tiistai 18. kesäkuuta 2013

Jos laskisin hintoja, saisin paremmin myytyä

Olen teillekin jo varmaan useamman kerran kirjoittanut käsitöiden hinnoittelun vaikeudesta. Samoin olen kertonut, että Pellavasydämessä tosi harvat asiakkaat tinkivät hinnoista. Olen myös kertonut salaperäisestä "hintatarkastajasta", joka arvosteli minun myyvän liian halvalla.

Tänään kauppaan tuli asiakas, jonka päättelin olevan turisti. Nopea yleiskatsaus ja pysähtyminen nipsukukkaroiden tykö. Asiakas kysyi hintaa ja kerroin, että hinnat löytyvät kukkaron sisältä. Pienin, se jota hän silloin piti kädessään, maksaa 9 euroa. Asiakas teki uuden pikakierroksen ja palasi taas kukkaroiden luokse. "Jos laskisit vähän hintoja, saisit enemmän myytyä", hän sanoi. "Mutta kun nämä ovat käsityönä tehtyjä ja käsityöläisenkin pitäisi palkkansa saada", tokaisin minä. Asiakas teki tarjouksen kädessään olevasta kukkarosta: "Jos myyt tämän vitosella, niin ostan." Johon minä vastasin: " En voi, sillä maksan itsekin siitä enemmän".


Tämä oli jotenkin niin kornia, etten osannut edes loukkaantua. Mistä ihmeestä tämä ensikertalainen kaupassani päätteli, että kukkaroita PITÄISI myydä enemmän? Ja todentotta, luulenpa, että ne ovatkin paras myyntituotteeni valmistavaroista. Tällä hetkelläkin tilanne on se, etten saa tavaraa lisää valmistajalta, niin kiihkeästi kuin sitä toivoisinkin!

Jos asiakas pyytää 9 euron kukkaron 5 eurolla, se tarkoittaisi 44 %: n alennusta. Aika huimaa, eikö totta? Sitä, mitä se tarkoittaa kukkaron tekijän palkkanauhassa, en pysty edes sanoiksi pukemaan, niin paljon harmittaa. 



Toinen käsityön hinnoitteluesimerkki:  Eräs vakioasiakkaani kertoi tekevänsä "solmusukkia". Pyysin häntä tuomaan sellaiset näytille ja kivat ne olivatkin. Annoin niille solmusukka-nimen, sillä ne oli tehty langanpätkistä ja päät oli vain solmittu ja sitten katkaistu. Solmut ja noin 2 cm:n päät jätettiin sukan sisään. Tämä asiakkaani oli myynyt sukkia kirpputorilla ja nyt niissä oli vielä hintalappu jäljellä. Minä ostin ne, lastensukat, 3 eurolla. Mitäs tykkäätte?

Tähän liitän asiaankuulumattoman kuvan, mutta kun en voi olla esittelemättä pihan kauniita pioneja.




17 kommenttia:

  1. Tiedän tuon hinnottelun vaikeuden, kun aikoinaan käsitöillä itseäni elätin, tai neulekone töillä.Pionit ovat mahtavia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, onko totta että neuletöillä voi elättää itsensä? Viime aikoina on alkanut tuo neulekone muuten kiinnostaa, mutta voi se olla liian vaikeaa meikäläiselle, joka ei halua mitään käyttöohjeita lukea?

      Poista
  2. Naurettavan alhaiset hinnat! Ei ihme etteivät "tavikset" osaa arvostaa käsitöitä, kun ei näköjään tekijätkään sitä tee :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tämän tekijän kanssa usein puhunut asiasta, muttei hän "ymmärrä", sanoo vaan, ettei ihmiset muuten osta.

      Poista
  3. Voi aaargh. Nipsukukkaro yhdeksällä eurolla menee jo lähtökohtaisestikin ihan pahasti alihintaiseksi. Ja siitä pitäisi vielä saada alennustakin... :(

    Ja kolmen euron sukat. Suututtaa.

    Sitäkö sen elämän pitäisi olla, että myy enemmän halvemmalla? Se tarkoittaa suomeksi sitä, että tekee töitä ihan helvetisti ja saa vielä vähemmän palkkaa kuin silloin, kun myy vähemmän, mutta kunnon hinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanos muuta! Jos olisi ollut aikaa, olisin voinut keskustella asiakkaan kanssa pidempään, mutta jälkikäteen ajatellen, luulen, että olisi ollut aivan turhaa.

      Tuo on hyvä pointti, onko tarkoitus tehdä paljon halvalla vai vähän kohtuullisella palkalla!

      Tämä 9 euron nipsukukkaro oli sentään minimini pieni - yleensä ottaen niissä on hinnoittelu mielestäni ihan kohdillaan. Näen, että montaa asiakasta kirpaisee, mutta kun on niin ihkuja kuitenkin...

      Itse yritin tehdä tuollaista nipsukukkaroa, mutten onnistunut. TIESIN kyllä miten se tehdään, mutten vaan osannut. Tämänkin takia osaan todella arvostaa sitä, joka tuollaisia vääntää. Ja kyllähän siinä myyjänkin pitäisi oma osansa saada.

      Poista
  4. Minusta on vähintäänkin noloa, että ihmiset edelleenkin pyrkivät saamaan käsityön lähes kiina-kaman hinnalla. "Laskisit hintoja, niin myisit enemmän!" Pöh, sanon minä. Jos halutaan halpaa, on aika suunnata katse kohti Hong Kong -tavarataloa tai Halpa-Hallia.

    Ihminen, joka haluaa kaiken mahdollisimman edullisesti, ei ole kenties oikeassa paikassa asioidessaan käsityöliikkeessä.

    Sanojan asenteessa huokuu lisäksi syvä arvostuksen puute toisen ihmisen työtä kohtaan. Ilmeisesti riisto-työllä tehty kama on parempi vaihtoehto? Ärsyttää.

    VastaaPoista
  5. Mulla on ekokauppa, ja semmoset tuotteethan nyt tunnetusti maksaa enemmän kuin kiinakrääsä. Saattopa tulla paska maine, vaan ei paljoa kiinnosta tässä tapauksessa. Henkilö joka ei näyttänyt todellakaan asiakaskunnaltani tuli sisään ja käytiin tämmönen keskustelunoin niinku tiivistettynä:
    Minä: Olisinko voinut olla avuksi?
    Asiakas: Onko sulla mitä halvalla tai tarjouksessa?
    M:No eipä oikeastaan ole...
    A: No miksei ole?!
    M: Miksi pitäisi olla?
    A: No eihän nyt kaikkea kannata kalliilla myydä! (Ai halvallako kannattaa?)
    M: No jos olette tuota mieltä niin sitten olette väärässä kaupassa, Makasiini olisi varmaan parempi osoite..
    A poistuu.
    Mulla kyllä on muutamia tuotteita jotka ovat mielestäni edullisia, mutta jos tuolla asenteella ollaan liikenteessä niin on kummankin ajantuhlausta pitkittää tilannetta. Sieltä olisi vain tullut valitukset kustakin "liian kalliista" tuotteesta erikseen. Saattaa pienellä kylällä kuulua paskapuhetta selän takana, mutta eipä jaksa kiinnostaa tuommosta urpoa palvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä jäi vähän paha mieli "urpon" puolesta.
      En usko, että kaikki asiakkaat ajattelevat asioita
      kovin laajasti, ottamalla esim. huomioon yrittäjän
      toiminnan kiemuroita jne.

      Poista
    2. Jokaisella yrittäjällä on oma tapansa ja tavoitteensa. Itse en luultavasti olisi toiminut noin, paitsi että asiakastilanteissa täytyy reagoida jokseenkin nopeasti,eikä aina ehdi perusteellisesti miettiä. Usein jää jälkeenpäin katumaan..

      Sinulla on kauppiaana luja itseluottamus, mutta minä jään kyllä aina harmittelemaan, jos asiakas lähtee pahoilla mielin pois tai jos kuvittelen, että minua selän takana moititaan. En nosta itseäni jalustalle, mutta tavoitteeni on kyllä palvella jokaista sisälle tulijaa kunnioituksella, vaikka hän sitten kinuaisi alennustakin.

      Kun yritän asennoitua tuon sinun asiakkaasi tilalle, tulee mieleen, että ehkä hän oli ensi kertaa tekemisissä ekotuotteitten kanssa ja ajatteli, että voisi kokeilla niitä, jos jotakin saisi edullisesti. Ehkä hän ei pahaa tarkoittanut? No ei varmasti tarkoittanut myöskään minun tinkivä asiakkani - he vain ajattelevat omaa kukkaroaan (niinkuin mekin kauppiaat ollessamme asiakkaan roolissa.

      Miten olisit voinut toimia toisin - neuvoja et kyllä pyytänyt, mutta... Entä jos olisit kertonut hänelle, miten tuotteittesi hinta muodostuu, miksi ne ovat kalliimpia kuin "normituotteet".

      Joskus olen miettinyt, että uskaltaisiko tinkivälle asiakkaalle sanoa jotenkin näin: "Kun sinä pyydät minulta alennusta, se on vähän sama kuin minä tulisin palkkapäivänä sinun luoksesi ja pyytäisin osaa palkastasi itselleni?" No juu, en kyllä uskaltaisi noinkaan sanoa...

      Poista
    3. Selvennökseksi, että Anonyymi 16.04
      ja Anonyymi 19.06 olivat kaksi eri kirjoittajaa.
      Josko sillä nyt mitään merkitystä...
      Mietin vain juuri, että tuskin Sinä näin rajusti
      toimit, vaan "nappaat sen oikean asenteen",
      josta joskus kirjoititkin.
      T: Anonyymi 19.06

      Poista
    4. Ei tämä tapani kaikille ole, vaan äärimmäisen harvinaista. Tarjouskysymys ei ollut mikään iloinen "moikka, onko sullakin jotain kivoja tarjouksia?" vaan hyvin töksähtävä "minua ei normaalihintaiset kiinnosta". Asiakkaan olemus ja puhetapa kertoi paljon, ja minähän tietysti oikein yliystävällisellä äänellä opastin häntä paremmin tarpeitaan vastaavaan osoitteeseen.
      Vähän verrattavissa siihen sinulle tuttuun tapaukseen "miksi toppatakit ovat lämpimällä säällä alennuksessa" ;)
      Toki yritän asiakkaita palvella, siitähän minä rahani saan. Ja tinkimistä joskus olen sallinut (erityisesti selville opintotukilaisille). Mutta jos sanellaan "maksan tuosta niin ja niin paljon" niin ei alea heru. Palvelen samalla tavoin köyhät hipit ja kalliskäsilaukkuiset leidit, ole kauppiaalle ystävällinen niin hänkin on sitä ystävällisempi sinulle.
      Jotkut tilanteet vain tulevat nopeasti kohdalle ja asiakaspalveluduunissa välillä tulee paskaa myyjänkin niskaan tavalla tai toisella. Oma mielenterveys on pidettävä kasassa ja mieluummin selvitän tilanteen noin kuin pelkästään myöntelemällä. Olen nopeasti räjähtävää sorttia, työminäni on kuulkaa hillitty verrattuna vapaa-aikaan!
      Tekisin uudestaan noin? Todennäköisesti kyllä jos tarve vaatii!

      Poista
    5. Ei siihen jäänytkään mitään epäselvää, anonyymi 19.06. Olisi muuten kiva, jos jokainen anonyymi keksisi itselleen jonkin anonyymi-nimimerkin.

      Ja sitten anonyymi 22.04. Selvennän vielä, ettei tarkoitukseni ollut mitenkään arvostella sinua tai osoittaa että olisin itse "parempi". Kuten kirjoitin, meillä on vain erilainen tapa tai uskallus tai...mikäsennimion.

      Olen myös räjähtävää sorttia ja ihan hirvittävän usein tulen väärinymmärretyksi. Nimenomaan niin, etten tarkoita mitään ikävää, mutta joku kuitenkin loukkaantuu. Varsinkin tämän nykyaikaisen nettikirjoittelun koen äärimmäisen vaaralliseksi, kun ei näe toisen ilmeitä ym. tulee helposti ristiriitoja.

      Kyllä me kauppiaat opimme oman tyylimme ja sen parhaan, omaleimaisen tavan palvella asiakkaitamme - joskus sen joutuu opettelemaan kantapään kautta, joskus riittää vähempikin. Oikein hyviä myyntejä sinulle "luomukauppias" - mutta ensin leppoisaa juhannusta!

      Poista
    6. On ollut mukavaa laittaa aina silloin tällöin
      kommentteja.
      Tämä lienee viimeinen, koska aion edelleen pysyä
      anonyyminä.
      Kirjoituksiasi silti aion käydä lukemassa edelleen.

      Poista
    7. Hyvä ystävä, älä vaan lakkaa kommentoimasta. Tuskin tiedät, kuinka tärkeä jokainen kommentti minulle on? Tuo lause oli VAIN TOIVOMUS ei sääntö! Tarkoitin sitä, että voit edelleen olla anonyymi, mutta laittaisit (vaikka joka kerta erilaisen) loppuun esim. "päivänkakkara" tai "pikkusiili", sitten ei tarvitsisi kellonajoilla nimitellä...mutta aivan kuten sinä haluat. Tärkeintä on, että kommentoit. Jos porukka lakkaa kommentoimasta, minä tod.näk. lakkaan kirjoittamasta. Ei, tämä ei ole kiristys. Eikä uhkaus.

      Poista
    8. Voi kiitos kommentistasi klo 11:15!

      Olen vain tuntenut, että teen 'väärin',
      koska olet esittänyt toiveen, että jonkinlainen
      nimimerkki kommenteissa olisi.

      Ja jotenkin hassua, että tuntuu aivan siltä kuin
      olisit 'ihan oikeasti' ystävä. Niin kauan olen jo
      blogiasi seurannut ja pidän siitä kovasti.

      En suinkaan ottanut kommenttiasi 'kiristyksenä tai
      uhkauksena'. Ymmärrän pointtisi kyllä.
      Tästä lähtien laitan jonkinlaisen nimimerkin
      kommentin perään.

      Anonyymi 00:50...
      Tällä kertaa vaikkapa nimimerkillä
      'helpottunut päivänkakkara'

      Poista