sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Ongelmien ydin, hetken mielihyvä.

Tänään tuli taas esille se, mikä aiheuttaa minun elämässä ehkä eniten ongelmia.

Olen valmis luovuttamaan hetken mielihyvän vuoksi!

Ei me lähdettykään Raumalle. Vaikka sinne niin halusin, niin nyt olen perunut matkan. Ajatus lähti kytemään siitä, kun aamukahvilla mies katsoi ikkunasta ja sanoi, että Raumalla päin näyttää sateiselta. Heitin siihen, että jos ei sitten lähdetäkään. Mieshän ei sinne ole alunperin itse halunnutkaan, mutta että minun takiani uhrautuu.... Vain pienen hetken mietin ja olin valmis luovuttamaan. Eihän siellä näin viimeisenä päivänä oikein mitään enää olekaan. Joutuu vaan niin paljon kävelemään paikasta toiseen.

Ja perimmiltään tämän luovuttamisen takana on se ajatus, että PÄÄSEN TAKAISIN NUKKUMAAN! Aamut on minulle toooosi vaikeita, haluaisin nukkua puoleen päivään. Enkä yleensä pääse "kerralla" ylös, vaan pitäisi päästä ainakin hetkeksi vielä takaisin sänkyyn...Tässä tapauksessa siis laitoin etusijalle sen, että pääsen takaisin nukkumaan, sen sijaan että olisin hakenut paljon mielekkäämpiä ja harvinaisempia ilon aiheita "vaivautumalla" pikku lomareissulle. Ja kun syksystä alkaen saan tod.näk. nukkua jokaikinen aamu!


Tämä sama hetken nautinnon hakeminen pätee muihinkin ongelmiini.

Vaikka olisi minkälainen hyvä dieetti menossa, niin yksi houkutus voi romahduttaa kaiken. En pysty näkemään pitkällä tähtäimellä, vaan se yksi pieni nautinto menee kaiken hienon suunnittelun edelle...

Ajankäytössä tulee sama ongelma eteen. Siirrän ja siirrän töitäni, jos vain ilmaantuu joku mukamas kivampi, pieni, mukava tekeminen. Ja stressihän siitä tulee.

Järjestyksenpidossa sama juttu. Ei vaatisi isoja ponnistuksia saada pidettyä vaivalla laitettua järjestystä yllä. Mutta kun tulee jotain huvittavampaa - antaa ton nyt olla, korjaan sen hiukan myöhemmin - kaaos on jo aluillaan. On muka liian vaivalloista nostaa pudonnut tavara paikoilleen, laittaa langanpätkät suoraan roskikseen, kerätä paperit yhteen kasaan jne...jos ei NYT JUST jaksa.

 kuva on sairaslomalta, kun ei oikein muutakaan voinut
Ei kai kukaan muu olen yhtä pöhkö? Kaikki muut aikuiset varmaan kykenee vastustamaan tuollaisia pikkuhoukutuksia ja olemaan selkärankaisia suunnitelmien toteuttajia? Mervi

7 kommenttia:

  1. Äläs sano,ettei kukaan muu ole yhtä pöhkö. Täältä löytyy yksi ainakin. Aamut on tosi vaikeeta! pitää tosiaan päästä hetkeksi sänkyyn. Mä puolustan itselleni,että kun mulla on niin monia sairauksi. Laihdutuksen kanssa samoin,yksi romahdus,niin laihdutus piloille ja syöminen alkaa:D juu ja ajankäytössä ongelmia. Järjestystä yritän pitää yllä,mutta ei se aina onnistu. Sittenkun on siivous menossa,niin aina päätän etten päästä näin pahaan kuntoon,mutta.....

    VastaaPoista
  2. Heh, hienoa tällainen itsetutkiskelu ja rehellisyys, sen puutteesta sinua ei ainakaan voi syyttää vaikka kurinalaisuutta ei ehkä löydykään.
    Luulen, että tuo on ihmisen perusluonteessa tuo mukavuudenhalu, joillakuilla vain on valtava itsekuri!

    VastaaPoista
  3. Täällä vähän samanlainen...Viimeiseen en yhdy kun olen himosiivooja. Kun on iso perhe on PAKKO siivota:)

    VastaaPoista
  4. Minä kuulun myös näihin pöhköihin. Et siis ole yksin. :)

    VastaaPoista
  5. Täälläkin yksi pöhkö (monen mielestä laiska). Tosin aamuisin tykkään herätä aikaisin ja se on mulle ihan helppoa, mutta muuten noi asioiden hoitamiset ja siivoukset...

    VastaaPoista
  6. Täälläkin yksi.. Tuo järjestyksenpito?! Ei sitten millään ota onnistuakseen. Onneksi on pieni asunto, sen siistii nopsaan mutta kyllä sen sotkeekin ihan yhtä reippaasti. Ja olen järjestyksenvalvoja kortinkin suorittanut :D Harmi kun se ei toimi kotona... Ja nukkuminen <3 Onko ihanampaa kuin jäädä aamulla nukkumaan kun toinen nousee? Onhan se vähän kenkkua, mutta niin rakastan sitä kun voin todeta kellon olevan kuusi, ja aikaa nukkumiseen on vielä ainakin tunti :)Tosin siihen saattaa vaikuttaa sekin, että yleensä minä nousen 5.00 kellon huutoon ja miekkonen tulee töistä kotiin vasta 7.15 (yötyöläinen).
    Tykkään rehellisistä teksteistä ja muutenkin blogistasi :)

    VastaaPoista
  7. Anteeksi, etten ole vastannut kommentteihinne, vaikka olen niistä jokaisen erikseen lukenut saapuessaan. Kiitos teille ja kiva lukea, että on muitakin samanlaisia.

    VastaaPoista