lauantai 23. kesäkuuta 2012

Onnistuu, ei onnistuu, onnistuu...

Nyt ei kuulkaa hommat suju!
Maton virkkaus ei etene: puran sen, minkä olen saanut aikaiseksi. Se on just niin, että yhtään ei saa reunat alkaa repsottaa. Kuvittelin (edellinen postaus) että se siitä korjaantuu, mutta ei siis. Kumma juttu, että edellinen matto, jonka tein saman ohjeen mukaan onnistui harmitta, mutta tämä ei sitten niin millään...

Mutta mikä on kivaa...meillä syödään kohta raparperipiirakkaa. Minä en ole sitä leiponut.

Toisekseen meillä on ihana tuoksu - siis muukin kuin leipomisen tuoksu. Huumaava kukkien tuoksu, mieheni toi pioneja ja ruusuja sisälle.Tässä siis sisustuskuvaa, hah... Onneksi kuvassa ei näy pölyjen määrä, sillä MINKÄÄNLAISTA juhannussiivoa ei ole tehty - ei edes jokaviikkoista imurointia. Muutenkin sisustus on jälkijunassa, joulukynttilät on siivottu pois, mutta tilalle ei ole tuotu mitään. Tyhjät kynttilänjalat noloina...

Aika hurja perspektiivi (tai mikäsennimionkaan) mutta kun en päässyt pyörätuolini kanssa oikeaan kulmaan kohteen kanssa. Vaikka muuten en minkäänlaisesta kullankimalluksesta tykkääkään, tässä pianon päällä se menettelee - ehkä siksi, että on aina ollut noin, 34 vuotta jo.

Vaikka pää särkeekin, ymmärrän, että minun tulee olla tyytyväinen elämääni. JOS olisin ollut koko juhannuksen yksin, olisin elänyt kahvilla ja leivällä. Sen sijaan nyt olen saanut istua valmiiseen ruokapöytään. Tarjolla oli uusia perunoita, salaattia ja uunilohta. Ja kohta syödään jälkiruoaksi kahvia ja raparperipiirakkaa. Löytyyköhän siihen jäätelöä päälle? Mervi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti