seuraa sähköpostitse

perjantai 4. lokakuuta 2013

Blogeja laidasta laitaan

En koskaan lue ruokablogeja, en kakkublogeja, en äitiysblogeja, en lemmikkiblogeja, en kirjablogeja, en runoblogeja....Jokainen tietysti etsii aiheita, jotka itseä kiinnostavat.

Toisessa ääripäässä ovat ne blogit, joiden kirjoittajan elämään voin itse samaistua. Tiedättehän sen tunteen, kun kirjoitus on ihan kuin minun elämästäni. Toisessa ääripäässä taas sellaiset, jotka ovat tarpeeksi kaukana omasta elämästäni, joten voin lukea niitä täysin ulkopuolisena.

Ei mitään yhteistä

Noita viimeksi mainittuja blogeja ovat esim. nuorten teiniäitien blogit. Heidän elämänsä on todella kaukana minun kokemusmaailmastani, mutta on kiva seurata, miten erilaista elämä voi olla. Samaan kategoriaan kuuluu pari blogia, jossa nuori, kaunis, hoikka, hyvin toimeentuleva nainen kertoo ylellisestä elämästään. Tai nuori anorektikko kertoo viiltelystään, masennuksestaan ja laitoshoidoistaan. Ei sitten niin mitään yhtymäkohtaa, mutta silti jotenkin houkuttelevaa luettavaa. En tiedä miksi. Ja miksi luen blogia, jossa nuori nainen kertoo ylellisistä ostoksistaan, joita sitten lukijat kauhistelevat? Luen myös eroblogeja ja joka päivä käyn katsomassa ja ihmettelemässä "mitä se mies on taas keksinyt?"

Samaistumiskohteet

Toisella laidalla ovat sitten nämä kirjoittajat, joiden kanssa saatan tuntea jopa sielujen sympatiaa. Käsityöt, yrittäjän elämä, pluskoon muotia, laihduttamista, ihmissuhteita, sisustamista (mieluiten vähällä rahalla), lifestylea (mutta sellaista tavallista) jne...

Luen (tai katselen kuvia) saadakseni inspiraatiota, vertaistukea (ai, en olekaan yksin?), oppiakseni uusia asioita ja taitoja, kehittääkseni itseäni, oivaltaakseni jotain itsestäni samalla kun luen toisen kokemuksia.

Arvoitus

Jotkut blogit ovat minulle arvoitus: mikä ihme tässä minua kiehtoo? Toivoisin löytäväni jotain "tieteellistä" tutkimusta siitä, mitä blogeja ja MIKSI ihmiset lukevat. Olen ymmälläni, miksi luen blogia, jonka kirjoittaja ärsyttää minua. Miksi ihmeessä palaan blogiin, jonka huono kieliasu saa minut kiukuttelemaan? 

Kommentointi

En koskaan kirjoita samaa kommenttia, minkä 26 lukijaa on jo kirjoittanut. Tämän tästä huomaan halua oikaista kirjoittajaa. En pidä uskottavana, jos kaikki vaan kehuu päivän asua, itse haluaisin ilmaista myös eriävän mielipiteen. (Joskus kirjoitan, usein arvostelen vain itsekseni) Arvostan blogistia, joka sietää myös kritiikin. Ärsyynnyn, jos kommentteihin ei vastata. Miksi vaivautua kirjoittamaan, jos ei blogisti niitä arvosta? Kommentoin omalla Pellavasydän-nimelläni, jos asia on sellainen, että "yritykseni" allekirjoittaa sen myös. Mutta voin kommentoida myös anonyymisti. Jos päästäisin itseni valloilleen, enkä rajoittaisi kommenttejani, voisin vaikuttaa tosi ilkeältä. Haluaisin niin sanoa, mitä ajattelen, enkä aina ajattele, mitä sanon. Tai siis kirjoittaa.

Lähes ongelmaksi on itselleni tullut kommenttieni väärinymmärrys. Lähipiirinikin tietää tämän. Joskus luetutankin aikomani kommentin toisella, kun en millään haluaisi pahoittaa kirjoittajan mieltä. Muutaman kerran on käynyt niin, että kirjoitan viattomasti, mutta esim. tyttäreni sanoo: "Tuosta voi kyllä saada sen käsityksen, että..." Ja minä poistan kirjoittamani. Tai sitten en. Yksi hyvän päivän tuttu poisti minut kaverilistaltaan, kun menin huomauttamaan, että miksei hänen tyttärellään ole kuvassa pyöräilykypärää... Nyttemmin olen saanut anteeksi (kaveriksi en ole enää päässyt) mutta sanoilla "loukkasit minua niin syvästi". Toiset osaa asettaa sanansa, minä en aina ainakaan.

Blogin ulkoasu ja sisältö

On tietysti hienoa, jos blogissa on kauniita kuvia, mutta pelkästään maisemakuvien vuoksi en jaksa innostua. Voin lukea aivan mainiosti pelkkää kirjoitustakin, ja kuvia harvoin onkaan anonyymien kirjoittajien blogeissa. Muualta kopsattuja kuvia en arvosta. En pidä liiasta koristelusta, se häiritsee.

Mitään ajattelematta voin lukea blogia, jonka kirjoittaja on päättänyt kirjoittaa vain ihanista ja onnellisista asioista. Silloin voi nauttia kauniista kuvista ja hetkeksi kuvitella, että elämä onkin noin ongelmatonta. Sensijaan voin ahdistua, itkeä, huolestua, kiukustua tai vaikkapa nolostua, kun luen arkipäiväisiä blogeja. Niitä, joissa kerrotaan elämän realiteeteista vailla sokerikuorrutusta. Luen molemmanlaisia blogeja ja toisia siltä väliltä.

Koukussa

Olen koukussa blogeihin. Ovatko ne korvaamassa liveystäviäni, sitä olen jo täällä pohtinutkin. Saatan kertoa läheisilleni, mitä sille ja sille blogistille nyt kuuluu tai jonkun erikoisen tapauksen. Hankalaa, kun kuulija ei tunnekaan tätä minun ystävääni. Minun pitäisi varmaan vakavasti harkita aikarajoituksen laittamista itselleni. Ei liian kauan netissä. Mutta kun tässä on niin mainio istuma-asento, voin istua tuntitolkulla...jaa no, vähän tietysti hartiat jumissa...ja ehkä nuo olkäpäätkin...ja ranteetkin. Mutta kivaa on.

Blogeissa vieraileminen on minun tapani irrottautua arjesta. Virkistyn, kun saan hetkeksi unohtaa kaaoksen ympärilläni, stressini ja harmini. Kun käyn lukemassa nuoren syöpää sairastavan taistelua tavallisen elämän saavuttamiseksi, olen ainakin hetken valittamatta omia kipujani, jotka eivät ole kuolemaksi kuitenkaan.

Osaatko sinä kertoa, miksi ihminen lukee ja lukee ja lukee blogia, jonka kirjoittaja ärsyttää?

Mervi
Olisi ollut monta muutakin aihetta, mutta kun kuvat ovat kamerassa ja kamera TAAS (ihan totta!) hukassa, niin täytyy niiden julkaisemista odottaa. Sen sijaan poimin valmiiksi kirjoitetuista luonnoksista tämän. Ole hyvä!

9 kommenttia:

  1. Tämä koskee minun arvioita niistä syistä miksi minä luen erilaisia blogeja.
    Syitä on ainakin tirkistelynhalu (kaikki blogit), kielitaidon ylläpito, vertaistuki, inspiraation saaminen ja ajankulu. Viime talvena blogit ja keskustelupalstat korvaavat osittain ihmissuhteiden puutetta. Omat voimat kun eivät riittäneet kovin laajaan kodin ulkopuoliseen toimintaan.
    Muutamat blogit on lukulistalla ihan tiedonsaannin vuoksi. Näitä ovat esimerkiksi erikoistekniikoita tai määrättyjä aikakausia käsittelevät blogit.

    Sinun blogin lukemiselle on useampikin syy esim. vertaistuki ja inspiraationlähde. Tapasi kirjoittaa on poikkeuksellisen elämänmakuinen.

    Nykyään kommentoin blogeihin todella harvoin. Syy on juuri se, ettei riviväliä saa riittävän pieneksi. Kirjoitan sen mitä tarkoitan. Usein on tullut siten loukattua henkilöä, kun ihmiset tulkitsevat tekstiä. Olen pahastunut vääristä tulkinnoista niin monesti, etten enää sitten juurikaan kommentoi. En vaikka työ olisi kiva tai aiheeseen tekisi mieli vastata. En vain halua loukata toisia. Tiedä sitten onko tämä hyvä päätös...
    Täytynee vielä mainita, että tässä blogissa on riviväli asetettu riittävän pieneksi. Tänne siis uskaltaa kirjoittaa kommentteja. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Voikohan riviväliä muuttaa asetuksista? Lohdullista lukea, että on sama kokemus kommentoinnista. Itse haluan saada myös kriittistä palautetta, jos se ei ole annettu kiusaamismielessä.... Tottahan siitä saattaa ensin pahastua, mutta yleensä jään asiaa miettimään ja aika usein olen kirjoittanut uuden postauksen jostain tärkeästä palautteesta. Kiva, että olet kokenut helpoksi kommentoida!

      Poista
    2. Ei sitä riviväliä saa ikinä niin pieneksi, etteikö niiden rivien välistä muka voisi joku lukea jotain mitä sinne en ole kirjoittanut. :D
      Olen usein miettinyt jääköhän minulla puoli elämää elämättä, kun en osaa lukea rivien välistä enkä osaa miettiä mahdollisia kaksoismerkityksiä. No, jos jää niin sitten jää ja se ei haittaa. :)

      Poista
  2. Minä niin tykkään käydä täällä sinun elämänmakuisella blogilla. Koen monta yhtymäkohtaa kanssasi,mm. käsityöt,yrittäjyys,sairaudet,pulskuus,sisustaminen jne. Mä yritän kommentoida vain sellaisiin blogeihi,joihin pystyn antamaan myönteistä palautetta.En halua millään loukata ketään ja jos en voisi myönteisesti kommentoida,niin en sitten kommentoi. En toki mä muutenkaan aina kommentoi,vaikka kävisin miten ihanilla sivuilla. Se kommentointi on vähän ajasta ja fiiliksestä kiinni. Niihin,jotka eivät saisi niin myönteistä komentteja,niin ajattelen vaan,vaikka olisin hyvinkin eri mieltä jossain asiassa,että antaa kaikkien kukkien kukkia,sillä me ihmiset ollaan niin erilaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuohon minäkin pyrin ja yleensä noudatankin, mutta välillä on "ihan pakko" antaa myös kritiikkiä. Tai edes herättää kysymyksen... johtunee siitä, että itse kaipaan myös ajattelemisen aihetta.

      Poista
  3. Mielenkiintoinen blogi! Niin osuvasti kirjoitat. Todella paljon itellä samoja mielipiteitä ja kokemuksia blogeista. Joskus saattaa pitkäänkin seurata sellaista blogia, mikä ärsyttää ja samalla viehättää. Väliin tuntuu että koko blogimaailma on niin karua ja samalla niin ylikaunista. Mutta kuitenkin tästä blogin pitämisestä saa niin paljon piristystä arkeen ja hetkeksi muuta ajateltavaa arjen keskelle.

    VastaaPoista