Ensimmäisessä vaiheessa siirrän putiikista kotiin ne, joilla on tunnearvoa tai muuten ovat meille sopivia. Yksi tällaisista on perintöpöytä. Muistan oikein hyvin äitini kotitorpasta enoni pöydän. Eipä sitä silloin osannut arvostaa. Nyttemmin kovin moni asiakas olisi halunnut tuon kuluneen pöydän ostaa. Vaan enpä ole myynyt. Tietenkään. Tässä se on:
Pöytä on aika korkea, enkä ole sille vielä keksinyt paikkaa - tiedän, että mieheni ei haluaisi sitä ollenkaan, mutta muistattehan - hänellä ei ole valtaa sisällä tapahtuvaan sisustukseen. Minä määrään sisällä, hän ulkona puutarhassa. Hahhaa! On se vaan hassua, miten eri silmällä me ihmiset katsomme maailmaa. Vaikka meillä aika monessa asiassa on samanlainen maku, niin näissä vanhoissa esineissä ne eivät kohtaa ollenkaan!
Tällainen sohvapöytä meillä on nyt - ja on ollut 35 vuotta. Joku varmaan kaikkein halvin vaihtoehto 70-luvulla. Kyllä minä tästäkin tykkään, mutta kun tiedän että se on niin out of season... Mutta mitenkäs minä tuon korkean pöydän sovitan tähän paikkaan? Pöydän jokaisesta jalasta näkee, että sitä on ehkä jossain vaiheessa aiottu madaltaa. Siihen en kyllä haluaisi ryhtyä.
Ihailkaa nyt vielä kanssani tätä useamman värin suloisuutta:
Mitä mieltä olette, voiko noin korkean pöydän laittaa sohvapöydäksi?
Kun ei oikein mitään muutakaan paikkaa sille ole.
Tai no, pitäisi katsoa huushollia uusin silmin. Ehkäpä joku muu huonekalu voisi väistyä tämän tieltä?
Mutta, varsinaiseen sisustukseen ryhdyn vasta syksyllä.
Sitku...
Mervi
Mervi
Ihana pöytä jossa näkyvät monet ajan kerrokset!
VastaaPoistaMuistaakseni minulla on joskus ollut sohvapöytänä korkeampi pöytä. Sellaisiahan oli sata vuotta sitten, miksi lie sohvapöytä sittemmin madaltunut.
Se on muuten totta, vanhoissa kuvissa ja museossa on sohvapöydät korkeampia!
PoistaIhana on tuo vanha pöytä, tykkään kovastikin. Miksei se menisi sohvapöytnäkin, mutta entäs sivuöytänä, jossa olisi vaikka pöytälamppu?
VastaaPoistaLamput on ihania, mutta arvaas mitä...tääl on yks pihi laskujen maksaja (en minä) joka sammuttelee jälkeeni jokaikisen turhan valon. Tunnelmaa siis....
PoistaKaunis pöytä. Kyllä se kuule paikkansa löytää!
VastaaPoistaaikansa kun siirtelee.
Poistavaikkapa ikkunan eteen komistukseksi...
VastaaPoistasemmoinen ongelma, etten saa itsekseni kanniskeltua sitä. Arvaan kuka hermostuu, kun minä siirrätän pöytää sinne - ei kun tänne - sittenkin takaisin...
PoistaAivan ihana pöytä. Voisiko jaloista sahata hiukan pituutta pois, niin sopisi paremmin sohvapöydäksi?
VastaaPoistaAlunperin ehdoton mielipiteeni oli -kuten kirjoitinkin- etten katkaise, mutta nyt olen ruvennut ajattelemaan, että jos sittenkin...hm....
PoistaMinä lyhentäisin jalat, jos se sitten sopisi paremmin sohvapöydäksi (minusta sohvapöydän olisi hyvä olla vähän matalampi). Mieluummin alkuperäisten jalkojen "uhraus" ja tärkeä ja kaunis pöytä kunnolla käyttöön näkyvälle paikalle, kuin jalkojen säilyttäminen ennallaan ja sen takia pöytä jonnekin sivummalle "väkisin" keksittyyn paikkaan ja tehtävään :)
VastaaPoistaMinä en uhraisi niitä jalkoja. Hakisin jonkin kivan ikkunan ja laittaisin pöydälle kauniin liinan. Liinaa ja pöydän pintaa suojaamaan kristallimuovia. Kaiken päälle jokin kaunis kukkakokoelma esimerkiksi perinteinen pelargonia tai pari voisi sopia todella hyvin pöydän tyyliin.
VastaaPoistaTuossa se pöytä seistä tönöttää samoilla sijoillaan. Katselen sitä nyt tovin ja ihmettelen...
VastaaPoista