Juhannusruusua ja juhannusruusua

Ihminen on psykofyysinen olento, niinhän ne sanovat - viisaat. Kun on mieli apea, tuntuu ruumiskin raihnaiselta. Nyyh....olo on ollut kurja kaikinpuolin.

Vaikka migreeni kurkisteleekin otsalohkoissa, aloin kuitenkin virkkaamisen. Tämä on tilaustyö, joka on jätetty jo jonkin aikaa sitten. Juhannusruusumatto hiekan värisenä. Hiekka, hiekka...mikähän se väri on?
Valitsin tällaisen punertavan beessin (?) ja totesin, että onkin erittäin mukava kude: sopivan paksuinen ja ihanan pehmeä. Tämä on toinen samalla mallilla virkkaamani, mutta en ole ollenkaan varma, onnistuuko tuo. Jotenkin reunat näyttää "liehittävän"... No, teen vielä noita seuraavia kerroksia ja katson miten käy.

Onkohan kellään samanlaista kokemusta kuin minulla? Virkkaamiini tai neulomiini silmukoihin sisältyy muisto virkkaushetkestä, tai tarkemmin sanoen siitä televisio-ohjelmasta, jota olen katsonut työtä tehdessäni. Eikö ole outoa? Jos jätän työn kesken ja jatkan hetken päästä, voin aivan hyvin palauttaa mieleen (eikä tarvitse edes palauttaa, vaan se tulee ilman muuta) sen ohjelman, jota olin katsonut. Eikö kukaan muu ole tällaista kokenut?

No nyt siis jatkan tätä maton virkkaamista. Ohjelma, jota katsoin tätä virkatessani oli rajakokemukset - vanha nauhoitus. Ei siis ihme, jos kirjoittelen vähän outoja...

Täällä alkoi sataa ja siitä syystä sain mieheni takaisin kotiin. Hiphei - heti alkoi mieli kohentua ja kyllä se pääkin siitä lakkaa särkemästä! Nämä kuvat ovat eiliseltä, kun vielä aurinko paistoi.