perjantai 14. maaliskuuta 2014

Ihan sairasta!

MÄ OON NIIIIN KIPEE! Koska tämä ei ole - eikä sen ole tarkoituskaan olla - mikään hyvän mielen blogi, niin saan kertoa myös typeriä asioita, eikö?

Maanantaina olin uimahallissa 20 minuuttia vesijumpassa, ei tuntunut tiistaina eikä keskiviikkona aamulla yhtään miltään. Keskiviikkona ajelin Turkuun ja se kun on niin tylsää hommaa, käytin ajan hyödyksi. TUOLIJUMPALLA. Onko teistä kukaan harrastanut autossa tuolijumppaa?

Pinnistin peppulihaksia ja rentoutin ne. Sitten käsittelin vatsalihaksia, niitä olemattomia, nojaamalla rattiin ja takaisin. Tein näitä tuskin 10 minuuttia kauempaa. Torstai alkoi hirvittävällä kivulla leikatussa lonkassa. Jokaikinen pienikin liikahdus tuntui räjäyttävän pääni. Aloin voida huonosti ilmeisesti pelkästä tuskasta.

Nyt olen sitten maannut sängyssä eilisen ja tämän päivän. Unta on riittänyt vielä yölläkin. Kaikkia särkylääkkeitä olen ottanut, mitä hiukankin voi yhtaikaa ottaa ja vielä buranaa päälle. Burana itseasiassa onkin ollut kaikkein paras.

Ihan hiukan vieläkin pelottaa, että jos syy onkin keinonivelessä, vaikka paremminkin se kyllä vaikuttaisi olevan lihaksistossa. JOS nivel olisi rikki, sitten olisi mun tekemiset tehty. Leikkaava lääkäri kertoi leikkauksen jälkeen, että jalan lihakset ovat kuin rasvaista narua. Päällepäinkin näkee, että se on surkastunut käyttämättömyyttään. Ei kai se sitten ole ihme, jos sisukalut pelästyy, kun niitä aletaan RÄÄKÄTÄ. Siitä huolimatta en saanut ko. lääkäriltä lähetettä fysikaaliseen hoitoon. Hänen mielestään sillä ei ole mitään muuta hyötyä kotona tehtävään jumppaan, kuin se, että ammatti-ihminen voi arvioida kuntoutumisen asteen. Tunsin, että minut jätettiin yksin epäonnistuneen leikkauksen jälkeen.

Huomenna on veljeni häät. Hiukan tässä pelkään, etten pääse paikalle. Tuolla jalalla ei pysty kävelemään, ainoastaan raahaamaan sitä täysin liikkumattomana perässään.

Mutta maanantaina taas uimaan. Ehkä riittää 10 minuuttia?

Mervi

9 kommenttia:

  1. Onhan ikävä juttu! Tulikohan rehkittyä liikaa. Lepäilehän, toivotaan että helpottaa.

    VastaaPoista
  2. Voi ei, tuttua tuo, kun sitä innostuu kuntoilemaan niin roppa vastustaa kunnon kivulla.
    Koita saada lihakset rentutumaan, läpöä, tai kylmää kumpi siulle sopii.

    VastaaPoista
  3. Olipa harmillista. Toivottavasti voit pian paremmin!
    Pieneltä tuntuvat jumppaliikkeet voivat tosiaan tuntua. Sain töissä mahdollisuuden kokeilla pari päivää pilates-tuolia (=pieni jumppapallo tuolinjaloilla varustettuna). Tuolissa ei ole pyöriä, joten siitä joutui nousemaan huomattavan usein päivän aikana. Huomasin kyllä eron tavalliseen! Pakaroissa on tosi arkoja paikkoja, varmaan lihaksia :D

    VastaaPoista
  4. Toivottavasti jalkasi toipuu niin, että pääset veljesi häihin. Ikäviä ovat nut lihasten kivut. Yoivotaan parasta!

    VastaaPoista
  5. Että käy niin vihaksi tollaset lääkärit! Epäinhimillistä meininkiä, jopa epäammattimaista, eikö?
    -anja-

    VastaaPoista
  6. Toivottavasti kipu johtuu lihaksista, eikä nivelestä. Olikohan tuo kaikki yhteensä (vesijumppa, autossa istuminen, tuolijumppa, Tyksin reissu, shoppailu jne.) vähän liian paljon kerralla. Toivon, että olet päässyt veljesi häihin. Hienoa, että kaikesta huolimatta olet ajatellut meneväsi maanantaina taas vesijumppaan.
    Voimia!
    -anja-

    VastaaPoista
  7. Liikun aika paljon ja ajan kuntopyörällä kymmeniä kilometrejä melkein joka ilta, mutta kun mummon pakastinta sulattaessa kyykistelin useaan otteeseen lattianrajassa, niin jopas löytyi käyttämättömiä lihaksia:D
    Seuraavina päivinä oli kävelykin mahdottoman hankalaa ja varsinkin päästä kyykystä ylös..
    Niin että eipä ihme jos kaiken tuon jälkeen olet kipeä!
    Mukavia kuntoiluhetkiä jatkossa, sitten kun taas pystyt siihen:)

    VastaaPoista
  8. Nyt ihan huolestuttaa, kun mitään ei kuulu. Toivottavasti kaikki on hyvin.

    VastaaPoista
  9. Voi ei tosi kurja juttu! Toivottavasti on jo helpottanut

    VastaaPoista