seuraa sähköpostitse

perjantai 12. kesäkuuta 2015

Pellavatunikamallisto herää eloon

Jo heti perustettuani Pellavasydän-putiikkini vuonna 2008, oli tavoitteenani alkaa valmistaa pellavavaatteita. Alunperin idea oli tehdä ainoastaan isojen tyttöjen mallistoa, mutta se on jo unohtunutkin, koska tilauksia on tullut enemmän "normimittaisina".

Nyt en ole puoleentoista vuoteen ommellut yhtään ainutta mekkoa tai tunikaa, kunnes nyt taas. Ostelin muutaman ihanan värisen pellavakangaspakan ja olen odottanut inspiraatiota.

Inspiraatio tuli vähän niinkuin tilauksesta ja puolipakosta, kun raumalainen ryhmä on mahdollisesti tulossa juhannuksen jälkeisellä viikolla käymään ja (lähinnä itselleni) lupasin, että silloin on runsaampi valikoima tunikoista.

Alku oli nihkeähköä, kaava oli hukassa ja leikkuupöytä tupaten täynnä kamaa. Aloitin siivoamalla pöydän tyhjäksi. Ensin tein muutaman aiemmin leikatun valmiiksi  ja sitten leikkasin kuusi uutta tunikaa. Jotta pääsen hyvään vauhtiin, valmistan ensin yksinkertaisemmalla mallilla.

Olen jo pääsemässä kiinni rutiiniin, mikä on minulle tärkeä liukuhihnatyyppisessä työssä. Muutoin työskentely on raskasta ja hutilointia.

Leikkaan ensin kolme samanväristä, mutta erikokoista tunikaa. Sitten ompelen ja silitän kaikkien taskut. Ompelen kaula-aukon alavarat yhteen, tunikan olkasaumat - sitten nämä kaikki saumuroidaan. Kaula-aukko huolitellaan, samoin kädentiet, jotka kaikki silitetään tässä  vaiheessa. Sitten taskut paikoilleen (ehdottomasti tässä vaiheessa, eikä vasta valmiiseen mekkoon!) Tämän jälkeen sivusaumat ja lopuksi helma.

On minulle luontevampi tehdä ensin yksi koko valmiiksi, vaikka ehkä nopeuttaisi, jos tekisi samat vaiheet useampaan mekkoon yhdellä kertaa. MInulla vaan tuppaa menemään eri kokojen osat sikinsokin.

Värin vaihdon välissä siivoan ympäristön ja putsaan koneet, samalla kun vaihdan langat. On paljon miellyttävämpi aloittaa puhtaalta pöydältä.

Nyt siis malli on aivan sama, vain taskuun tuleva koristelu vähän vaihtelee.

Tästä lähdettiin liikeelle posket innosta hehkuen...


Tämän kanssa pääsin vähällä, kun oli valmiiksi aikoinaan leikattu

Tämä mekko on nyt kylläkin vähän liian iso minulle ja pitkäkin...

 Tähän mustaan laitoin isot puunapit ja ohutta pellavanarua taskuihin.

Mutta sitten tuleekin värikkäämpää - oliskohan tämä omenanvihreä? 

 Raidat eiät ole mekossa, vaan säleverhoissa.


Helman pituus hiukan vaihtelee ja samoin se, onko helma suora tai pyöreä tai reunoista "roikkuva"...


     
Nappeja käytän koristeena ja välillä nauhan kassa. 



Miltäs nämä tunikat näyttävät? Monet teistä olette nämä jo moneen kertaan nähneetkin, mutta ehkä on lukijoita, joille esittelen nämä ensimmäistä kertaa.

Kynteni syyhyävät ja odotan innolla huomista päivää, kun pääsen jatkamaan. Huomenna on vuorossa fuksian värinen ramie-kangas. Se on aivan kuin pellavaa.

Kivaa!

Pellavasydämen Mervi

16 kommenttia:

  1. Olet sinä ahkera ja aikaansaava ihminen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se saattaa näyttää siltä. Miten se vanha sanonta kuuluukaan: Laiska töitään luettelee... tai jotain sinne päin. Tosiasiassa en sitten paljon muuta teekään.

      Poista
  2. Pellavatunika on aina yhtä kiva ja ajaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi on. Vähän jo epäröin, että jos vaikka ei enää teekkään kaupaksi, mutta näyttää edelleen olevan haluttu malli.

      Poista
  3. Hyvännäköisiä ovat. Olet taitava. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
  4. Uskon, että ovat ihania! Itse en ole oikein tunikatyyppiä, mutta erittäin moni on, ja toivon, että he löytävät mallistosi. Ihana tosiaan tuo omenanvihreä.

    VastaaPoista
  5. Ihania tunikoita, juuri sellaisia helppoja kesävaatteita.

    VastaaPoista
  6. Ihania tunikoita ja kauniita nuo yksityiskohdat taskuissa. Itse pidän vihreästä, musta ei sovi minulle ollenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvalle se musta sopiikaan, mutta silti vaan paljon käytetään. Tässä olen ajatellut nimenomaan, että "vähemmän on enemmän" - ei liikaa rimppsuja tai mutta hörhelöstä.

      Poista
  7. Kauniita ovat. Minkä hintasi ovat, noin?

    t. Anne

    VastaaPoista