Vihdoinkin

No niin, nyt minä olen täällä jo omissa talvivaatteissani. Siis niissä, joissa sairaalareissulleni maaliskuussa lähdin. Kaikki tuntuu nyt olevan hyvin. Crp oli tänä aamuna enää14 ja hemoglobiinikin 123. Haavan viljelyn tulos oli negatiivinen, joten ei siellä enää mitään bakteeria muhi. Maanantaina tulen vielä keuhkokontrolliin. Oireet tuntuvat vielä. Sensijaan olkakipu, joka myös tuli subklaavin laiton yhteydessä, hävisi kun se pois otettiin.

Tähänkin liittyy tarina. Nuoren mieslääkärin oli määrä ottaa subis pois. Sen saa tehdä vain lääkäri ja hoitaja, joka on saanut siihen koulutuksen. Minä taas hoitajalle ääneen miettimään, että onkohan se lääkäri tuollaista ennen tehnyt... sitten menin sille lääkärinplantulle vielä möläyttämään, että eikö hän meinaa steriilejä hanskoja vaihtaa. Voi hölmö mua! Mutta täällä on alkanut suhtautua kriittisemmin asioihin. Toimenpiteen hyvin tehtyään lääkäri kertoi, että eilen teki vastaavan ensimmäisen kerran. Arvasin sen - sen verran tärisi kädet solisluutani vasten.

Mutta arvatkaas mitä hölmöä minä lopuksi tokaisin. Noh, pyysin saada sen poisotetun subklaavin itselleni muistoksi. Aikansa ihmeteltyään moista lääkäri kietoi sen käsipaperiin. Harmi, että nyt se on jo pakattu jätesäkkiin, jossa on tavarani. Mutta otan siitä kuvan kotona. Puolen tunnin päästä tulee invataksi hakemaan minua ja tavaroitani.

Tässä apuvälineet, mitä pyörätuolin lisäksi kotiin raahataan. Suihkutuoli ja märkätiloihin kynnykselle luiskat. Tuolin alla on hienot alumiiniluiskat. Ne on teleskooppi systeemillä ja kantokahvalla varustettu. Tulevat kohta kokeiltavaksi kun kotiportaille pääsen.