perjantai 25. tammikuuta 2013

Kirjoitukseni Mielipide-palstalle



Joulun alla tunsin oloni jokseenkin turhautuneeksi, kun totesin "kaikenmaailman markkinoilla" myytävän käsitöitä pilkkahintaan. Jossain vaiheessa sain tarpeekseni ja kirjoitin paikallislehteen ehdotuksen jutuksi. Tällaisen lähetin:


Käsityön hinnoittelusta

Tänä vuonna – ja varsinkin nyt joulun alla – on ollut havaittavissa huomattavaa innostusta käsityön tekemiseen. Nuoret ovat innostuneet, samoin täti-ihmiset, jotka eivät ole sitten koulun käsityötuntien puikkoihin tarttuneet.

Pellavasydämessä on pidetty suosittuja paperinarukursseja, monet kymmenet ( useampi sataa ehkä)  valokranssit on valmistuneet  innokkaissa sormissa valaisemaan pimeyttä ympärillämme.

- Osasyy on varmasti siinä, että on ilmaantunut hauskoja, helppoja ja nopeatekoisia ideoita toteutettavaksi.

- Media on kertonut meille useammastakin tieteellisestä tutkimuksesta, jotka todistavat käsityön tekemisen olevan hyväksi mielenterveydelle (yksi sattumanvarainen esim. http://www.palmenia.helsinki.fi/laku/seminaari/sinikka_pollanen.pdf )

- Olemme heränneet eettisiin valintoihin: kerskakulutuksen vastapainoksi haluamme kestävää kehitystä, ekologisia tuotteita – olemme huolestuneita hiilijalanjäljestämme. Kauhistumme kehitysmaiden lapsityövoiman käyttöä, ”halveksimme” halpatyövoimalla tuotettuja lyhyen elämänkaaren tuotteita ja opettelemme tekemään eettisiä valintoja ostoksissamme.

Haluamme uskoa, että käsintehtyä tuotetta arvostetaan.

Mutta miten on, arvostetaanko sitä? Puheissa ehkä, entä käytännössä?

Joulun alusaika on myyjäisten aikaa. Ihmiset tungeksivat ostamaan leivonnaisia, pullaa ja pipareita, käsitöitä, laatikoita, kransseja, joita on valmistettu hyväntekeväisyyteen tai ansaitsemismielessä. Haluamme mieluummin ITSE TEHTYÄ kuin kaupasta ostettua. Aina kun ei itse ehdi tai viitsi….

Kaikki tämä on omasta mielestänikin ehdottoman kannatettavaa. Mutta. Sitten tullaan siihen asiaan, jonka vuoksi vuodatukseni aloitin.

Käsityön tekijät myyvät tuotteensa alihintaan!

Jos villasukkien tekijä ei itse arvosta omaa työtään sen vertaa, että myy tuntien aherruksen tuloksen vain lankojen hinnalla, kuinka ihmeessä voimme olettaa, että asiakkaat sitä arvostavat. Yleensä tekijä selittää, että ”tämä on vain ajankulua, että on jotain tekemistä”.  Muistamme varmaan pääkaupunkiseudulla käydyn keskustelun asematunnelin mummoista, jotka myivät käsitöitään, mutta joku viranomainen olisi halunnut sen kieltää. Syntyi kansanliike puolustamaan mummojen oikeutta hankkia lisätienestiä. Käsityöyrittäjät omalla tahollaan (ulkona julkisesta keskustelusta) nousivat takajaloilleen. Kolikolla on aina kaksi puolta.

Jos mummot myyvät sukkia torilla tai myyjäisissä lankojen hinnalla, miten oikea yrittäjä, joka haluaisi tienata elantonsa käsitöitä myyntiin tarjoamalla, pärjää tässä kilpailussa? Ei mitenkään. Hänen pitää maksaa arvonlisävero, tulovero, vuokra, mainoskulut, palkat, sähköt jne….

Ainakin osa tottuutta on siinä, että hinta kertoo arvostuksen. Olen laskenut, että miesten pitkävartisten sukkien neulomiseen kuluu aikaa n. 10 tuntia ja lankojen hinta lähentelee 10 euroa. Miten siis sukat pitäisi hinnoitella? Voiko niitä myydä 7 eurolla? Kyllä nainen voi, muttei kukaan mies hinnoittele työtään tuolla lailla (oho, oliko ylilyönti?!)
Miten tämä sitten ratkaistaisiin? Minun mielestäni vaikkapa villasukkien hinnoittelua pitää nostaa reilusti. Sekin mummo, joka niitä torilla myy, alkaa pyytää kunnon hintoja. Pikkuhiljaa tietoisuus kasvaa ja käsityötä aletaan oikeasti arvostaa – vai onko se utopiaa?

Sivujuonne asialle: Verotus on asia, josta mieluiten vaietaan, se on niin ikävää…  Tosiasia on, vaikkei sitä millään haluttaisi ymmärtää, että jokaisesta villasukasta tienattu euro on veronalaista tuloa ja se pitää ilmoittaa verottajalle. Näin tekee rehellinen yrittäjä ja yhtä hyvin myös harrastelija.

Tämä purkaus koskee varsinaisesti omaa alaani, käsityön tekemistä. Olen alkanut pohtia, että mitähän nuo leipomot ajattelevat? Onko sillä alalla samanlainen fiilis – että myyjäisissä syödään yrittäjän joululeipää?

Toimitus oli sitä mieltä, että "asia on hyvä, mutta...". Kirjoituksestani lohkaistiin yksi osa ja jokseenkin tällainen versio siitä julkaistiin viikko, pari sitten:



Käsityön tekijät myyvät tuotteensa alihintaan!



Jos villasukkien tekijä ei itse arvosta omaa työtään sen vertaa, että myy tuntien aherruksen tuloksen vain lankojen hinnalla, kuinka ihmeessä voimme olettaa, että asiakkaat sitä arvostavat. Yleensä tekijä selittää, että ”tämä on vain ajankulua, että on jotain tekemistä”.  Muistamme varmaan pääkaupunkiseudulla käydyn keskustelun asematunnelin mummoista, jotka myivät käsitöitään, mutta joku viranomainen olisi halunnut sen kieltää. Syntyi kansanliike puolustamaan mummojen oikeutta hankkia lisätienestiä. Käsityöyrittäjät omalla tahollaan nousivat takajaloilleen. Kolikolla on aina kaksi puolta.



Jos mummot myyvät sukkia torilla tai myyjäisissä lankojen hinnalla, miten oikea yrittäjä, joka haluaisi tienata elantonsa käsitöitä myyntiin tarjoamalla, pärjää tässä kilpailussa? Ei mitenkään. Hänen pitää maksaa arvonlisävero, tulovero, vuokra, mainoskulut, palkat, sähköt jne….



Ainakin osa tottuutta on siinä, että hinta kertoo arvostuksen. Olen laskenut, että miesten pitkävartisten sukkien neulomiseen kuluu aikaa n. 10 tuntia ja lankojen hinta lähentelee 10 euroa. Miten siis sukat pitäisi hinnoitella? Voiko niitä myydä 7 eurolla? Miten tämä sitten ratkaistaisiin? Minun mielestäni vaikkapa villasukkien hinnoittelua pitää nostaa reilusti. Sekin mummo, joka niitä torilla myy, alkaa pyytää kunnon hintoja. Pikkuhiljaa tietoisuus kasvaa ja käsityötä aletaan oikeasti arvostaa – vai onko se utopiaa?



Verotus on asia, josta mieluiten vaietaan, se on niin ikävää…  Tosiasia on, vaikkei sitä millään haluttaisi ymmärtää, että jokaisesta villasukasta tienattu euro on veronalaista tuloa ja se pitää ilmoittaa verottajalle. Näin tekee rehellinen yrittäjä ja yhtä hyvin myös harrastelija.



Nimim. Kolikolla on kaksi puolta

Monet tutut ja asiakkaat olivat arvanneet kirjoituksen minun kynästäni lähteneeksi, mutta edes oma tyttäreni ei arvannut. Kukaan ei ole ainakaan suoraan sanonut mitään negatiivista, käsityön tekijät ovat kylläkin olleet kirjoitukseni kanssa samaa mieltä. Kyllähän se vähän pelotti, että jos vaikka asiakkaat kaikkoavat tai alkavat muuten karsastaa, mutta sitten päätin, että jonkunhan on kissa nostettava pöydälle. Eivät asiat muutu, jos ei kukaan niistä puhu tai kirjoita. 

Olen puhunut. Mervi.

17 kommenttia:

  1. Olet nostanut asian pöydälle, hyvä. Kannatan.

    VastaaPoista
  2. Kannatan, hyvä että asiasta keskustellaan.

    VastaaPoista
  3. Tämä on asia, josta usein vaietaan. On hyvä, että asiasta puhutaan ja saisi tästä puhua ihan niille alihintaan myyville suoraankin. Olisihan se varmasti mukava saada sitten kunnolla voittoa, jos kerran myymässä on. Työtähän se myyntiaikakin on...

    VastaaPoista
  4. Totta puhut!Hyvä kirjoitus ja täyttä asiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommenteistanne, Kankuritar, Tarja, Hanna ja Nanna. Hyvä huomata, että muutkin ovat samaa mieltä. Jos tarpeeksi tätä asiaa nostamme eri yhteyksissä esille - ehkä se pikkuhiljaa muuttuu?

      Poista
  5. Hyvä teksti tärkeästä aiheesta. Harmi ettei sitä julkaistu kokonaan. Ihmiset on tottunut ostamaan massatuotteita joiden hinta käsityönä valmistettuun tuotteeseen on minimaalinen.
    Itsellenikin tulee usein hinta-arvio pyyntöjä joissa ihmiset miettivät verhoiluttavatko tuolinsa vai käyvätkö ostamassa uudet. Kyllähän sen arvaa miten siinä käy, kauppaanhan he menevät.
    Ihmiset eivät ymmmärrä kuinka paljon käsityön tekeminen vie aikaa. Esim. verhoilussa pelkkään nojatuolin purkamiseen voi mennä useita tunteja ja sen jälkeen päästään vasta itse työn tekemiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiina, olen pahoillani että kommenttisi oli joutunut "väärään osastoon" ja nyt selaillessani kommentteja huomasin sen ja palautin tähän oikealla paikalleen. Kiitos kommentistasi. Olen kerran nojatuolin päällystänyt ja hiukan on käsitystä, miten hirveästi siihen menee aikaa.

      Poista
  6. Todella hyvä kirjoitus. Harmi, että lehti muokkasi ja jäihän ainakin minun mielestäni tuosta julkaistusta versiosta muutama oleellinen lause, mutta niihän ne lehdet vähän tahtovat muokata niitä. Tiedän tapauksia, jossa alkuperäinen teksti on muuttanut täysin muotoaan, kun se on julkaistu.. :/

    Mutta kirjoitat asiaa tärkeästä asiasta!
    Ja vaikka ei niissä myyjäisissäkään möis, niin etenkin näin verkkokaupan omaavana esimeriksi kuvien käsittelyyn (etenkin jos ottaa kuvan useammasta suunnasta), tuotteiden kuvaukseen, postituksiin yms. verkkokauppaan kuuluvien juttujen hoitoon MENEE aikaa, vaikka harrastus tämä onkin, niin silti tämä on lisätuloa meikäläiselle ja haluan siitä ihan samalla tavalla palkkaa ja rinnan alle murua kuin palkkatyöstäkin. Ei tämä muuten kauaa kovin kannattavaa olisi.

    Jotenkin tulee olo, kun ne jotka "Emmää tästä nyt mittää halua, jos materiaalihinnat saan, niin hyvä on" -tyypit oikein elvistelevät tällä, että se on vain heille harrastus ja tekevät sitä materiaalien hinnalla tajuamatta sitä, että he eivät arvosta omaa työtään / aikaansa yhtään.

    Kyllä mä olen eräillä markkinoilla ihan suoraankin sanonut yhdelle mammalle, joka myi sukkia 6 euron hinnalla per pari, ettet taida arvostaa omaa työtäs yhtään. Eipä hän kyllä osannut sanoa enää tähän mitään, vaan oli aikas hiljaa... Toivottavasti heräisi ajattelemaan, että tällä tavalla hän syö myös omaa leipäänsä, jo ennenkuin se ehtii pöydälle, saati sitten yrittäjien, jotka yrittävät ihan tosissaan _elää_ niillä rahoilla, jotka tulevat käsityöyrittäjyydestä.

    VastaaPoista
  7. Go Mervi Go! Niin hienoa, että kirjoitit! (Ja niin perseestä, että tekstisi lyhennettiin huomattavasti ponnettomammaksi.)

    Mitenköhän niiden asematunnelin mummojen loppujen lopuksi kävi? Lakkasin seuraamasta asiaa, kun saisn siitä niin hirveästi stressiä ja raivokohtauksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, itse asiassa toimittaja (yhdessä PÄÄTOIMITTAJAN kanssa) päättivät asian, mutta lupasivat tai ainakin miettivät tuon muun asian esilleottamista myöhemmin...saa nähdä?

      Poista
  8. Käsityöntekijällä ja KÄSITYÖNTEKIJÄLLÄ on eronsa, nimittäin kädenjäljen laadussa.

    Toinen tekee paljon parempaa jälkeä kuin toinen ja siitä viitsii maksaa.

    Ei töherryksistä kukaan mitään maksa. Käsityöt voidaan luokitella aivan samalla tavalla kuin mikä tahansa ostettava tuote, se, että joku on tehnyt sen omin pikku kätösin, ei ole se ratkaiseva pointti, vaan se, MITEN SE ON TEHDY. Samoin kuin se, istuuko tuote nykyaikaan!

    Käsityön LAATUA arvostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä varteenotettava pointti, hyvä kun lisäsit!

      Luulenpa, etä monilla meistä käsityöläisistä on huono itsetunto (vai millä nimellä sitä kutsuisi) että omaa työtä vähätellään. Aina löytyy jotain virheitä ja tuntuu, että muut tekee hienommin. Ja tästä kai se alihinnoittelukin kumpuaa?

      Nykyään materiaalit ovat suht´kalliita, joten työn jälkeen kannattaa todellakin kiinnittää huomiota. Kalliista aineista ei kannattaisi huonoa tehdä!

      Poista
    2. Hyvä Mervi! Tästä aiheesta puhutaan ihan liian vähän.

      Poista
    3. Minttu, kommenttisi oli joutunut "väärään osastoon" ja vasta nyt huomasin palauttaa sen tähän oikealla paikalleen....

      Poista