seuraa sähköpostitse

tiistai 15. lokakuuta 2013

Hirvee pipopää


Nyt kyllä hävettää! Mutta kun olin päättänyt, että tänä iltana laitan kuvat kahdesta valmistuneesta piposta, niin ei auta. Mun mielestä kyllä

a) minusta saa hyviä(kin) kuvia
b) tämä kuvaaja ei ole oikein asiantuntija

Ehkä olisi pitänyt odottaa huomiseen, niin olisin kuvannut nämä - sinänsä kauniit pipot - irtopään päällä?

Tätä mallia olen tehnyt erilaisin variaatioin jo useampana talvena. Puotini asiakkaista varsinkin vanhemmat tädit ovat kovasti ihastuneet tähän "kaupunkipipoon" joka on hattumaisempi kuin tavallinen pipo. Erilaiseksi nämä saa tietysti väriä, mutta myös lankaa vaihtamalla. Pörröisestä langasta tulee kiva, samoin monivärisestä langasta.

Auts! Tässä ne nyt ovat:

Pipo on neulottu kolmessa osassa: ensin tuo keskellä oleva palmikko-osuus. Tässä versiossa on kolme palmikkoa rinnakkain. Tätä neulotaan niin pitkään, että kaistale riittää pään ympäri.

Alareunasta poimitaan noin 100 silmukkaa, joilla neulotaan 1 oikein - 1 nurin. Punaisessa pipossa on näin saatu resori käännetty puoliksi ja toinen reuna ommeltu käsin kiinni. Muodostuneeseen kujaan voi sitten pujottaa kuminauhan, jos tuntuu, että on liian iso.

Alla olevassa valkoisessa pipossa on sen sijaan neulottu vain muutaman sentin mittainen resori ja päätelty löyhästi.


Tätä kuvaa katsomalla taidan keksiäkin, mikä tässä mättää.... tuota päälakiosaa olisi pitänyt neuloa vähän korkeammaksi. Silloin ei olisi näyttänyt "lättähatulta".


Päälakea varten palmikko-osuuden yläreunasta poimitaan myös noin 100 silmukkaa, joilla neulotaan oikeaa muutama kerros. Minä olen tehnyt kavennukset neljässä kohtaa. Vähän tuo päälaki näyttää siltä, että siellä voisi olla joku - tupsu, pieni tötterö taijoku...

Meidän suvussa on kaikilla kovin iso pää - ympärysmitta noin 60 cm. Usein tekemäni hatut, lakit ja myssyt ovatkin liian isoja, kun teen itselleni sovittaen. Sensijaan nämä pipot ovat minulle kylläkin just sopivia, mutta mielestäni saisivat olla keskiosastaan vähän isompia, jottei menisi noin pitkin päätä. Mutta itsellenihän näitä en olekaan tehnyt. En pidä koskaan mitään päässä. Nämä laitetaan myyntiin.

Nyt on menossa pipomania. Silloin syntyy pipoja kuin sieniä sateella. Mistähän langasta seuraavaksi? Ja mikä väri? Voisi kokeilla jotain vähän vaativampaa palmikkokuviota. 

Jos joku haluaa tähän tarkemmat ohjeet, voin kyllä sellaisen väsätä ja kuvata vaiheet.

Pellavasydämen Mervi

5 kommenttia:

  1. Kiitos! Näilläkin ohjeilla jo onnistuu. Tosi kaunis malli. Mielestäni ei vaadi mitään tupsua, mutta nämähän ovat makuasioita. Ehkä jos jaksaisi kaventaa vaikkapa kuudesta kohdasta neljän sijaan, niin tulisi tasaisempi, tai sitten ei yhtään parempi, vain kokeilemallahan nää usein tietää.
    Minusta pipomallisi on kaunis näin. Eikä ihmismallikaan yhtään hullumpi, ihan hyvä! Parempi kuin irtopää, se on niin persoonaton.

    VastaaPoista
  2. Tämähän onkin hyvä keino saada sopiva pipo. Minullakin on niin iso pää, että pipo-ohjeet ovat aina liian tiukkoja. Näilläkin ohjeilla jo jotain aikaiseksi saa, mutta jos viitsit vielä ohjeet kirjoittaa, niin aina parempi :)
    Polkupyörällä tai potkurilla liikkuessa on vähän pakko laittaa jotain päähän, vaikkei pipot sovikkaan nassuun :)

    VastaaPoista
  3. Oikein upea pipo ja ohje kyllä kelpaisi! Ja hyvä on tosiaan ihmismallikin, ensimmäinen kuva oikein onnistunut ja kaunis hymy.
    -Sirpa-

    VastaaPoista
  4. Hieno pipo. Mulla on myös niin iso pää että ohjeilla tulee aina liian pieni.

    VastaaPoista