perjantai 13. heinäkuuta 2012

Minua on siunattu

Mieheni palasi tänään mökiltä Kustavista. Se on hänen kotipaikkansa, jonka pihapiirissä olevasta ikivanhasta saunasta hän on tehnyt asuttavan mökin.

Mieheni käy ruokakaupassa (minä en tiedä edes maitopurkin hintaa), laittaa ruoan (nytkin on perunat kiehumassa ja jotain paistuu pannulla, kuulen...) siivoaa ja kaiken muun lisäksi vielä huolehtii säilömisestäkin.

Aamulla noukkimansa mansikat hän survoi ja laittoi pakastimeen.


Vietin tänään vapaapäivää, kiitos Pirkko, sijaiseni! Kävin puutarhalta ostamassa kukkia putiikin oven pieleen ja kierrätyskeskuksesta löysin hyvän työtuolin, jonka sijoituspaikkaa en vielä tiedä.

Otin päikkärit, taisin muuten ottaa kahdetkin... Virkkasin vähän mattoa, mutta muuten päivä meni "punaisen ristin hyväksi" - niinkuin olen kuullut sanottavan. Pääasia, että saa olla vapaasti. Pirkko oli tehnyt ison työn - purkanut 6 jätesäkillistä palakankaita hyllyyn!

Lähetin tyttärelleni viestin kysyen, tuleeko hän viikonlopuksi kotiin. Ei kuulemma tule. Vastasin, että jää ilman tuoretta mansikka-marenki-kakkua. SE TEPSI. Tulee sittenkin. Ja pääsee siivoamaan vanhan putiikin lattian ja äidin avuksi huomenna. Kiva, Mirva!

Mervi

4 kommenttia:

  1. No, kylläpä sinula on ihana mies!
    Meilläkin yleensä tepsii noi ruokajutut että saa lapset kotiin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin vaan tuli tyttö kotiin ja jääkaapillehan se ensimmäisenä....

      Poista
  2. Ihanaa, että sinulla on tuollaisia ihmisaarteita ympärilläsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä nykyä - tässä kunnossa- en ollenkaan pärjäisi ilman tukiverkkoani. Joskus hiipii epäilys, että pystynkö ajankaan kanssa korvaamaan kaikkea saamaani apua?

      Poista