torstai 22. lokakuuta 2015

Ei se niin kaksista sitten ollutkaan.

Tänään oli olo kuin lapsella joulun alla. Pääsin ihan itse autoilemaan. Paitsi etten meinannut jaksaa alkuunkaan. Tämä kaupunki on kuoleva kaupunki... taas yksi liike aloitti loppuunmyynnin. Sinne olisin tahtonut, mutta menikin jo viideltä kiinni. Totesin, ettei täällä ole enää oikein mitään katseltavaa...

Vaate- ja kenkäkauppiaitten outletissa kävin, mutten jaksanut sovittaa. Kaksi neuleista puolihametta ostin talven työvaatteeksi. Kirjastoon olisi tarvinnut mennä, mutten yksinkertaisesti enää jaksanut ajatellakaan. Luulin vointini olevan parempi. Pöh!

Tässä omassa putiikissani jaksan kyllä töpsytellä, kun pääsee välillä istumaan. Kaksi päivää olemme avustajan kanssa purkaneet lähetyksiä. Puikkoja, puikkoja ja puikkoja. Niitä meillä on nyt joka sorttia - on kulmikasta ja pyöreää, pitkää ja pätkää, pyöröä ja tavallista. Laatutavaraa ja erittäin edullista. Sukkapuikkojen hinnat vaihtelevat 3 eurosta 12 euroon. Pitäisi löytyä jokaisen käteen ja kukkarolle sopivaa... Mervi


3 kommenttia:

  1. Jotenkin naurattaa, kun tulee tuttu tunne tuosta kärsimättömyydestä - ajattelee, että sitten kun on terve, tekee sitä ja tätä ja käy siellä ja tuolla ja kaikki on kivaa (tosin omassa tapauksessani kyseessä on vain joku tavallinen flunssa ja siitä kuntoutuminen). Ja sitten turhautuu niin perhanasti kun kaikki ei olekaan sujuvaa ja ihanaa :-D Kyllä se siitä, mahtavaa että pääsit liikkumaan, ens kerralla voikin jo olla nappisuoritus!

    VastaaPoista
  2. Hyvä alku! Malttia vaan mukaan! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
  3. Kyllä se siitä , kun muutaman reisun olet autoillut niin huomaat että taas kunto kohisten nousee.

    VastaaPoista