seuraa sähköpostitse

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Huomenna meen Tyksiin

Huomenna otan suunnan kohti Turkua ja etsin käsiini ravitsemusterapeutin. Olen hänen määräyksestään viisi päivää kirjoittanut kaikki syömiseni päiväkirjaan ja nyt menen kuulemaan, minkä tuomion asiantuntija siitä antaa. On se vaan kumma, että illalla saattaa sanoa, että enhän mää ole oikein mitään syönyt, miten tällä syömisellä voi lihota. Mutta jos tulee laittaneeksi jokaikisen lusikallisen ylös, niin saattaakin hämmästyä - näinkö paljon olen syönyt?

Niin kävi minullekin. Selatessani viiden päivän luetteloa, löydän ihan itse sieltä ne virheelliset kohdat. Oliskohan vielä parempi, että kirjoittaisi aamulla jonkinlaisen suunnitelman ja sitä korjailisi toteutumisen mukaan.

No, palatessani huomenna olen vähän viisaampi, Korjattavaa on ihan varmasti. Toivottavasti saan myös uusia vinkkejä, millä monipuolistaa ruokavaliota.

Päästyäni sairaalalta aion suunnata kaupungille. Oikein asia-asiaa on Stockmannille: pitäisi hakea Nomination korun pala, joka on jätetty ennen joulua sinne korjattavaksi. Pahaksi onneksi, mutta itselleni tyypillisesti olen hukannut saamani kuitin. Toivottavasti saan sen kuitenkin, kännykässäni on heiltä lähetetty viesti, riittäisikö se? Ajattelin hetken viivähtää siellä kosmetiikkaosastolla. Kaipailen oikein kunnon ryppyrasvaa näille alasvalahtaville naamanahkoilleni. Meillä ei tässä kaupungissa ole ollenkaan kemikalioliikettä, joten nyt kun pääsen kauneustuotteiden lähelle, haluaisin ostaa myös uuden, raikkaan tuoksuttimen. Niin ja toivottavasti muistan ottaa mukaan tuon yhden ilmasnäytteen, joka osoittautui kerrassaan mainioksi meikkivoiteeksi.

Jalkani vaan on niin kipeä, että toivon, kumpa olisi mahdollisuus istua rauhassa ja saada asiantuntevaa palvelua!  Mitä muuta kivaa sitä keksisi itselleen? Vaatteita ei - niitä on ihan liikaa! Kenkiäkin on vielä käyttämättöminä! Laukun tarvitsisin, mutta mikä ihme on sellainen, että saa kannettua keppien kanssa.
Tänään muuten varasin liian pienen laukun postista hakemaani pakettia varten. Hetken virkailija pohti ongelmaa, mutta ystävällisesti toi kuitenkin paketin autoon asti. Kiitos!

Että sellainen seikkailu huomenna tiedossa...melkein nautin ajatuksestakin. Tosi tosi harvoin käyn shoppailemassa, vieraassa kaupungissa vielä harvemmin. Vain sitä, mitä ei omilta yrittäjiltä saa.

Mervi


10 kommenttia:

  1. On kai olemassa ihmisiä, jotka syövät elääkseen? Ja sitten meitä, jotka lähes elämme syödäksemme (ainakin ajoittain). Se kuuluisa kultainen keskitie, en taida itsekään tietää, missä sen risteys on (tai tiedänhän mä, mutta kun se aina hukkuu).

    Luulis mobiilivarmenteen riittävän, kunhan sulla on jotain jolla todistat olevasi Mervi.

    VastaaPoista
  2. Kai sitä palvelua saa kunhan pyytää. Kannattaa ainakin näyttää siltä, että ihan tosissaan etsii jotain (eli siis on valmis ostamaan). Näytepaketti on hyvä, pyydä sitten sen varjolla esittelemään kaikenlaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaksi myyjää palvelualttiuden eri päistä. Kerron myöhemmin lisää.

      Poista
  3. Oiskohan niin, että kun kirjaa syömisiään paperille, se voi jo sinällään vaikuttaa siihen, että tulee miettineeksi tarkemmin mitä syö.
    -anja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti ja myös se, ettei kehtaa näyttää kiellettyjä syömisiä. Nyt kun se on ohi, huomaan huokaisevani ja ...

      Poista
  4. Tulipa tuosta postireissusta 'menneet' mieleen.
    =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelin tuota, mutta tuumasin, ettei kukaan varmaan enää muista... olet tarkkaavainen lukija!

      Poista
  5. Ihmettelin, että olet jo eilen illalla vastaillut näihin kommenteihin. Sitten huomasin, että olet kirjoittanut 'Huomenna meen Tyksiin' keskiviikon puolella klo 0:47 eli siitä saapi sellaisen kuvan, että Tyksin reissu on tänään torstaina. Tällainen 'huomautuskommentti' nyt vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä näyttää olevankin! Sinäkin olet tarkka lukija.

      Poista