maanantai 22. helmikuuta 2016

Mitäs sit ko kaik o valmist?

Mieleni näköjään askaroi tekemättömien töitten ympärillä. Viime aikoina olen tyhmyyttäni (?) ottanut vastaan tilauksia vähän yli sen, mitä ehdin. Nyt alkaa häämöttää tilaustöiden valmistuminen. Näihin ei lasketa korjausompelua, jota tulee ja menee viikoittain. Tänään tuli työn alle miesten puvun isontaminen - hautajaiset tulossa ja napit eivät mene kiinni.

Olen saavuttanut labiilin tason kodin siivouksessa/järjestelyssä. Kuten jo aiemmin kerroin, olen on/off -ihminen ja toisaalta maanis-depressiivinen (oma leikillinen diagnoosi). Nyt on menossa se aikaansaapa vaihe. Koti on järjestyksessä ja minä kuljen harjan ja rikkalapion kanssa nuuskimassa nurkkia ja keräämässä vähäisemmätkin haivenet pois. Niin tiedän, että hetken päästä kaikki on taas kaaoksessa.

Tänään jo vähän aavistan turhautumista, joka tulee, kun kaikki on kondiksessa. Näennäisesti. Sehän ei totta tosiaan tarkoita, sitä että KAIKKI suunnitelmat olisi toteutettuna, ei ei ei...

Tässä viimeisin tilaustyö. Virkkaamalla valmistuu siksak-peite vauvan pinnasänkyyn. Lanka loppui kesken eikä toivottu mitta ole saavutettu. Tämän kun saan valmiiksi ja lähetetyksi, ei ole enää kuin virkattu ylioppilaslakki nallelle. Sillä ei liene vielä kiire?


Eikä mitä, nyt muistan väärin. Onhan ne pari tuubihuivia, joita asiakas kävi tänään jo kyselemässä. Innolla odottaa valmistumista ja olisi halunnut nähdä, kuinka paljon on valmiina. Ei ollut oikein  vielä näytettävää. Eli ei hätää, työtä riittää.

Pellavasydämen Mervi

2 kommenttia: