Uudet korvikset ja verkkokauppa

Olen koruihminen. Tykkään koruista. Isoista koruista, näyttävistä. Minun korujeni ei tarvitse olla kultaa ja mieluummin sittenkin hopeaa. Mutta ne voivat olla kyllä vaikka pyöränkumista!

Ihan oikeasti. Tilasin mustat korvikset Liisa Tuimalan ihan uudesta Nouseva Myrsky-verkkokaupasta. Hullu kuu - nimiset korvakorut on tehty pyörän sisäkumista.  

Kirjekuori oli niin kaunis, ettei postipoika ollut halunnut sitä leimata ollenkaan

Kuoresta paljastui tällainen kuori.

Ja tässä ne ovat.

Käykäähän tutustumassa Liisan uniikkeihin koruihin.  

Sellaista valkoista rannekorua tekisi seuraavaksi mieleni...

En voinut ottaa kuvaa (tai yritin kyllä, mutta tulos liian kauhea) koruista omissa korvissani, mutta se olisi ollut painokelvotonta, sillä hiukset on kahden kuukauden "kotiarestissa" kasvaneet yli ja naama näytti murrosikäisen näppynaamalta.

Nostan hattua tällaiselle paketoinnille. Ihan varmasti silläkin on merkityksensä markkinoinnin kannalta. Itse olen tässä suhteessa huono, huolimaton, saamaton, välinpitämätön...ei kun liian kiireinen? Jos joku paketti pitää saada postiin, yleensä kiiruhdan sinne viime minuuteilla ja postin tätit on jo tottuneet siihen, että yleensä joutuvat vielä auttamaan teippaamisessa ja ehkä sitä pakettia vielä muutetaankin kassalla. Olen nimittäin tosi pihi maksamaan postille yhtään ylimääräistä. Niinpä saatan vaikka leikata osan pussista pois, jos sillä postimaksu määrätäänkin alemman taksan mukaan - säästyy muutama euro. Ja asiakashan ne lopulta maksaa postimaksutkin!

Yrittäjänä joudun aina kilpailemaan kellon kanssa. Aika on oikeasti rahaa, vai onko?

Ajatuksia verkkokaupasta:

Minulle aina silloin tällöin ihmetellään, miksen myy tuotteitani verkkokaupassa. Nooh, olen yrittänyt, pariinkin kertaan. Mutta ne olivat sellaisia ilmaisia kokeiluversioita, joista ei tietysti pitäisi vetää minkäänlaisia johtopäätöksiä, sillä enhän niitä missään edes mainostanut. Helppokäyttöisiä olivat kyllä ja sinänsä ihan varteenotettavia vaihtoehtoja.

Olen tullut siihen lopputulemaan, että en halua verkkokauppiaaksi. Minusta ei ole siihen. Kauppa pitäisi luonnollisesti olla aina ajantasalla, tuotteita varastossa ja päivitykset kunnossa. Kauppiaan pitää olla täsmällinen tilausten vastaanottamisessa, informoinnissa ja lähettämisessä. Ei ole minun juttuni. Sen sijaan kotisivujen kautta tulee silloin tällöin tilauksia ja ne toki ilomielin toimitan asiakkaalle.

Sen sijaan en voi ollenkaan kaikille yrittäjille suositella "kivijalkamyymälän" perustamista. Verkkokauppa ja facebookin erilaiset sivustot ovat oikein mainio tapa markkinoida ja myydä tuotteitaan, myös käsitöitä. Kaikissa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Onks nää hianoi?

Tilkkuvarastoistani erottelin joitain retrokankaita - vai onks noi retroa? Mitä on retro?

En ole ihan varma, että onko nämä hienoja. Alunperin olen ajatellut tekeväni niistä pussukoita - tai no - eipä niistä oikeastaan juuri muuta saakaan, kun palat on aika pieniä.

Kaipaisin rehellisiä mielipiteitä, onko nämä hienoja? Nyt on ainakin kommentointi helppoa, kun kaikki kommervenkit on poistettu.

Mervi

Pussukkaa pukkaa...

Eilen illalla olin jo yöpuvussa ja nukkumaan menossa kun yht'äkkiä aloin miettiä, minkälaisen pussukan tekisin SEURAAVAKSI. Järkevintä olisi ehkä ollut ensin kehitellä edellistä mallia, mutta sepä onkin heikko kohtani - tuotekehittelyyn ei tahdo riittää intoa.

Materiaalit piti löytyä siltä etäisyydeltä, mihin pyörätuolissa istuen yltän, joten tilkkukopasta oikean käden kohdalta otin aurinkoisen päällyskankaan ja väreiltään siihen sopivan keltaisen fleece (!) kankaan. Vetoketju löytyi selän takaa ja napit olin ottanut esille jo edellistä pussukkaa varten. Fleecekankaan soiron leveys määritteli pussukan koon, soiro oli vain 16 cm leveää. Ensin ajattelin virkata koristeeksi kukkasen, lanka olisi ollut saatavilla, mutta virkkuukoukku olisi pitänyt lähteä hakemaan, joten päädyin kehittelemään sen  vuorin fleecekankaasta. Laiskuus laittaa luovuuden liikkeelle!

Pussukka olisi ehdottomasti vaatinut silittämistä, mutta silitysrauta nyt ei vaan ollut käden ulottuvilla. Kuvatkin on yöllä otettuja ja silmät oli jo ristissä, joten pientä epäselvyyttä havaittavissa.

Pussukka on tavallaan pehmustettu fleecevuorella joten siinä voi säilyttää vaikkapa kameraa, silmälaseja jne.. Noooh, kyllä tämäkin vähän kehittelyä vaatii - saa nähdä. Jonkinlainen "kantokahva" tai hihna voisi olla käytännöllinen. Nämä pussukat on vain omaan käyttöön ja kelpaavat siihen sinällään, mutta jos myyntiin meinaisi, niin toki sitten pitäisi vähän enemmän miettiä.

Saunatakista pussukka

Muutama lukija on tullut tässä pienen ajan sisällä mukaan piiriin. Tervetuloa! Olin ajatellut järjestää arvonnan, kun 50 täyttyy, mutta se on jo ollut ja mennyt, joten siirretään tavoitetta eteenpäin. Arvonta koittaa, kun 60 lukijaa on täynnä. Palkinto ei olekaan tällä kertaa itse valmistamani, vaan jonkun "myyjistäni" eli käsityöläisistä, joiden tuotteita Pellavasydämessä on myynnissä.

 Järjestin käsityökirjastoani ja silmät osuivat tilkkutyö-kirjasarjaan.

Näissä kirjoissa on aika monenlaisia pussukoita ja päätin kokeilla yhtä mallia saunatakkikankaaseen.

Välittämättä tilkkutyöosuudesta ja siitä, etten ohjeen kaikkia kohtia ymmärtänyt, tein oman versioni. Mielestäni tässä mallissa vetoketjun kiinnitys on helppo.

Tarvikkeet:

päällikangas kierrätyskeskuksesta löytyneestä saunatakista

vuorikangas tilkkukopasta

pitsi (jota en loppujen lopuksi käyttänytkään) 

nappivaihtoehtoja

vetoketju, joka on pitkä takkiketju, mutta koska minulla on näitä kassikaupalla, voin surematta pistää poikki.

valkoiset kaitaleet vetoketjun reunaan on vanhasta pyyheliinasta tai tyynyliinasta, tilkkukopasta.

Vuorin ompeleminen vetoketjun kohdasta oli helppoa, mutta kun en ajatellut työtä loppuun asti, tenkkapoo tuli noiden pussukan päiden kanssa. Ompelin vuorin ja päällikappaleen samassa, joten nyt pussukan sisällä on ommel näkyvissä (eikä siis vuorin sisällä) Tämä päätyommel on tosi paksu, sillä siinä on vastalaskos ja kangas monin kerroin ja vielä vetoketjukin. Onkohan mahdollista ommella tämä niin, että tuo ommel jäisi vuorin sisälle. Pitää miettiä...

Olen tyytyväinen pussukkaan. Se näyttää käyttökelpoiselta, koska on tilava ja laskos antaa siihen lisää leveyttä. 

Alapuolelta

Ompelin nuo napit paksulla juuri sopivan värisellä puuvillalangalla ja tuli mieleen, että olisipa kiva kirjailla valkoiseen kaitaleeseen jotain. Mutta ei, enhän minä. Ei löytynyt tarpeeksi mielikuvitusta eikä kärsivällisyyttä. Kaikki - varsinkin tällaiset ensimmäiset prototyypit - pitää saada äkkiä valmiiksi.

Mitähän lopusta saunatakkikankaasta tekisi, ehkä isomman pussukan?

Tyylikästä virkaten-kirja

Tässä muutama kuva kirjasta "Tyylikästä virkaten"

Ote sisällysluettelosta ohjeiden kohdalta

Kirja alkaa erilaisten lankojen esittelyllä. Virkkauksen alkeet esitellään mielestäni erittäin perusteellisesti.

Tarpeeksi retroa?

Entinen saunatakki

Kodinhoitohuoneeseen on kertynyt vino pino laatikoita, joissa on kirpputoreilta ja kierrätyksestä kotiutuneita kankaita tai vaatteita, jotka olen suunnitellut kierrättää, tuunata tai muutoin hyväksikäyttää. Päätin ryhtyä alentamaan tuota pinoa. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn pienen saunatakin, jonka kankaaseen olen joskus ihastunut.

Purin saumat ja poistin vetoketjun, mutta sitten alkoikin "lyödä tyhjää". Mitäs tuosta tekisin? Alkuun olin ajatellut pikku pussukoita, mutta jotenkin tulikin epävarmuus; sopiiko kangas sittenkään niihin. Kasseja ehkä? Mitä sinä ehdottaisit? Toivottavasti kukaan ei sano, että olisi pitänyt jättää se saunatakiksi....

Muusan tuotteet myynnissä Pellavasydämessä
Olen elänyt nuoruuttani 70-luvulla, joten varsinaisesti en ihaile sen ajan kuoseja. Minulla on kuitenkin myynnissä tuon ajan kierrätystuotteita, koska tiedän ja näen nuorten äitien niistä pitävän.
Saija Vainio tekee tuotemerkillä Muusa  mm. ihania vauvan mekkoja ja ruokalappuja. Niihin on käytetty juuri 70-luvun pöytäliinoja ja verhoja. Muusan valikoimiin kuuluu myös käsin tehtyjä koruja.

Kivaa alkanutta työviikkoa kaikille lukijoilleni!

Mervi

Uudet käsityökirjat

Näytin aikaisemmin vanhoja kirjasarjoja, joissa on kussakin aikakautensa käsityöohjeita. Nyt esittelen teille kirjat, jotka olen hankkinut viimeisen vuoden aikana. Lähes kaikki näistä on tullut JuJu-kirjakerhosta, johon olen liittynyt. Osan olen palauttanut ja näissäkin on sellaisia, joita en oikeastaan olisi tarvinnut/halunnut. Kertakatsominen olisi riittänyt. Jos joku toinen innostuu, voin myydä.

Huovuta koruja -kirja on minulle mieleinen. Luulenpa, että tästä löytyy mukavia ohjeita toteutettavaksi.

 

 

 

Ihanat askartelut-kirja onkin vaan lainassa sisareltani, huomaan. Siinä on joitain juttuja, jotka kiinnostaa ja tällaisia tossuja yritinkin tehdä, mutta kun en suostunut noudattamaan ohjetta täsmällisesti, ei siitä mitään tullut.

Monissa blogeissa tämä kirja onkin jo esitelty. Virkkasin sydämiä puuvillalangasta tämän kirjan ohjeen mukaan. Kuvasin yhden sivun, joka on mielestäin erittäin kaunis. Kirje tai -kuori.

Lisää kortti-ideoita löytyy tästä Kutsuvat kortit- kirjasta, joka on myös Juju-kerhosta.

Sekaisin langoista -kirja sisältää värikkäitä ideoita, mutta ei aivan minun makuuni.

Isoäidin neliöistä on useampiakin ideoita ja sen tekeminen myös neuvotaan alusta alkaen.

 Juju-kerhon satoa on myöskin kirja Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta.

Onhan tässä toki upeita ohjeita, mutta tuskin minun tulee niitä toteutettua. 

Anna kaikkien kukkien kukkia kirjassa on nimensä mukaisesti kukkia.

Luonnonvärien lankapaletti on minulle aika turha kirja. Meren aallot-huivi ja Puusammakkosukat näyttävät kyllä kivoilta ja muitakin ohjeita löytyy, mutta sitten kirjassa on  inspiraatiokuvia, jotka tuntuvat jokseenkin turhilta.

Joka tyypin kaavakirja II :ssa on perusohjeita kaavoineen.

Mary Olki: Suomalaisia sukkia näköispainos vuodelta 1948 on hauska vanhoine ohjeineen ja mustavalkoisine kuvineen.  

En voi vastustaa halpoja kirjoja. Tämäkin Onnea vauvalle - 28 euron kirja lähti 9.90 euron hintaan ja sisältää mukavia ohjeita vauvalle.

Minulla on ennestään jo niin monta huovutus-kirjaa, että tämän lähettäisin mielelläni matkalle eteenpäin.

Tyylikästä virkaten -kirjassa on nimensä mukaisesti virkkausohjeita. Tossut olenkin näiden ohjeiden mukaan tehnyt ja ihan onnistuneet sellaiset. Viimeisenä pikkukirjanen, jonka mieheni osti minulle tuliaisiksi. Tiesi, että myytäväksi teen hattuja, vaikka en itse koskaan päässäni mitään pidäkään.

Tulipa pitkä postaus, mutta enimmäkseen kuvia, 25 kpl. Jos sinua kiinnostaa joku näistä kirjoista enemmänkin, voin lähettää lisää kuvia. Ja osa näistä on sellaisia, että mielelläni myisin jollekin, jolla olisi niille enemmän käyttöä. Vaikka kirjoja rakastankin. Kaikki nämä ovat täysin uudenveroisia.