Tyylikästä virkaten-kirja

Tässä muutama kuva kirjasta "Tyylikästä virkaten"

Ote sisällysluettelosta ohjeiden kohdalta

Kirja alkaa erilaisten lankojen esittelyllä. Virkkauksen alkeet esitellään mielestäni erittäin perusteellisesti.

Tarpeeksi retroa?

Entinen saunatakki

Kodinhoitohuoneeseen on kertynyt vino pino laatikoita, joissa on kirpputoreilta ja kierrätyksestä kotiutuneita kankaita tai vaatteita, jotka olen suunnitellut kierrättää, tuunata tai muutoin hyväksikäyttää. Päätin ryhtyä alentamaan tuota pinoa. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn pienen saunatakin, jonka kankaaseen olen joskus ihastunut.

Purin saumat ja poistin vetoketjun, mutta sitten alkoikin "lyödä tyhjää". Mitäs tuosta tekisin? Alkuun olin ajatellut pikku pussukoita, mutta jotenkin tulikin epävarmuus; sopiiko kangas sittenkään niihin. Kasseja ehkä? Mitä sinä ehdottaisit? Toivottavasti kukaan ei sano, että olisi pitänyt jättää se saunatakiksi....

Muusan tuotteet myynnissä Pellavasydämessä
Olen elänyt nuoruuttani 70-luvulla, joten varsinaisesti en ihaile sen ajan kuoseja. Minulla on kuitenkin myynnissä tuon ajan kierrätystuotteita, koska tiedän ja näen nuorten äitien niistä pitävän.
Saija Vainio tekee tuotemerkillä Muusa  mm. ihania vauvan mekkoja ja ruokalappuja. Niihin on käytetty juuri 70-luvun pöytäliinoja ja verhoja. Muusan valikoimiin kuuluu myös käsin tehtyjä koruja.

Kivaa alkanutta työviikkoa kaikille lukijoilleni!

Mervi

Uudet käsityökirjat

Näytin aikaisemmin vanhoja kirjasarjoja, joissa on kussakin aikakautensa käsityöohjeita. Nyt esittelen teille kirjat, jotka olen hankkinut viimeisen vuoden aikana. Lähes kaikki näistä on tullut JuJu-kirjakerhosta, johon olen liittynyt. Osan olen palauttanut ja näissäkin on sellaisia, joita en oikeastaan olisi tarvinnut/halunnut. Kertakatsominen olisi riittänyt. Jos joku toinen innostuu, voin myydä.

Huovuta koruja -kirja on minulle mieleinen. Luulenpa, että tästä löytyy mukavia ohjeita toteutettavaksi.

 

 

 

Ihanat askartelut-kirja onkin vaan lainassa sisareltani, huomaan. Siinä on joitain juttuja, jotka kiinnostaa ja tällaisia tossuja yritinkin tehdä, mutta kun en suostunut noudattamaan ohjetta täsmällisesti, ei siitä mitään tullut.

Monissa blogeissa tämä kirja onkin jo esitelty. Virkkasin sydämiä puuvillalangasta tämän kirjan ohjeen mukaan. Kuvasin yhden sivun, joka on mielestäin erittäin kaunis. Kirje tai -kuori.

Lisää kortti-ideoita löytyy tästä Kutsuvat kortit- kirjasta, joka on myös Juju-kerhosta.

Sekaisin langoista -kirja sisältää värikkäitä ideoita, mutta ei aivan minun makuuni.

Isoäidin neliöistä on useampiakin ideoita ja sen tekeminen myös neuvotaan alusta alkaen.

 Juju-kerhon satoa on myöskin kirja Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta.

Onhan tässä toki upeita ohjeita, mutta tuskin minun tulee niitä toteutettua. 

Anna kaikkien kukkien kukkia kirjassa on nimensä mukaisesti kukkia.

Luonnonvärien lankapaletti on minulle aika turha kirja. Meren aallot-huivi ja Puusammakkosukat näyttävät kyllä kivoilta ja muitakin ohjeita löytyy, mutta sitten kirjassa on  inspiraatiokuvia, jotka tuntuvat jokseenkin turhilta.

Joka tyypin kaavakirja II :ssa on perusohjeita kaavoineen.

Mary Olki: Suomalaisia sukkia näköispainos vuodelta 1948 on hauska vanhoine ohjeineen ja mustavalkoisine kuvineen.  

En voi vastustaa halpoja kirjoja. Tämäkin Onnea vauvalle - 28 euron kirja lähti 9.90 euron hintaan ja sisältää mukavia ohjeita vauvalle.

Minulla on ennestään jo niin monta huovutus-kirjaa, että tämän lähettäisin mielelläni matkalle eteenpäin.

Tyylikästä virkaten -kirjassa on nimensä mukaisesti virkkausohjeita. Tossut olenkin näiden ohjeiden mukaan tehnyt ja ihan onnistuneet sellaiset. Viimeisenä pikkukirjanen, jonka mieheni osti minulle tuliaisiksi. Tiesi, että myytäväksi teen hattuja, vaikka en itse koskaan päässäni mitään pidäkään.

Tulipa pitkä postaus, mutta enimmäkseen kuvia, 25 kpl. Jos sinua kiinnostaa joku näistä kirjoista enemmänkin, voin lähettää lisää kuvia. Ja osa näistä on sellaisia, että mielelläni myisin jollekin, jolla olisi niille enemmän käyttöä. Vaikka kirjoja rakastankin. Kaikki nämä ovat täysin uudenveroisia.

Myyntili ja verotus

Verotus on monen mielestä inhottava sana. Olen tehnyt työurani verotoimistossa, enkä voinut kuvitella itselleni mukavampaa työtä ja työyhteisöä. Nyt en juuri uskalla verotukseen ottaa kantaa, asiat muuttuvat niin nopeasti.

Käsitöiden tekemiseenkin verottaja puuttuu. Usein kuulee väitettävän, että on joku raja, minkä jälkeen vasta pitää ilmoittaa esim. käsitöitä tekemällä saadut tulot. Se ei pidä paikkaansa. Neuvonkin kaikkia käsitöitään myyviä pitämään tuloistaan ja menoistaan kirjaa - vaikka tavalliseen ruutuvihkoon kirjaisi kaikki myyntitulot ja ostot. Menoilla vähennetyt tulot ilmoitetaan veroilmoituksessa tai veroehdotuksessa.

Yrittäjällä tilanne on tietysti paljon vaativampi. Ei riitä enää ruutuvihkoon tehty kirjanpito. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en selviä kirjanpidostani itse. Vielä hankalammaksi tilanne tulee, kun ilmoittautuu tai hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi. (Alv tulee välttämättömäksi vasta, kun liikevaihto on yli 8500 euroa.) Tarkoitukseni ei toki ole ketään pelotella. Tottakai paperitöistä selviää, jos on tarpeeksi intoa ja halua oppia! Niin ja aikaa.

Provisiomyynti on verotuksellisesti mutkikasta, enkä yritäkään sitä tässä asiantuntevasti selvittää. Kerron vain omia kokemuksiani ja toimintatapojani. Provisiomyynti, myyntitili, komissiokauppa ja välitysmyynti, hankalia termejä ja saattaa olla hiuksenhieno ero, mutta esim. verotus erilainen.

Pellavasydämessä myyntitilisysteemi toimii välitysmyyntinä. Minä olen kaupan välittäjä. Tuotteen valmistaja on varsinainen myyjä ja kauppa tapahtuu hänen ja ostajan välillä. Näin ollen myyntitilillä olevat tuotteet eivät ole minun omistuksessani, eivätkä siten minun varastoani. En myy niitä Pellavasydämen nimissä, vaan esim. Hanna Huovuttajan tai Sikke Sukankutojan. Ohoh! Minä olen vain välittäjä. Periaatteessa jokaisen myyjän myynneistä pitäisi tehdä eri kuitti, paitsi että se ei onnistu.

Välittäjämyynnissä valmistaja vastaa virheistä ja hinnoittelusta. Kirjanpidossa näkyy vain myynnistä saatu provisio ja siitä maksan myös arvonlisäveron. Tästä päästäänkin siihen, miksi myyntitili on minulle edullisempi vaihtoehto. Tässä esimerkki:

Haluan villasukkia myyntiin ja mummo on niitä jo laatikollisen tehnytkin. Ei hän oikein osaa niille sanoa hintaa, hieroo käsiään ja puistelee päätään: "Ajankulukseni minä vaan niitä olen vääntänyt. Ei ole muutakaan tekemistä sen jälkeen, kun mieskin kuoli."

Vaihtoehtoja on siis kaksi:
1) Päädymme yhdessä siihen, että maksan hänelle 10  euroa sukkaparista (kuviteltu hinta, helppo laskea)
Myyntihinnaksi määrään 20 euroa. Koska mummo ei luonnollisestikaan ole alv- velvollinen, maksan alv:in koko summasta. 20-(20/1,23) eli 3,74.  "Voittoa" jäisi 10-3,74 eli 6,26. No, eihän se vielä voittoa ole...
2) Mummon mielestä hänellä ei ole mitään kiirettä saada rahoja heti ja päädymme myyntitiliin. Yritän kertoa mummolle mahdollisimman selvästi, että hän saa rahansa joka kuukauden 7.een päivään mennessä niistä sukista, jotka edellisessä kuussa on myyty. Mummo nyökyttelee päätään. Myyntihinta on edelleen 20 euroa, mutta alv tulee laskettavaksi vain provisiosta eli 10-(10/1,23) eli 1,87.  Ns. voittoa jää 8,13 euroa.

Kohta 1) menee erilailla, jos on kyseessä yrittäjä, joka on alv-velvollinen (tai vapaaehtoisesti hakeutunut alv-rekisteriin, mikä joskus kyllä kannattaakin) Tällöin saan vähentää ostoon sisältyvän alvin.

Tässä siis yksi syy, miksi minun kannattaa suosia myyntitiliin "suostuvia" käsityön tekijöitä. Syitä on muitakin.

              xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Mieheni oli ostanut tällaisen Afrikan tähdikki- nimisen hehkuvan oranssin kukan Turun kukkamessuilta. Hän on meidän perheen hortonomi ja aikas hyvä sellainen. Töissä hän käy verotoimistossa. Voit tutustua hänen puutarhablogiinsa täällä.

Kuva ei tee oikeutta Afrikan tähdikkeen hehkulle.

Voitonjako myyntitili-myynnissä

Edellisessä postauksessa kerroin omia käytännön kokemuksiani myyntitili-myynnistä. Jatkoa seuraa tässä ja seuraavassa....

Miten määritellään myyntihinta?

Ensimmäinen oma kokemukseni myyntitilistä oli tavallisena käsityön harrastajana. Minulla ei ollut vielä omaa liikettä, käsitöitä vaan oli kerääntynyt yli oman tarpeen. Paikallinen osuuskuntatyyppinen käsityöläisten liike otti tuotteitani myyntiin. Heillä provisio oli aina 30 %, kun taas yksityinen lahjatavaraliike otti 40%:n provision.

Pellavasydämessä provisio ei ole kiinteä, jotta hintataso säilyisi jokseenkin tasaisena. Yleisemmin teen niin, että valmistaja määrää hinnan, jonka hän haluaa tuotteesta itselleen. (Syyn tähän kerron toisessa postauksessa, jossa käsittelen myyntitilin virallista puolta) Tähän sitten lisään oman osuuteni - mikä se sitten onkin. Korkeimmillaan jako (tavoitetaso) on 50/50, mutta aika harvoin siihen päästään. Alkuun "suostuin" myymään huomattavasti alimitoitetuilla provisioilla, mutta kokemus (ja kirjanpitäjä) on opettanut, että se ei kannata. Tuosta provisiosta on kuitenkin maksettava  arvonlisävero, vuokra, sähkö, pakkauskulut, maksupäätekulut jne...

Tottakai selvempi olisi vakio provisio. Pellavasydämessä tällainen "kelluva menettely" vielä toimii, kun käsityöläiset ovat harrastajia ja niitä on vähän, joten neuvotteleminen on mahdollista. Huomautan vielä, että yleensä minä tässä kärsin, kun en kehtaa sanoa sukankutojalle, että ei kannata niin paljon pyytää.  En tahdo millään ymmärtää, että joillakin hinta on sama, jos myyvät torilla tai minulle. Silloinhan minun työlleni ei anneta mitään arvoa. Minä kuitenkin teen kaiken markkinointi- ja myyntityön heidän puolestaan.  Reiluna pidän yhden kokeneen käsityöläiseni menettelyä, että hän myy itse messuilla samalla hinnalla kuin minäkin. Mutta, kolikollakin on kaksi puolta. Käsitöiden myynnissä vielä kolmaskin; valmistaja, myyjä ja ostaja.

Kun omat virkatut korini ovat isossa liikkeessä myyntitilissä, heidän provisionsa on 50 %. Samoin, kun minä otan myyntiin erään kokeneen yrittäjän tuotteita. Mutta, hän hinnoittelee valmistamansa tuotteet sen mukaan, otanko myyntitiliin vai maksanko heti. Hinta on hiukkasen kalliimpi silloin, jos ne jäävät myyntitiliin. Provisio kummassakin tapauksessa on aina 50 %. Rahalle lasketaan korko, miten, siihen ei minun käsityöläisen järkeni  halua riittää...

Seuraava esimerkki on varmasti ääritapaus. Yhdelle monista sukankutojistani oli ihmetelty, miten hänen sukkansa ovat NIIN kalliita Pellavasydämessä. Tämä vanha täti oli luullut, että ne myydään samaan hintaan, kuin mitä hänellekin niistä maksetaan. Siis ilman provisiota...selitä siinä sitten alvia tai mitään muutakaan!

Provisio lasketaan myyntihinnasta. Näin esim. 100 euron tuotteesta valmistaja saa 70 euroa ja myyjä 30 prosenttia. Jos siis mietit myyntihintaa kassille, josta haluaisit itsellesi 20 euroa, sen myyntihinta lasketaan näin: 20 x 100 jaettuna 70:llä. Myyntihinnaksi tulee siis 28,50 euroa.

Tämän kuivan tekstin jälkeen liitän muutaman kuvan asiaan liittymättä. Mieheni osti orkidean. Kysyin häneltä, pitääkö hänen mielestään pääsiäiseksi jotain "somistaa" ja sain napakan kieltävän vastauksen. Olisin muuten voinut luulla, että siksi vastusti, kun tiesi, että joutuu itse ne jostain kaivamaan esille, mutta viime vuonna oli sama homma. Joten, meillä ei pääsiäinen näy muutoin kuin tulppaanikimppuina.

Toivottelen oikein rauhallista pääsiäistä kaikille, vaikka ehkäpä tässä pyhien aikaan käynkin vielä kirjoittelemassa - vaikkapa jatkoa tälle myyntitiliasialle.

Myyntitili käytännössä

Jos joku lukijoista ei tiedä mitään Pellavasydämestä, niin kerron ensin vähän taustatietoa. Eläkepäivieni ratoksi perustin Sisustus- ja Lahjapuoti Pellavasydän -yrityksen. Kotipaikkana on Uusikaupunki ja sen pääkatu Alinenkatu. Kaikki tuotteet ovat käsintehtyjä. Alunperin myin vain itse tekemiäni, mutta sittemmin olen laajentanut myös muiden käsitöihin. Osa on paikallisten käsityöläisten, mutta myös muualta Suomesta tulee yksittäisiä tuotteita.

Sivuhuomautuksena - meinasin aivan unohtaa - varsinaisten "tuotteiden" lisäksi tämän vuoden puolella myyntiin on tullut myös käsityötarvikkeita, joten enää en voi mainostaa että 100% myytävistä on käsinvalmistettuja.

Koska Pellavasydän ei ole minulle elinkeino sanan varsinaisessa mielessä, myös sen toiminta on hitusen poikkeuksellista. Tuotto ei riitä missään tapauksessa toimeentuloon, vaan jää "laajennetuksi harrastustoiminnaksi". Näin ollen en ole myöskään taloudellisesti satsannut niinkuin yrittäjät yleensä. Vain osa valikoimasta on ostettu sisään. Suurin osa lienee edelleen omaa tuotantoa ja merkittävä osa on myyntitilillä.

Mitä myyntitili tarkoittaa?
Otetaan esimerkki: Asiakas tulee myymälään kysymään nuken vaatteita. Joudun pahoittelemaan, että meillä ei ole nuken vaatteita. Sitten lähden miettimään, että olisiko niillä laajempaa kysyntää. Voisi olla? Ensin muistelen paikalliset käsityöläiset, tunnenko ketään, joka tekisi nuken vaatteita? Ei, en tunne. Kirpputoreilla niitä on myynnissä (vaikka mielestäni uudet käsityöt eivät sinne ollenkaan kuulu) mutta en voi mennä kysymään kenen tekemiä ovat - kysyä voi, mutta....

Niinpä menen etsimään netistä mahdollisia tekijöitä. Googlettamalla ja kuvahaulla löydän joitain. Suuri osa on kuitenkin niitä, jotka blogeissaan esittelevät omassa käytössä olevia käsitöitään. Myyjiä ei niin vaan löydykään. Näppituntumalla otan yhteyttä Katja Haapaniemeen (http://haakatja.vuodatus.net/) ja  lähetän hänelle tiedustelun. Sovimme, että Katja lähettää valikoiman Baby Born nukelle sopivia asukokonaisuuksia.

Heti kohta paketin purettuani myynkin ensimmäisen asun ja muutaman silloin tällöin. Valikoiman käydessä vähiin tilaan lisää.

posti toi sisustuslehtiä ja nuken vaatteita

Kaipasin myös käsin tehtyjä kortteja. Selaillessani facebookin handmade-sivustoa bongasin Sanna Lindin kortit ja neuvottelin mahdollisuudesta saada hänen töitään myyntitiliin. Asia eteni ja sain aloituspaketin kortteja myyntiin.

näytillä osa korteista

Nyt minulla on nuken vaatteita ja kortteja myynnissä ja nämä käsityöläiset saivat tuotteitaan "maailmalle" sen kummemmin markkinoimatta. Molemmissa tapauksissa on kyse rahallisesti edullisista tuotteista. Tämän tyyppisen tuotevalikoiman ostaminen sisään ei sinänsä ole suuri taloudellinen riski eikä toisaalta valmistajalla ole suuria rahoja kiinni varastossa.

Kerran kuukaudessa tilitän edellisen kuukauden myynnit kullekin valmistajalle. Postikulut lisään myös tilityssummaan. Samoin maksan postikulut, jos palautan myymättömät tuotteet takaisin valmistajalle. Tuotteet ovat valmistajan omaisuutta niin kauan, kunnes olen niiden myynnistä saadut tulot tilittänyt. Vakuutuksen olen ottanut kaikille tuotteille, mutta tiedän, että jotkut myyjät jättävät vakuuttamisen valmistajalle. Omat myyntitilisopimukset ovat varsin vaatimattomia, joten en ole kirjallisia sopimuksia laatinut. Tein kyllä sopimuspaperin ja alkuun sitä käytettiinkin, mutta jotenki sitten vaan se on jäänyt. Suositeltavaa toki on kirjata paperille sovitut asiat. Ilmeisesti minuun on luotettu, tai ei ole ymmärretty epäillä, tai ei ole kehdattu pyytää sopimusta? Suosittelen valmistajia kuitenkin pitämään itsellään kirjaa lähettämistään ja tilitetyistä tuotteista ja itselläni on oma kirjanpito. Lähetyslista jää monilta (kokemattomilta) pienyrittäjiltä tekemättä, mutta se auttaa kyllä epäselvissa tilanteissa.

Monilla valmistajilla on huonoja kokemuksia myyntitilistä, mikä tulee usein esille kysyessäni mahdollisuudesta saada uusia tuotteita myyntiin. Ensin sitä on kokeiltu, mutta sitten päädytty vain normaaliin kauppaan. No, moni valmistaja myös menettää mahdollisuutensa, jos minä suostun vain myyntitiliin. Koskaan ei kukaan käsityöläinen ole minulle kertonut, mitä nuo huonot kokemukset ovat.

Itselläni on kokemusta myös vastapuolena olemisesta. Virkattuja korejani on myyntitilissä. Toki se tuntuu kurjalta valmistaa iso erä tuotteita, lähettää ne myytäväksi, mutta odotella rahoja pitkänkin aikaa. Mutta siihenkin suostuu, jos kiihkeästi haluaa tuotteensa esille. Myönnän kyllä, että houkuttelevampi mahdollisuus on heti laskuttaa toimittamansa tuotteet. Kompromisseja vaan joutuu aina joskus tekemään. 

Huomaan, että näistä jutuistani tahtoo tulla ylipitkiä. Jotta tämä ei tästä enää paisuisi, jätän toiseen kertaan myyntitilin virallisen puolen, verotuksen ja kirjanpidolliset seikat....

Jos sinua jäi tästä asiasta jokin yksityiskohta vaivaamaan tai haluat kysellä kokemuksia tai jotain muuta, niin ota rohkeasti yhteyttä.

Luovuus vaatii aikaa ja joutilaisuutta

Bannerikokeilu jatkuu, tässä aikaisempi...

Viime yönä heräsin heti kohta nukahdettuani ja mieleeni putkahti idea. Vanha kunnon "seinävaate",  mutta uudella tavalla toteutettuna. Kokemuksesta viisastuneena hain muistikirjan ja luonnostelin idean ja yksityiskohdat siihen. Ja jatkoin unia.

Miten te laitatte ylös mieleen juolahtaneet ideat?

Liput ja laput olen todennut huonoksi tavaksi, ne on hankala säilöä. Muistikirjakin on yleensä väärässä paikassa, kun ideaa pukkaa. Jonkinlainen leikekansio olisi varmaan hyvä, mutta aina on olevinaan niin kiire, ettei sitä ehdi päivittää!

Tämä huhtikuu on tarkoitus olla ideointikuukausi. Työstressi on jo lauennut  ja vielä on aikaa töihin lähtöön. Helposti aika kuluu hukkaan, jos ei aseta tavoitteita. Onko kukaan muu huomannut sellaista, että kovassa kiireessä eivät ideat pääse esiin - luovuus vaatinee aikaa ja joutilaisuutta?

Tänään ajatukseni ei lähtenytkään ideasta, vaan katselin matonkuteitani ja ihmettelin, mitä tekisin ohuen ohuista kuteista, jotka eivät kelpaa korien virkkaamiseen. Tyhjensin kaapista osan virkkaamistani pöytäliinoista:

Mitenkähän näitä voisi käyttää tuunaukseen?

Pöytäliinoista etsin sopivaa mallia, mutta ensin piti kuteet saada kerälle, hankala homma. Pitäisi olla jopa hengityssuojaimet, huomasin. Alkoi yskittää.

Musta ja valkoinen kude ovat samanpaksuista. Käyttäisikö niitä samassa matossa vai tekisikö kummastakin väristä erikseen maton? Valitsin pöytäliinoista mallin, jonka voisi toteuttaa mattona. Mutta onko parempi sittenkin tehdä pelkillä kiinteillä silmukoilla (musta) vai voiko matossa olla noinkin isoja reikiä (valkoinen)...

Joskus tuote lähtee toteutumaan käsillä olevasta materiaalista tai ideasta, joskus tarpeesta tehdä tietty tuote (yrittäjällä useimmin) ja harvemmin sitä tekee vaan ajankuluksi...

Tuotekehittely maton osalta jatkuu.