sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Muurlan mainosko tästä tuli?

Otin kameran mukaan lomareissulle, vaikka arvasinkin, ettei sieltä kuvia tule otettua. Matkalla poikkesimme Muurlassa kahvilla ja enimmät kuvat ovat sieltä. Olin suuresti yllättynyt paikasta ja sen tuotteista. Jotenkin on jäänyt mieleen muisto - Muurlan lasi - joitain vanhanaikaisia maljakoita ja lautasia 70-luvulta. Pyh, ei se niin mene.

Kysyin luvan saada kuvata. Ensimmäiseksi eteemme osui emaliastioita ja monenlaista Angry Birds - tavaraa.



En voinut olla kuvaamatta näitä ihania vanhoja huonekaluja. Näistä sain käytännön esimerkin, kun selitin miehelleni, mitä tarkoitan halullani sisustaa OSITTAIN vanhoilla tavaroilla. Tämäkin iso, avara tila oli moderni ja valoisa, mutta nuo muutamat vanhat esineet sopivat silti sinne mainiosti.

 Muutamia kauniita ja ainakin minulle ennen näkemättömiä maljakoita bongasin. Tuossa alakuvassa etualalla on yksi minulle mieleinen. Mutta ei olisi tullut mieleenkään lähteä niitä kotiin kuljettamaan...

Kahvio oli tilava ja siisti. Tällaiset kivat lamput ja mukit.


Jätimme Muurlan taaksemme ja saavuimme puolen päivän aikaan Fiskarsiin. Oli vähän ongelmia paikan hahmottamisessa, lähdimme matkaan ilman karttaa, vain navigaattorin opastuksella.

Alue on minun näkökulmastani hirvittävän laaja, aivan mahdoton kävellä. No ei siellä autollakaan kannattanut liikkua, sillä ihmisiä oli joka puolella paljon. Pysäköimme keskustaksi arvioimallemme pysäköintipaikalle ja siinä kiertelimme muutaman myyntipöydän ja kojun sekä vanhoissa rakennuksissa olevat putiikit. Koko paja-alue jäi näkemättä ja kokematta myös antiikkimessualue.

Minua tietysti kiinnosti lähinnä käsityöt, mutta eihän niitä voi kuvata. Tässä minun kanssani samaan kuvaan on kuitenkin osunut puusta tehty käsilaukku.


Tämä kaunis rakennus on ollut Ruukin päärakennus ja alla oleva keltainen on ravintolana nykyään.

Ja tässä oli kaikki, mitä siellä kuvasin. Kohteen tutkiminen jäi siis pahasti kesken. Meiltä loppui aika ja minulta myös kävelykyky. Mieheni arveli, että tuskin puolta kilometriä kuljimme, mutta sekin oli minulle melkein liikaa.

Paluumatkalla kävimme Salon torstain iltatorilla. Siellä oli kaupunki piukassa väkeä. Parkkipaikkaa ei meinannut löytyä yhtään mistään ja lähes kyynärpäätaktiikalla sai siirtyä paikasta toiseen. Minä tykkäsin katsella kirpparipöytiä. Muutama käsityöläinen oli mukana, mutta ei montaa. Arvatkaas mitä ostin? Vinonauhaa, karhulankaa...ym. ompelutarviketta.

Tässä kojussa oli ihania käsitöitä esillä. Ihastuin noihin lusikkakoruihin, mutta olisin toivonut vielä vähän krouvimpaa mallia. Myyjällä ei kuitenkaan ollut käyntikorttia, eikä minulla siis mahdollisuutta tilata niitä myöhemmin. Ihan vain itselleni olisin tahtonut. Ikävä tosiasia alpakkalusikka-koruissa on se, ettei niitä kaiketi ole luvallista myydä niissä olevan nikkelin takia.

Salon torikahvilasta sai mainiot kahvileivät, mutta pitkään niitä piti jonottaa. Onneksi tuo keltapaitainen teki sen puolestani.


Ihan kiva reissu se oli. Yrittäjälle ainut mahdollisuus pitää lomaa on poistua kotoa. Vaikka kuinka yrität tässä kotosalla olla vapaalla, koko ajan tunkee työasiat mieleen ja ennenkaikkea ne tekemättömät työt.

Paljon ideoita ja pohtimisen arvoisia havaintoja tarttui mukaan matkalta, niitä makustelen tässä myöhemmin.

Mervi

1 kommentti:

  1. Näyttäis tuo Salon Iltatorin lusikkakorujen myyntipöytä vähän sen näköiseltä,että arvelisin sen olevan täältä Forssasta, olevan immeisen myyntipöytä. Ainakin kovasti näyttää hänen pöydältään.....

    VastaaPoista