torstai 12. heinäkuuta 2012

Harmitus ja selitys

Ajan joka aamu vanhan liikepaikan ohi. Siellä näyttää ankealta ja autiolta. Ei liikahda lehtikään....saati turistit!
Yhtenä aamuna havaitsin, että alaslaskemani säleverhot olivat muuttaneet asentoaan. Seuraavana aamuna taas. Mitä ihmettä, kuka siellä käy?! Minulla on vielä avaimet, sillä olen maksanut vuokran puolelta kuulta, enkä ole vielä luovuttanut huoneistoa. Siellä on vielä tavaroitani (ja yhden päivän kassakin).

Soitan kiinteistönvälittäjälle ja kuulen, että juu-u he ovat käyneet siellä huoneiston omistajan, siis vuokranantajan, ja uuden omistajan kanssa. Eikä! Millä oikeudella? Toki huoneiston omistajalla on oikeus käydä, mutta että ilmoittamatta... Laki liikehuoneiston vuokrauksesta sanoo, että hän saa poliisilta apua, jos vuokralainen ei päästä huoneistoon, mutta halutessaan päästä sisälle, se täytyy tapahtua yhteisymmärryksessä vuokralaisen kanssa - tälle sopivaan aikaan.

Kehitin tästä itselleni oikein kunnon kiukun. Yksi iltakin siinä meni kiukutellessa.

Minun mielestäni minun oikeuksiani on poljettu! Olen kuullut niiden, joiden kotiin on varas mennyt, kertovan, miten kurjalta sellainen tuntuu. Jotain samaa tuossa oli, vaikkei ollutkaan kysymys kodista.

Yksi syy harmistukseen on se, että olen pikkuisen "vainoharhainen". Jokaikinen aamu mennessäni töihin tähyilen jo kaukaa, että onko kaikki hyvin. Mielessäni näen väkijoukon oven edessä, poliisin ja avonaisen oven. Varkaat ovat käyneet yöllä! On minulla palo- ja varkausvakuutus, mutta silti...

Toinen syy harmitukseen lienee se, että paikat jäivät muuton jäljeltä sekaisin. En haluaisi kenenkään näkevän sellaista, vaan olisin tahtonut ensin siivota ja vasta sen jälkeen päästää omistajan sisälle arvioimaan huoneston kuntoa. Äiti opetti, että koti pitää siivota, kun lähtee lomalle. Varsinkin, jos siellä käy kukkienkastelija. Vieraille ei sovi näyttää epäsiisteyttä. Yrittäjänä haluan myös säilyttää jonkinlaisen imagon, mitä ikinä se kulloinkin tarkoittaakin.

Kolmanneksi syy harmistukseen löytyy syvempää sisältäni. Huom! tämä on hyvin henkilökohtaista, mutta jaanpa kuitenkin sen teidän kanssanne. Olen mennyt nuorena, juuri 18-vuotta täyttäneenä naimisiin - suoraan lapsuuskodista uuteen yhteiseen kotiin mieheni kanssa. Minulta jäi väliin oma, itsenäinen asuminen ja omista asioista huolehtimisen opettelu. Mieheni oli jo työelämässä ja asunut yksikseen. Muutin siis isäni määräysvallasta hänen "siipiensä suojaan" ja olen saanut sen jälkeen elää hyvin huoletonta (?) elämää. Minun ei ole tarvinnut huolehtia laskuista, tuloista eikä menoista, ei lainoista, ei vakuutuksista - enkä niistä yhtään mitään tiedäkään.

Pellavasydän on jotain minun ihka omaani. Siellä ei kukaan määrää minun ohitseni. Se on minun, minun, minun! Tuo luvatta putiikkiin "tunkeutuminen" sattui tuohon kohtaan sydämessäni. Joku astui minun varpailleni. Otti oikeuden minun ohitseni. Luulempa, että jonkun miehen liikkeeseen ei tuota samaa olisi tehty, ilman lupaa?

Näin sain pienestä asiasta ison jutun. Annoin energiani valua hukkaan moisen asian vuoksi.

No, nyt se huusholli on tyhjennetty - se minun kultainen mieheni teki taas ison työn, kesälomallaan. Vielä kun saan jonkun, ehkä tyttäreni, siivoamaan lattian, saan luovuttaa avaimet ja saan takaisin kolmen kuukauden takuuvuokran. Se kausi jää historiaan. Nyttemmin olen ihmetellyt, että miksiköhän tuo vaihe piti käydä läpi. Uskon nimittäin, että kaikella on tarkoituksensa ihmisen elämässä. Olisinpa voinut muuttaa suoraan tähän, missä nyt olen onnellisena!

Ja tässä kuvapläjäys:

En ole ehtinyt paneutua näyteikkunoihin.
Joku asiakas myönsi kuvanneensa tämän afrikan kukka-näytteen
Huovutusvillapussukat vauvankorissa
Osaako joku arvioida vanhan nallen ikää?

sipulipussillekin löytyi ripustuspaikka
Nanson palakankaita
Cloverin tarvikkeita ja puuvillalankoja

Röyhelöhuivilankoja
Tällaiseltakin meillä siis näyttää.
Huomenna saan pitää vapaapäivän, sillä Pirkko-sijaismyyjäni tulee töihin. Minun pitäisi virkata aika monta koria - siis sellaista vapaapäivän viettoa! Mutta se on helpompaa, kun ei tarvitse olla jalkojen päällä.

6 kommenttia:

  1. Niin, siltä se tuntuu kun omia arvoja ja kunniaa poljetaan.

    -Matleena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nii-in. Tiedän vähän ylireagoineeni, mutta silti.

      Poista
  2. Tökeröä toimintaa vuokranantajalta, ihan selkeästi lain vastaista.

    Minä asuin kerran sellaisen vanhan papan omistamssa rivariyksiössä, ja aina kouluss aollessani pappa kävi omilla avaimillaan ja omin lupineen kodissani. En tiedä, mitä hän siellä toimitti, enkä ensin edes tiennyt hänen käyvän siellä. Kerran ihmettelin konerasvan jälkeä keltaisella matolla koulusta tullessani. Mietin, mistä ihmeestä se oli siihen ilmestynyt. Naapurini sitten kertoi papparaisen käyvän kodissani jatkuvasti. Raivostutti. Mutta koska tiesin asuvani paikassa vain pari kuukautta, en jaksanut edes kommentoida asiaa vuokranantajalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin ehkä kuvitella, millaisen näytöksen saisin aikaan, jos KOTIINI tulisi joku tietämättäni!

      Poista
  3. Kaunista uudessa myymälässäsi!
    Harmillinen toi juttu vanhasta myymäläpaikastasi. Ihmiset ovat välillä ajattelemattomia. Vietä rentouttava vapaapäivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rentouttavaa - tähän mennessä olen käynyt puutarhalla ostamassa lisää kukkia putiikin oven pieleen, kierrätyskeskuksesta hain työtuolin, oli niin hyvännäköinen, sitten poikkesin vielä putiikissa ja nyt - keskipäivän jälkeen - taidan mennä päikkäreille, niin ehdin herätä, ennen kuin mieheni tulee mökiltä....mutta on rentouttavaa, kun tietää ettei TARVII olla passissa koko päivää..

      Poista