sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Osta markalla, myy kahdella

Niinhän se kauppa käy: ostat halvalla, niin voit halvalla myydäkin. Tässä kaksi kokemusta siitä, että kaikki ihmiset eivät ymmärrä yrittäjän hinnoittelua.

Tsekkaan monta facebookin kirppari/myynti -sivustoa päivittäin. Ei kun monta kertaa päivässä. Joulun alla löysin useamman, missä myytiin käsitöitä. Eräs harrastaja myi kirjoneulesukkia edullisesti (10 euroa ja postikulut) ja minä ilmoitin ostavani. Oli kaupat jo sovittu, mutta varmistin vielä, että "eihän sinulla ole mitään sitä vastaan, että myyn nämä käsityöputiikissani". Siitäpä seurasikin melkoinen viestittelyketju. Myyjä perui kaupat, lupasi taas myydä, perui ja loppujen lopuksi lähetti maksamani summan takaisin.

Hänen mielestään on väärin, että hän myy halvalla ja minä myyn kalliimmalla. Kyllä hän kyseli, että mihin hintaan tulisin myymään, mutta en vastannut siihen mitään. Yritin vaan kertoa, että juuri näin kauppa toimii - ostetaan markalla ja myydään kahdella.

Minä taas ajattelen niin, ettei myyjälle pitäisi olla mitään väliä sillä, mihin käyttöön sukka tulee. Vaikka jäisi käyttämättömänä jonkun kaappiin. Kunhan hän on saanut sen summan, minkä pyysikin. Loppujen lopuksi kyseessä taitaa olla kateus. Kukaan ei saa minun tekemästäni hyötyä. Mutta hyötyyhän sekin ostaja, jonka varpaita ne sukat lämmittää?

Nämä körttisukat eivät liity tarinaan.
Toinenkin tapaus liittyy myös osto/myynti - tapahtumaan. Eräs käsityöläinen, jonka tavaroita ostan myyntiin, valittaa melkein joka kerta sitä, että otan niin paljon "voittoa". Hänen mielestään minun pitäisi tyytyä pienempään voittoprosenttiin. Kerroin hänelle, että olen kuusi vuotta pitänyt kauppaa, josta en ole koskaan saanut palkkaa, miksi vielä pienentäisin ns. voitto-osuuttani - sehän tuottaisi vaan suuremman tappion.

Sanoin tälle käsityöläiselle samoin: "Eihän se sinulle tee suvee ei talvee, jos olet kuitenkin omasi saanut?" Mutta hänpä ajattelikin niin, että minun pitäisi myydä halvemmalla, jotta kauppa kävisi paremmin ja hän saisi tehdä enemmän tai siis myydä enemmän....

Niin se taitaa olla, että jokainen ajattelee tiukasti omaa parastaan.

Itsessäni huomaan epäloogisen ajattelun juuri tässä(kin) asiassa. Olen vahvasti sitä mieltä, että käsityöläisen pitää saada kunnon hinta työstään. Mutta sitten kun minä ostan käsityöläiseltä tavaraa myytäväksi, olisikin hienoa, jos sen saisi halvalla. Luulen ajattelevani epäitsekkäästi, että "sitten asiakaskin saisi sen edullisemmin".
Mutta itseäni taidan ajatella?

Pellavasydämen Mervi

12 kommenttia:

  1. Kukaan, joka ei ole itse pyörittänyt yritystä, ja vielä sellaista, johon liittyy tilavuokra ja henkilökunnan palkkaaminen, ei tajua ollenkaan, kuinka paljon katetta tuotteissa täytyy olla, jotta yritys pystyy edes pyörimään. Siitä on vielä piiitkä penni siihen, että yrittäjä saisi itse kunnon palkkaa! Ihan varmaan tätä ei olla ymmärretty tässäkään tapauksessa. Ollaan kuviteltu, että se välisumma menee suoraan taskuusi.
    Minusta olisi hyvä, jos yrittäjiä ymmärrettäisiin paremmin. Mitkä ovat yrityksen pyörittämisen kulut, ja mitä on todellinen tulo. Moni yrittäjä sinnittelee köyhyysrajalla tai sen alapuolella, itsekin teen niin, eikä yhteiskunnalta heru mitään tukia, kun olen kerta onnekas ja rikas yrittäjä!

    VastaaPoista
  2. heippa pitkästä aikaa. Olen samaa mieltä kuin Saila, että ei tässä maassa kyllä pienyrittäjä pääse rikastumaan. Itselläni on toiminimi ollut muutaman vuoden. Mitä tulee itse omin käsin tehtyjen käsitöiden myymiseen, niin kyllä itsekin olen tarkoittanut omat tuotteeni kuluttajille enkä jälleenmyyjille. Kokonaan toinen asia on se, että teen niitä sovitusti johonkin putiikkiin ja saan siellä toteutuneesta myynnistä itselleni sen osuuden minkä oman liiketoimintani kannalta tarvitsen ja haluan ja mikä on molemminpuolin etukäteen sovittu. Onneksi tässä maassa on sellaisia yrittäjiä, jotka haluavat omassa putiikissaan myydä kotimaista käsityötä.
    tammiterkuin Riitta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monen yksityisen käsitöiden harrastelijan on varmasti vaikea käsittää ns tukkumyyntiä. Itse olen sitä tehnyt sekä ostajana että myyjänä. Silloin kun ostan tavaraa myyntiin, kerron sen aina tekijälle. Olen tehnyt myös tukkumyyntiä isoon liikkeeseen, jolloin sydäntä särkee, kun "joutuu" niin halvalla myymään.

      Poista
  3. Käsityön tekijä ehkä kokee liikkeeseen ostamisen välistävetona. Mielestäni käsityön arvostusta ei saada nousemaan jollei tehdä yhteistyötä. Itse ostin paljon käsitöitä joululahjoihin erilaisista myyjäisistä ja markkinoilta. Näistä ei kai verotuloja synny. Mielenkiintoinen aihe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siis oikeesti myyjäisistä ja markkinoilta ostetuista käsitöistä kuuluu maksaa vero valtiolle. Mutta tuskinpa vaan moni ilmoittaa tulojaan...

      Poista
  4. Jos sukkien myyjä on yksityinen henkilö, ei tähän tapaukseen voi soveltaa samaa käytäntöä, että ostaa sukat jostain ns. tukusta tai maahantuojalta, silloin voi ainoastaan ostaa halvalla ja myydä kalliimmalla.

    Sukkien tekijä on käyttänyt sukkien tekoon summan X rahaa ja oman aikansa, ja mikäli niitä myydään kalliimmalla eteenpäin, on se täysin väärin. Silloin pitää itse tehdä sukat ja myydä ne eteenpäin kalliilla - se on reilu peli !
    Pakkas-Akka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä, kun ei ole olemassa maahantuojaa tai tukkua, joka myisi käsintehtyä tuotetta. Ja ajattelepa sitä asiaa vielä eteenpäin. Jos välissä on tukkuliike, silloin edelleen pienenee käsityön tekijän saama osuus. Vähiten "välistävetoa" tapahtuu silloin, kun myyjä ostaa tuotteet SUORAAN valmistajalta.

      Viimeisestä kirjoittamastasi kappaleesta olen aivan eri mieltä. Toki teenkin itse paljon sukkia ja myyn niitä. Mutta hyvin moni harrastaja on todella tyytyväinen, että ostan hänen tekemiään sukkia, koska niitä on hankala muuten saada kaupaksi missään muualla. Moni jopa tulee tarjoamaan tuotteitaan myyntiin ja silloin hän kyllä tietää, että hintaa tulee lisää, kun minä laitan hänen hintansa päälle oman osuuteni. Pitäähän minunkin saada palkkani työstä, mitä teen?

      Poista
  5. Hei, onhan tuo todella hyvä valmistajan kannalta että maksat tuotteet ennen kuin pistät myyntiin. Tuleehan tuotteelle hintaa kun lisäät alv:n ja omat kulut, mutta eihän se enää ole valmistajan ongelma. Yleisempi käytäntö taitaa olla tilimyynti, jolloin tekijä saa osuutensa vasta kun tuote on myyty, ja ei heti silloinkaan. Y-tunnuksellisena tekijänä olen kokenut jännittäviäkin aikoja rahoja odotellessa, jälleenmyyjiä on ollut vaikea tavoittaakin ja useita kuukausiakin on odoteltu jo ennestään myöhässä olevia tilityksiä. Tilimyyntikin on ok jos tilityspuoli toimii, sillä ei materiaaleillekaan saa maksuaikaa kuukausitolkulla.
    Kaikkea hyvää tälle vuodelle Mervi :) On ollut ilo lukea miten asiat rullaa hyvin ja saat aikaan niin hurjan paljon kaikkea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullahan oli yli 40 myyntitililäistä aikaisemmin. Uudelleen aloittamisen aikoihin päätin, etten enää siihen rupea. Myyntitili-periaate on aikaa vievä ja paperihommia siinä tulee paljon. Nyt on paaaaljon helpompaa, vain kolmen käsityöläisen tuotteet ovat myyntitilissä, kaikki muut olen ostanut.

      Myyntitili on kuitenkin monelle aloittelevalla käsityöläiselle lähes ainut tapa saada tuotteitaan myyntiin.

      Poista
  6. Tää on vähän kakspiippunen juttu. Jos joku myy sukkia kympillä kaveri-sukulaispiirin ulkopuolelle niin ei kyllä arvosta omaa työtään. Eikä muidenkaan. Toisaalta, jollakin se voi oikeasti olla siitä kympistä kiinni, ja ostajia on varmasti enemmän kuin jos myisi 50 eurolla tai kalliimmalla. Jälleenmyyjä taas tarjoaa asiakasverkoston johon yksityisellä ei ehkä ole pääsyä. Sekin pitää ottaa huomioon hinnoittelussa. Onko tämä sitten se omaan taskuun osuus kaiken muun pakollisen jälkeen? Haluaisin minäkin myydä vauvanpeittojani 250 e kpl, mutta jos niistä ei mulle suoraa kukaan maksa sitä niin ei varmasti jälleenmyyjän kauttakaan. Suomessa on kiva harrastaa käsitöitä, mutta täälä on liian vähän väkeä, että siitä leipää saisi. Eikä kyllä ne 10 e sukat käsityön arvostusta nosta. Se ei ole edes euron tuntipalkkaa, saati sitten materiaalit ja muut kustannukset. Itse olen antanut peittojani lahoituksina niitä oikeasti tarvitseville. Mieluummin niin, kuin että myyn halvalla.

    VastaaPoista
  7. Meilläpäin oli eräs kauppias, silloin kun olin pikkutyttö, hänellä oli sekatavarakauppa ja hän aina sanoi että kun markalla ostaa ja kahdella myy saa prosentin voittoa.
    Kauniita körttisukkia, minäkin olen neulonut yhdet tuollaiset.

    VastaaPoista