Pussukkaa pukkaa...

Eilen illalla olin jo yöpuvussa ja nukkumaan menossa kun yht'äkkiä aloin miettiä, minkälaisen pussukan tekisin SEURAAVAKSI. Järkevintä olisi ehkä ollut ensin kehitellä edellistä mallia, mutta sepä onkin heikko kohtani - tuotekehittelyyn ei tahdo riittää intoa.

Materiaalit piti löytyä siltä etäisyydeltä, mihin pyörätuolissa istuen yltän, joten tilkkukopasta oikean käden kohdalta otin aurinkoisen päällyskankaan ja väreiltään siihen sopivan keltaisen fleece (!) kankaan. Vetoketju löytyi selän takaa ja napit olin ottanut esille jo edellistä pussukkaa varten. Fleecekankaan soiron leveys määritteli pussukan koon, soiro oli vain 16 cm leveää. Ensin ajattelin virkata koristeeksi kukkasen, lanka olisi ollut saatavilla, mutta virkkuukoukku olisi pitänyt lähteä hakemaan, joten päädyin kehittelemään sen  vuorin fleecekankaasta. Laiskuus laittaa luovuuden liikkeelle!

Pussukka olisi ehdottomasti vaatinut silittämistä, mutta silitysrauta nyt ei vaan ollut käden ulottuvilla. Kuvatkin on yöllä otettuja ja silmät oli jo ristissä, joten pientä epäselvyyttä havaittavissa.

Pussukka on tavallaan pehmustettu fleecevuorella joten siinä voi säilyttää vaikkapa kameraa, silmälaseja jne.. Noooh, kyllä tämäkin vähän kehittelyä vaatii - saa nähdä. Jonkinlainen "kantokahva" tai hihna voisi olla käytännöllinen. Nämä pussukat on vain omaan käyttöön ja kelpaavat siihen sinällään, mutta jos myyntiin meinaisi, niin toki sitten pitäisi vähän enemmän miettiä.

Saunatakista pussukka

Muutama lukija on tullut tässä pienen ajan sisällä mukaan piiriin. Tervetuloa! Olin ajatellut järjestää arvonnan, kun 50 täyttyy, mutta se on jo ollut ja mennyt, joten siirretään tavoitetta eteenpäin. Arvonta koittaa, kun 60 lukijaa on täynnä. Palkinto ei olekaan tällä kertaa itse valmistamani, vaan jonkun "myyjistäni" eli käsityöläisistä, joiden tuotteita Pellavasydämessä on myynnissä.

 Järjestin käsityökirjastoani ja silmät osuivat tilkkutyö-kirjasarjaan.

Näissä kirjoissa on aika monenlaisia pussukoita ja päätin kokeilla yhtä mallia saunatakkikankaaseen.

Välittämättä tilkkutyöosuudesta ja siitä, etten ohjeen kaikkia kohtia ymmärtänyt, tein oman versioni. Mielestäni tässä mallissa vetoketjun kiinnitys on helppo.

Tarvikkeet:

päällikangas kierrätyskeskuksesta löytyneestä saunatakista

vuorikangas tilkkukopasta

pitsi (jota en loppujen lopuksi käyttänytkään) 

nappivaihtoehtoja

vetoketju, joka on pitkä takkiketju, mutta koska minulla on näitä kassikaupalla, voin surematta pistää poikki.

valkoiset kaitaleet vetoketjun reunaan on vanhasta pyyheliinasta tai tyynyliinasta, tilkkukopasta.

Vuorin ompeleminen vetoketjun kohdasta oli helppoa, mutta kun en ajatellut työtä loppuun asti, tenkkapoo tuli noiden pussukan päiden kanssa. Ompelin vuorin ja päällikappaleen samassa, joten nyt pussukan sisällä on ommel näkyvissä (eikä siis vuorin sisällä) Tämä päätyommel on tosi paksu, sillä siinä on vastalaskos ja kangas monin kerroin ja vielä vetoketjukin. Onkohan mahdollista ommella tämä niin, että tuo ommel jäisi vuorin sisälle. Pitää miettiä...

Olen tyytyväinen pussukkaan. Se näyttää käyttökelpoiselta, koska on tilava ja laskos antaa siihen lisää leveyttä. 

Alapuolelta

Ompelin nuo napit paksulla juuri sopivan värisellä puuvillalangalla ja tuli mieleen, että olisipa kiva kirjailla valkoiseen kaitaleeseen jotain. Mutta ei, enhän minä. Ei löytynyt tarpeeksi mielikuvitusta eikä kärsivällisyyttä. Kaikki - varsinkin tällaiset ensimmäiset prototyypit - pitää saada äkkiä valmiiksi.

Mitähän lopusta saunatakkikankaasta tekisi, ehkä isomman pussukan?

Tyylikästä virkaten-kirja

Tässä muutama kuva kirjasta "Tyylikästä virkaten"

Ote sisällysluettelosta ohjeiden kohdalta

Kirja alkaa erilaisten lankojen esittelyllä. Virkkauksen alkeet esitellään mielestäni erittäin perusteellisesti.

Tarpeeksi retroa?

Entinen saunatakki

Kodinhoitohuoneeseen on kertynyt vino pino laatikoita, joissa on kirpputoreilta ja kierrätyksestä kotiutuneita kankaita tai vaatteita, jotka olen suunnitellut kierrättää, tuunata tai muutoin hyväksikäyttää. Päätin ryhtyä alentamaan tuota pinoa. Ensimmäiseksi otin käsittelyyn pienen saunatakin, jonka kankaaseen olen joskus ihastunut.

Purin saumat ja poistin vetoketjun, mutta sitten alkoikin "lyödä tyhjää". Mitäs tuosta tekisin? Alkuun olin ajatellut pikku pussukoita, mutta jotenkin tulikin epävarmuus; sopiiko kangas sittenkään niihin. Kasseja ehkä? Mitä sinä ehdottaisit? Toivottavasti kukaan ei sano, että olisi pitänyt jättää se saunatakiksi....

Muusan tuotteet myynnissä Pellavasydämessä
Olen elänyt nuoruuttani 70-luvulla, joten varsinaisesti en ihaile sen ajan kuoseja. Minulla on kuitenkin myynnissä tuon ajan kierrätystuotteita, koska tiedän ja näen nuorten äitien niistä pitävän.
Saija Vainio tekee tuotemerkillä Muusa  mm. ihania vauvan mekkoja ja ruokalappuja. Niihin on käytetty juuri 70-luvun pöytäliinoja ja verhoja. Muusan valikoimiin kuuluu myös käsin tehtyjä koruja.

Kivaa alkanutta työviikkoa kaikille lukijoilleni!

Mervi

Uudet käsityökirjat

Näytin aikaisemmin vanhoja kirjasarjoja, joissa on kussakin aikakautensa käsityöohjeita. Nyt esittelen teille kirjat, jotka olen hankkinut viimeisen vuoden aikana. Lähes kaikki näistä on tullut JuJu-kirjakerhosta, johon olen liittynyt. Osan olen palauttanut ja näissäkin on sellaisia, joita en oikeastaan olisi tarvinnut/halunnut. Kertakatsominen olisi riittänyt. Jos joku toinen innostuu, voin myydä.

Huovuta koruja -kirja on minulle mieleinen. Luulenpa, että tästä löytyy mukavia ohjeita toteutettavaksi.

 

 

 

Ihanat askartelut-kirja onkin vaan lainassa sisareltani, huomaan. Siinä on joitain juttuja, jotka kiinnostaa ja tällaisia tossuja yritinkin tehdä, mutta kun en suostunut noudattamaan ohjetta täsmällisesti, ei siitä mitään tullut.

Monissa blogeissa tämä kirja onkin jo esitelty. Virkkasin sydämiä puuvillalangasta tämän kirjan ohjeen mukaan. Kuvasin yhden sivun, joka on mielestäin erittäin kaunis. Kirje tai -kuori.

Lisää kortti-ideoita löytyy tästä Kutsuvat kortit- kirjasta, joka on myös Juju-kerhosta.

Sekaisin langoista -kirja sisältää värikkäitä ideoita, mutta ei aivan minun makuuni.

Isoäidin neliöistä on useampiakin ideoita ja sen tekeminen myös neuvotaan alusta alkaen.

 Juju-kerhon satoa on myöskin kirja Neulo, virkkaa, kirjo jämälangasta.

Onhan tässä toki upeita ohjeita, mutta tuskin minun tulee niitä toteutettua. 

Anna kaikkien kukkien kukkia kirjassa on nimensä mukaisesti kukkia.

Luonnonvärien lankapaletti on minulle aika turha kirja. Meren aallot-huivi ja Puusammakkosukat näyttävät kyllä kivoilta ja muitakin ohjeita löytyy, mutta sitten kirjassa on  inspiraatiokuvia, jotka tuntuvat jokseenkin turhilta.

Joka tyypin kaavakirja II :ssa on perusohjeita kaavoineen.

Mary Olki: Suomalaisia sukkia näköispainos vuodelta 1948 on hauska vanhoine ohjeineen ja mustavalkoisine kuvineen.  

En voi vastustaa halpoja kirjoja. Tämäkin Onnea vauvalle - 28 euron kirja lähti 9.90 euron hintaan ja sisältää mukavia ohjeita vauvalle.

Minulla on ennestään jo niin monta huovutus-kirjaa, että tämän lähettäisin mielelläni matkalle eteenpäin.

Tyylikästä virkaten -kirjassa on nimensä mukaisesti virkkausohjeita. Tossut olenkin näiden ohjeiden mukaan tehnyt ja ihan onnistuneet sellaiset. Viimeisenä pikkukirjanen, jonka mieheni osti minulle tuliaisiksi. Tiesi, että myytäväksi teen hattuja, vaikka en itse koskaan päässäni mitään pidäkään.

Tulipa pitkä postaus, mutta enimmäkseen kuvia, 25 kpl. Jos sinua kiinnostaa joku näistä kirjoista enemmänkin, voin lähettää lisää kuvia. Ja osa näistä on sellaisia, että mielelläni myisin jollekin, jolla olisi niille enemmän käyttöä. Vaikka kirjoja rakastankin. Kaikki nämä ovat täysin uudenveroisia.

Myyntili ja verotus

Verotus on monen mielestä inhottava sana. Olen tehnyt työurani verotoimistossa, enkä voinut kuvitella itselleni mukavampaa työtä ja työyhteisöä. Nyt en juuri uskalla verotukseen ottaa kantaa, asiat muuttuvat niin nopeasti.

Käsitöiden tekemiseenkin verottaja puuttuu. Usein kuulee väitettävän, että on joku raja, minkä jälkeen vasta pitää ilmoittaa esim. käsitöitä tekemällä saadut tulot. Se ei pidä paikkaansa. Neuvonkin kaikkia käsitöitään myyviä pitämään tuloistaan ja menoistaan kirjaa - vaikka tavalliseen ruutuvihkoon kirjaisi kaikki myyntitulot ja ostot. Menoilla vähennetyt tulot ilmoitetaan veroilmoituksessa tai veroehdotuksessa.

Yrittäjällä tilanne on tietysti paljon vaativampi. Ei riitä enää ruutuvihkoon tehty kirjanpito. Vaikka olen koulutukseltani merkonomi, en selviä kirjanpidostani itse. Vielä hankalammaksi tilanne tulee, kun ilmoittautuu tai hakeutuu arvonlisäverovelvolliseksi. (Alv tulee välttämättömäksi vasta, kun liikevaihto on yli 8500 euroa.) Tarkoitukseni ei toki ole ketään pelotella. Tottakai paperitöistä selviää, jos on tarpeeksi intoa ja halua oppia! Niin ja aikaa.

Provisiomyynti on verotuksellisesti mutkikasta, enkä yritäkään sitä tässä asiantuntevasti selvittää. Kerron vain omia kokemuksiani ja toimintatapojani. Provisiomyynti, myyntitili, komissiokauppa ja välitysmyynti, hankalia termejä ja saattaa olla hiuksenhieno ero, mutta esim. verotus erilainen.

Pellavasydämessä myyntitilisysteemi toimii välitysmyyntinä. Minä olen kaupan välittäjä. Tuotteen valmistaja on varsinainen myyjä ja kauppa tapahtuu hänen ja ostajan välillä. Näin ollen myyntitilillä olevat tuotteet eivät ole minun omistuksessani, eivätkä siten minun varastoani. En myy niitä Pellavasydämen nimissä, vaan esim. Hanna Huovuttajan tai Sikke Sukankutojan. Ohoh! Minä olen vain välittäjä. Periaatteessa jokaisen myyjän myynneistä pitäisi tehdä eri kuitti, paitsi että se ei onnistu.

Välittäjämyynnissä valmistaja vastaa virheistä ja hinnoittelusta. Kirjanpidossa näkyy vain myynnistä saatu provisio ja siitä maksan myös arvonlisäveron. Tästä päästäänkin siihen, miksi myyntitili on minulle edullisempi vaihtoehto. Tässä esimerkki:

Haluan villasukkia myyntiin ja mummo on niitä jo laatikollisen tehnytkin. Ei hän oikein osaa niille sanoa hintaa, hieroo käsiään ja puistelee päätään: "Ajankulukseni minä vaan niitä olen vääntänyt. Ei ole muutakaan tekemistä sen jälkeen, kun mieskin kuoli."

Vaihtoehtoja on siis kaksi:
1) Päädymme yhdessä siihen, että maksan hänelle 10  euroa sukkaparista (kuviteltu hinta, helppo laskea)
Myyntihinnaksi määrään 20 euroa. Koska mummo ei luonnollisestikaan ole alv- velvollinen, maksan alv:in koko summasta. 20-(20/1,23) eli 3,74.  "Voittoa" jäisi 10-3,74 eli 6,26. No, eihän se vielä voittoa ole...
2) Mummon mielestä hänellä ei ole mitään kiirettä saada rahoja heti ja päädymme myyntitiliin. Yritän kertoa mummolle mahdollisimman selvästi, että hän saa rahansa joka kuukauden 7.een päivään mennessä niistä sukista, jotka edellisessä kuussa on myyty. Mummo nyökyttelee päätään. Myyntihinta on edelleen 20 euroa, mutta alv tulee laskettavaksi vain provisiosta eli 10-(10/1,23) eli 1,87.  Ns. voittoa jää 8,13 euroa.

Kohta 1) menee erilailla, jos on kyseessä yrittäjä, joka on alv-velvollinen (tai vapaaehtoisesti hakeutunut alv-rekisteriin, mikä joskus kyllä kannattaakin) Tällöin saan vähentää ostoon sisältyvän alvin.

Tässä siis yksi syy, miksi minun kannattaa suosia myyntitiliin "suostuvia" käsityön tekijöitä. Syitä on muitakin.

              xxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx


Mieheni oli ostanut tällaisen Afrikan tähdikki- nimisen hehkuvan oranssin kukan Turun kukkamessuilta. Hän on meidän perheen hortonomi ja aikas hyvä sellainen. Töissä hän käy verotoimistossa. Voit tutustua hänen puutarhablogiinsa täällä.

Kuva ei tee oikeutta Afrikan tähdikkeen hehkulle.

Voitonjako myyntitili-myynnissä

Edellisessä postauksessa kerroin omia käytännön kokemuksiani myyntitili-myynnistä. Jatkoa seuraa tässä ja seuraavassa....

Miten määritellään myyntihinta?

Ensimmäinen oma kokemukseni myyntitilistä oli tavallisena käsityön harrastajana. Minulla ei ollut vielä omaa liikettä, käsitöitä vaan oli kerääntynyt yli oman tarpeen. Paikallinen osuuskuntatyyppinen käsityöläisten liike otti tuotteitani myyntiin. Heillä provisio oli aina 30 %, kun taas yksityinen lahjatavaraliike otti 40%:n provision.

Pellavasydämessä provisio ei ole kiinteä, jotta hintataso säilyisi jokseenkin tasaisena. Yleisemmin teen niin, että valmistaja määrää hinnan, jonka hän haluaa tuotteesta itselleen. (Syyn tähän kerron toisessa postauksessa, jossa käsittelen myyntitilin virallista puolta) Tähän sitten lisään oman osuuteni - mikä se sitten onkin. Korkeimmillaan jako (tavoitetaso) on 50/50, mutta aika harvoin siihen päästään. Alkuun "suostuin" myymään huomattavasti alimitoitetuilla provisioilla, mutta kokemus (ja kirjanpitäjä) on opettanut, että se ei kannata. Tuosta provisiosta on kuitenkin maksettava  arvonlisävero, vuokra, sähkö, pakkauskulut, maksupäätekulut jne...

Tottakai selvempi olisi vakio provisio. Pellavasydämessä tällainen "kelluva menettely" vielä toimii, kun käsityöläiset ovat harrastajia ja niitä on vähän, joten neuvotteleminen on mahdollista. Huomautan vielä, että yleensä minä tässä kärsin, kun en kehtaa sanoa sukankutojalle, että ei kannata niin paljon pyytää.  En tahdo millään ymmärtää, että joillakin hinta on sama, jos myyvät torilla tai minulle. Silloinhan minun työlleni ei anneta mitään arvoa. Minä kuitenkin teen kaiken markkinointi- ja myyntityön heidän puolestaan.  Reiluna pidän yhden kokeneen käsityöläiseni menettelyä, että hän myy itse messuilla samalla hinnalla kuin minäkin. Mutta, kolikollakin on kaksi puolta. Käsitöiden myynnissä vielä kolmaskin; valmistaja, myyjä ja ostaja.

Kun omat virkatut korini ovat isossa liikkeessä myyntitilissä, heidän provisionsa on 50 %. Samoin, kun minä otan myyntiin erään kokeneen yrittäjän tuotteita. Mutta, hän hinnoittelee valmistamansa tuotteet sen mukaan, otanko myyntitiliin vai maksanko heti. Hinta on hiukkasen kalliimpi silloin, jos ne jäävät myyntitiliin. Provisio kummassakin tapauksessa on aina 50 %. Rahalle lasketaan korko, miten, siihen ei minun käsityöläisen järkeni  halua riittää...

Seuraava esimerkki on varmasti ääritapaus. Yhdelle monista sukankutojistani oli ihmetelty, miten hänen sukkansa ovat NIIN kalliita Pellavasydämessä. Tämä vanha täti oli luullut, että ne myydään samaan hintaan, kuin mitä hänellekin niistä maksetaan. Siis ilman provisiota...selitä siinä sitten alvia tai mitään muutakaan!

Provisio lasketaan myyntihinnasta. Näin esim. 100 euron tuotteesta valmistaja saa 70 euroa ja myyjä 30 prosenttia. Jos siis mietit myyntihintaa kassille, josta haluaisit itsellesi 20 euroa, sen myyntihinta lasketaan näin: 20 x 100 jaettuna 70:llä. Myyntihinnaksi tulee siis 28,50 euroa.

Tämän kuivan tekstin jälkeen liitän muutaman kuvan asiaan liittymättä. Mieheni osti orkidean. Kysyin häneltä, pitääkö hänen mielestään pääsiäiseksi jotain "somistaa" ja sain napakan kieltävän vastauksen. Olisin muuten voinut luulla, että siksi vastusti, kun tiesi, että joutuu itse ne jostain kaivamaan esille, mutta viime vuonna oli sama homma. Joten, meillä ei pääsiäinen näy muutoin kuin tulppaanikimppuina.

Toivottelen oikein rauhallista pääsiäistä kaikille, vaikka ehkäpä tässä pyhien aikaan käynkin vielä kirjoittelemassa - vaikkapa jatkoa tälle myyntitiliasialle.