni yksityisyrittäjä tarvitsisi kiireapulaisen, vapaapäivän tuuraajan, sairasloman sijaisen, jos olisi varaa.

Olen käyttänyt työvoimatoimiston palveluja työntekijää tarvitessani. Nuorten työllistämistuki, työharjoittelu, työelämäänvalmennus, työrajoitteisten työllistämistuki, vaikeasti työllistettävien työllistämistuki teettävät kyllä  paperityötä, mutta näin on mahdollista pienentää palkkauskustannuksia. Mainitsenpa tässä yhteydessä, että olen itse aloittanut työurani vaikeavammaisten työllistämistuella. Aloitin työvoimatoimistosta ja työskentelin monessa valtion virastossa työllistettynä, ennenkuin sain vakituisen viran verotoimistosta.

Riittävän hyvä
Lähtökohta kaikissa näissä tukimuodoissa on työntekijän työllistymisessä, ei työnantajan tukeminen, mikä tulee vasta toissijaisena hyötynä. En tarkoita nyt vain omia työntekijöitäni, vaan yleisesti, kun sanon, että monet näistä työllistetyistä todella tarvitsevat erityistukea (mikä on tuen maksamisen edellytyskin). Saattaa käydä niinkin, että tuollainen työllistäminen "ottaa enemmän kuin antaa".  Joskus löytyy todellisia helmiä, kun työpaikan tarve ja työntekijän ominaisuudet kohtaavat optimaalisella tavalla.

Työharjoittelussa ja työelämäänvalmennuksessa on työnantajan kannalta huono puoli se, ettei työntekijää saa jättää yksin, joten vapaapäiväongelmaa tällä systeemillä ei hoideta.  Työllistämistukea saa normaaliin työsuhteeseen, joten tällöin työntekijä voi  työskennellä myös aivan itsenäisesti. Haasteensa on molemmissa, jos työskennellään yhdessä tai työntekijä työskentelee yksin.

Työnantajalta vaaditaan monenlaista erityisosaamista. Verotoimistossa lanseerattiin vuosikymmenen vaihteessa laatutyöskentely, johon minäkin innolla osallistuin. Yhtenä osa-alueena siihen kuului itsearviointi, johon sain koulutusta ja vedin muutaman itsearviointitilaisuudenkin. Kovin oli helppo löytää vikoja ja korjattavaa muissa, mutta omia "kehittämiskohteitaan" ei niinkään huomaa. Pomoja on aina arvosteltu, kiitelty harvemmin. Kyselin paikalliselta työvoimatoimistolta mahdollisuutta osallistua koulutukseen, jossa neuvottaisiin olemaan hyvä työnantaja ja erityispiirteenä pärjäämään erityistä tukea tarvitsevien ohjaajana. Ei sitä ainakaan vielä ole mahdollista saada.

Linjat säilyvät
Olen jäänyt työkyvyttömyyseläkkeelle ja yrittäjyys on "vain harrastus", joten minulle ei makseta sairaspäivärahaa. Sairastaminen on siis tupla-kallista, kun joudun palkkaamaan tilalleni työntekijän. Aina työntekijän valintaan sisältyy riski, mutta tällä kertaa ainut riski oli se, että hyvä ystävyys saattaisi olla uhattuna. Palkkasin sisareni, joka toimii itsenäisesti myymälänhoitajana huolehtien koko puljusta.

Tämän kuvan otti Mirkku Junnila joulun aikoihin, valot vielä taustalla.

Tässä työntekijä-työnantaja-suhteessa on ollut paljon hyviä puolia. Käymme päivittäin puhelimessa läpi tapahtumat putiikissa. (Onneksi on olemassa nämä monen sadan minuutin puhepaketit!) Vaikka en ole kertaakaan päässyt käymään Pellavasydämessä, olen selvillä, mitä siellä tapahtuu. Pääsen jatkamaan, niinkuin en olisi välillä pois ollutkaan - ehkä?

Sisareni on alusta asti seurannut yritykseni asioita. Hän on ollut "työnohjaajani", jolle olen voinut kertoa kaikki ylä- ja alamäet. Erja tietää tarkalleen, miten haluan firmaa pyörittää ja ennenkaikkea, miten haluan asiakkaita palveltavan. Hän on jatkanut samaa tyyliä. Luulenpa, että kaikki asiakkaat eivät ole ehkä edes huomanneet, että tyyppi tiskin takana on vaihtunutkaan!

Palveluyrityksessä asiakas on tärkein
Olemme molemmat erittäin sosiaalisia ja kovia puhumaan. Asiakaskunta on suurelta osaltaan vanhempia ihmisiä, joiden kanssa juttu kyllä luistaa. Meillä on aina tuoli varattuna asiakkaalle eikä yleensä kiire minnekään. Varma puheenaihe on sairaskertomukset ja niissä olemme asiantuntijoita molemmat. Meillä on asiakkaita, jotka käyvät usein vain juttelemassa. Kassa ei kilahda, mutta hyvää mieltä ei voikaan rahassa mitata.

Tämä kuva on vuosikymmenten takaa, ehkä vuodelta 1978. Kuva on otettu kesäpaikastamme. Pidämme näköjään taukoa mansikanpoimimisesta. Asetelma on sama kuin ylemmässäkin kuvassa - Erja vasemmalla, minä oikealla. Jotain on muuttunut, mutta hymy ei ole hyytynyt!

Kauneus on katsojan silmissä

Olen vaihtamassa banneria, mutta en ole varma tyylistä. Tässä on yksi vaihtoehto, mitäs tykkäätte?

xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx

Sain apulaisen järjestelemään hujanhajan jääneitä tavaroita paikoilleen ja roskiin. Tämän pannunalusen olin jo valmis laittamaan roskikseen - se on niin kamalan värinen ja oli jäänyt keskeneräiseksikin.

Siivousapulaiseni oli kuitenkin toista mieltä (just kauniit värit kuulemma) ja niinpä tein sen valmiiksi ja otin käyttöön. Yritän katsella sitä nyt sillä silmällä, että se alkaisi näyttämään kauniilta.

                                                           

Ainakin käyttökelpoinen se on.

Jos olet suunnitellut tehdä virkatun maton, tällä lailla voi aloittaa ja saada tuntumaa työhön. Tein tuon rumanvärisen juuri malliksi matonvirkkauskurssillani niistä kuteista, mitä sattui vieressä olemaan.