tiistai 29. tammikuuta 2013

Epäjohdonmukaisuutta ajattelussa

Puhelimeni soi.
Minulta kysytään paljonko Pellavasydämessä villasukat maksavat. Kerron eri vaihtoehdoista ja niiden hinnoista. Puhelu päättyy siihen, kun soittaja kertoi kysyneensä vain siksi, että osaisi hinnoitella itse kutomansa sukat. Pöh!

Ajatukseni lähti laukkaamaan. Aavistus harmistusta oli mukana, kun mietiskelin, että "Eihän sinun hintasi nyt voi samat olla. Eihän sinun tarvitse maksaa vuokraa myymälästä, ei arvonlisäveroa, sähköä, pankkikorttikonemaksuja jne. Aivan epäreilua, jos sinä saat sukistasi saman hinnan kuin minä, joka joudun nuo kaikki maksamaan!"
 

No, ajatellaanpa sitten, että tuo "mummo" myy sukkansa torilla halpaan hintaan. Taas minä olen harmissani - eihän kukaan osta minulta, jos mummolta saa paljon halvemmalla...eipä tietenkään.

Mitä minä siis oikeastaan haluan?

Luepa tämä aikaisempi kirjoitukseni ja kerro minulle mitä mieltä sinä olet?


Paljonko tällaisista pitsisistä polvisukista maksetaan?

Tällaisia hinnoitteluongelmia Pellavasydämen Mervi pohdiskelee näin viikon alkaessa. Tänään oli "vapaapäivä", lääkärissäkäyntiä ja illalla taas kansalaisopiston opettajana. Nyt on olo ihan naatti ja kiva mennä nukkumaan.






6 kommenttia:

  1. Jaa-a, tämä tuntuu sellaiselta ikuisuuskysymykseltä. Toisaalta, onhan jokaisella vapaus hinnoitella tuotteensa kuten haluaa, jakaa vaikka ilmaiseksi sukkia torilla mikäli tahtoo. Ehkä vain pitäisi luottaa siihen, että kaikille meille riittää asiakkaita ja leipä tulee jokaisen pöytään. En tiedä. Mutta ei neulomalla tuntipalkoille pääse, ei sitten millään, niin hidasta puuhaa se on.

    VastaaPoista
  2. No onpa todella röyhkeää käytöstä! Pakkoko se oli kertoa minkä takia kyselee hintoja?! Ei varmasti olisi tullut pahaa mieltä, jos olisi kysellyt hintoja ja sen jälkeen vaan kiittänyt kohteliaasti.

    Mä päästelen isoja ärräpäitä noista villasukkien hinnoitteluista! Käsityöläiset myyvät niitä AIVAN LIIAN HALVALLA. Olen itse suht nopea neuloja ja teen perusharmaaseiskaveikkasukkaparin parissa illassa (päivät töissä), mutta ihan mielenkiinnosta laskeskelin kerran, että jos aikoisin leipäni tienata sukkia neulomalla, niin aikuisten sukat pitäisi myydä vähintään satasella. Ja siihenkin hintaan olen jo puolittanut mun norm. tuntitaksan…

    VastaaPoista
  3. Tosi röyhkeää minustakin soitella noin ja kysellä. Sanoisi sitten edes ensimmäiseksi että voisitko auttaa hinnoittelussa. Tämä hinnoittelu puhuttaa aina. Olipa kyseessä neuletyö tai mikä tahansa muu kädentaitoja vaativa. Itse piirtelin juuri erästä lyijykynätyötä reilut 8h ja mietin loppuvaiheessa että mitähän siitä pitäisi pyytää jos sen myisi. Tulin tulokseen etten edes mieti :D

    VastaaPoista
  4. Tässä tapauksessa voisit laskuttaa konsultoinnista...

    VastaaPoista
  5. Kuten eka kirjoittaja kirjoittaa, niin ikuisuuskysymys taitaa olla. Periaatteessa käsityötä (muka) arvostetaan, mutta ei siitä Suomessa (vielä) olla valmiita maksamaan. Muualla Euroopassa kyllä. Vielä on se mentaliteetti, että myyjäisissä nyrpistellään hintoja tai tutkitaan kyllä mallia, että "tuommoisethan nyt tekee itsekin"...

    VastaaPoista
  6. Hinnoittelu on vaikeaa..... Olin yhdellä työviksen kurssilla ja kun yksi ilta oli väkerretty, niin opettaja pyysi meitä hinnoittelemaan mallina olleen pussukan. Kukaan ei halunnut myydä sitä halvalla, koska nyt jokainen tiesi, paljonko aikaa hommaan menee ja kuinki rikki sormet työn jäljiltä olivat :) Se oli opettavaista.
    Leena N.

    VastaaPoista