sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Golfravintolassa

Meillä Aarre laittaa ruoan. Aina. Jotta hänkin pääsisi välillä toisen laittamaan pöytään, tarjoan silloin tällöin päivällisen jossain paikallisessa ravintolassa. Pakkaa vaan olemaan niin, että ovatten kiinni sunnuntaisin. Toisella yrittämällä löydettiin tänään ruokapaikka Golfkentän viereltä. Ilman opasteita sinne oli jopa hankala löytää. Saliin mahtuu 60 ruokailijaa, tänään meitä oli kaikkiaan kuusi.

Parsa-savulohisalaatti 12 €

En muista koskaan syöneeni parsaa ja näinä päivinä olen sitä tahtonut. Valitsin siis salaattiannoksen, jossa oli parsaa ja savulohta. Eipä mun tartte toista kertaa parsaa saadakaan.

Ongelma näissä ulkonasyömisissä on pieni mahani, pitäisi aina muistaa pyytää puoli annosta. Joskus se onnistuu, ei aina. Tästä annoksesta kykenin syömään vajaa puolet, Aarre söi loput kalat. Harmittavan paljon sitä jäi.

Talon hampurilainen 12,50 €
On se kumma, että vaikka vatta on ipikillilleen täysi pääruoasta, jälkiruoka mahtuu silti. Söimme puoliksi jäätelö-marenki-marja -annoksen. Pakko oli huomauttaa jälkiruoasta (itse Pyykkö paikalla) kun listalla mainitaan "tuoreita marjoja", mutta lautasella oli kuitenkin pakastemarjoja. Niinkuin sen nyt väliä olisi....


Hinnassa tämä Golfravintola pärjää mainiosti muille kaupungin ruokapaikoille. Itse en koskaan valitse ravintolassa hampurilaista - Hesellä kylläkin - joten vaihtoehdot ovat salaattipuolella.



 Jyhkeät on raamit.


Ihana pyhäpäivä. Aamulla oli kroppa jäykkänä kivusta, mutta pakotin itseni lähtemään seurakuntaan. Mieheni oli puhumassa ja ystäväni Riitta Virtanen toi terveisiä Nepalista, jonka maanjäristyksestä hän oli selvinnyt hengissä.

Löysinpä vaan pyhävaatteet jostain laatikosta! Suosin nykyään jostain syystä mustaa, vaikka se ei ollenkaan kalpealle naamalleni sovi.


 Että juu.

Mervi

4 kommenttia:

  1. Heti kun katsoin tuota ruoka.annosta ajattelin, ompa laitettu parsat pilalle, ei ollenkaan syötävän näköisiä, Olen nähnyt kaupassakin niin surkeita parsoja etten suuhuni pistäisi. Kun on saanut suoraan maasta otettuja tuoreita parsoja on tullut niihin kyllä niin nirsoksi, ei tahdo löytyä sellaisia jotka voisi ostaa.
    Kun lapsena olin töissä kauppapuutarhassa jossa oli iso parsamaa ja jota vanha puutarhuri hoiti kuin silmäterää, Ne kauniit harjanteet joissa parsa kasvoi oli puulastalla silitettyjä ja siitä kaksi kertaa päivässä poimittiin parsat heti,. kun nenä pikkuisen pintaan tuli. Sitten kesämmällä ne penkit tasoitettiin ja parsat saivat kasvaa komeaa vihreää kassvia, jota sitten käytettiin kukkakimpuissa vihreänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, kun kerroit muistosi! Nuo parsat on grillattu. Aika moni on sittemmin moittinut annostani ja juurikin noita parsoja. Katsoin yhdessä (ulkolaisessa) kaupassa parsoja, kun olisin halunnut koittaa. Kaikki, koko iso kasa, oli homeessa. Moni ei varmaan huomannut ostaessaan.

      Poista
  2. Juu, ei ole nuo parsat hyvän näköisiä, liian kypsäksi ja kuivaksi päästetyn näköisiä.

    Anna parsalle vielä joku toinen kerta mahdollisuus!

    VastaaPoista