keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Alaston totuus

En ole joka päivä kirjoittanu, kun ei tunnu olevan mitään "uutta" kerrottavaa. Juuri äsken keskustelin sisareni kanssa puhelimitse ja kerroin hänelle tapahtumia, jotka ovat liian intiimejä täällä kirjoitettavaksi. Tämän hän kuitenkin kehotti kirjoittamaan - jos ei muuta niin ainakin itselleni muistiin.

Vaikka olen paljon ollut sairaalassa, en ole koskaan aiemmin ollut näin "hoidettava". Tämän viikkoinen kylpy oli maanantaina. Hoitaja tuli kysymään "Suostutko siihen, että tehdään se britsillä?" En tiedä, miten se kirjoitetaan, mutta tuolta se kuulostaa. Suostuin, vaikka vähän ihmettelinkin. Ymmärsin, että siinä pesu saadaan huolellisemmin tehtyä. Jotenkin sitä on vaan mieltänyt, että vanhat, hauraat vuodepotilaat sellaisissa kylvetetään.  Piti itsesuojelun vuoksi vähän tarkastella lavitsan rakennetta, kun tuli tunne, että kestääkö se. Hyvin kesti!

No siinä minä sitten makaan "ilkisinmolkisin" toisten pestävänä. Sairaanhoito-opiskelija oli myös mukana. Syrjäsilmällä seurasin opiskelijan reaktiota. Ei tainnut mikään kohta ruumiissani jäädä tarkastelematta! Kieltämättä, onhan siinä komeat arvet eri puolilla... uskon, että voit kuvitella sen tunteen, kun makaat toisen silmien alla etkä voi mitään peittää. "Vanha" hoitaja teki työnsä, eikä mistään voinut päätellä, että häntä olisi kehoni kiinnostanut.  Puhuin tästä kokemuksesta toisen hoitajan kanssa ja hän osasi hyvin vastata: "Sitten kun on tarpeeksi nähnyt, ei enää ole kiinnostunut". Niinpä. Ehkä pitäisi nuoren aloittelijan vaan oppia miten se tehdään niin, ettei toinen huomaa.

MERVI

11 kommenttia:

  1. On tuo varmaan aikamoista. Toivottavasti pääset pian takaisin normaaliin kotielämään! Onneksi on kokeneita hoitajia.

    VastaaPoista
  2. Sairaala on ihan oma maailmansa. Mukava lukea kirjoituksiasi, ja toivottavasti pääset pian pois.

    VastaaPoista
  3. Silloin kun olin lapsi, kävimme äidin kanssa Turun uimahallissa ylioppilastalolla. Se oli sellainen "alaston uimahalli", jossa ei koskaan saanut käyttää uimapukuja sen enempää saunaosatolla kuin altaassakaan. (Ja muuten kyllä kävimme siellä luokan kanssakin uimassa, tietysti vain tytöt yhdessä, koska siellä oli erikseen iesten ja naisten päivät) Uimahallissa oli myös pesijät. Äitini varasi aina pesijän ja makasi sitten sellaisella lavitsalla ja pesijä jynssäsi ja hieroi niin että vaahto vain lensi. Minä kiertelin pesuhuoneessa sen ajan, koska en saanut mennä yksin altaaseen.

    Tämä nyt ei kyllä sinänsä ole yhtään sama asia, koska äiti (ja muut mammat) ehdoin tahdoin maksoivat ja halusivat pesijän käsittelyyn. Tuli vaan tuosta pritsistä mieleen :)

    VastaaPoista
  4. Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Voi hyvänen aika. Minä olen niin tarkka, että tätä ruhoa ei sairaalassa saanut pestä kukaan opiskelija. Johtui kai siitä, että nuorena olin itse opiskelijana ja aiheutin toisen tytön (19v) kanssa nolostumisen aihetta nuorelle miehelle jonka kylvetimme ja jonka karvat ajoimme. Vieläkin hävettää, vaikka aikaa on kulunut kohta nelkyt vuotta.

    VastaaPoista
  6. Taas sössin. Tällä kertaa poistin vahingossa sSSa:n kommentin, joka kuului näin: jos jaksaisit/rohkenisit/kehtaisit, niin nuo sun ajatukset olisi tosi arvokkaita ja opettavaisia myös vaikka opiskelijan ohjaajille, puheeksi otettavaksi opiskelijan kanssa. Ei moittimismielessä, vaan oppimisen kannalta. Valmiit hoitajat ei välttämättä kiireen keskellä ehkä jaksa huomata kaikkea, mistä ohjattavan kanssa olisi hyvä puhua. Jaksamista edelleen!

    VastaaPoista
  7. Kauniisti ilmaiset tärkeän asian, oikeuden intimiteettiin! Kunnon pesu, lämmin vesi ja puhdistus on tarkoitettu iloksi ja hyväksi mieleksi, ei näytillä oloksi. Voit aina kieltäytyä opiskelijan hoidosta, jos haluat! Tuollainen pesulaveri on todella hyvä työväline ja minäkin muistan lapsuudestani pesijättäret yleisessä saunassa. He olivat arvostettuja rouvia! Toivotan mukavia pesuhetkiä ja hyvää mieltä Sinulle!

    VastaaPoista
  8. Kiva saada silti kuulumisia, vaikka edes tällaisia. Voimia :)
    T. Taina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä Tainan kanssa. Aina on mielenkiintoista lukea tekstejäsi riippumatta siitä, mitä kirjoitat. Näin saamme elää mukanasi sekä ilot että surut.
      -anja-

      Poista
  9. Niin, opiskelijan pitää saaha oppia tuokin pesulavetilla peseminen. Meillä vaan yleensä siinä pestiin sellaset potilaat, jotka ei pystyneet istumaan tai pyörtyivät helposti. On varmaan ollut aikamoinen kokemus. Hyvä jos oli kaksi pesijää, kun yksin sellasella pesee, niin on aika vaikeaa kääntää potilasta kyljelleen että saa selän pestyä. Voi olla aika pelottavaa kääntyä siinä kyljelleen.
    Paranemista ja hyvä tosiaan kun pystyt kirjoittamaan näistä.

    VastaaPoista
  10. Ymmärrän täysin sun reaktiosi "näyttelyesineenä" olemisesta; mutta kuinkas ne opiskelijat mitään oppisivat, jolleivät myös useasti leikeltyjä ihmisiä pääsisi pesemään/katselemaan. Hänhän ei ollut siinä yksin, vaan kokeneemman opissa.
    Varmasti myös hyvä tuo sinun huomiosi ja siitä kertominen, kuinka pitäisi osata katsoa loukkaamatta kohdetta.
    Tän kaiken (viikkokausia kestäneen hoitorumban) jälkeen sun pitää ehdottomasti saada jokin puhdistava ja rentouttava kokemus vastapainoksi, muutenhan sä traumatisoidut henkisesti, vaikka lonkastasi saataisiin vihdoin parempi :)

    VastaaPoista