Vähän ikävä yllätys oli se, että jokainen laatikko piti pyyhkiä märällä, ennenkuin niihin voisi myytävää tekstiiliä laittaa.
Puolenpäivän jälkeen sisareni tuli pakkausavuksi. Ei oikein saatu hommaa haltuun, joten soitin isäni avuksi. Vieläkin tuntui epätoivoiselta, joten soitin varamyyjä-Pirkon avuksi. Sitten alkoi tapahtua. Pahin ongelma aluksi oli se, ettei ollut tilaa kasata valmiita laatikoita. Homma helpottui illansuussa, kun mieheni ja tyttäreni tulivat töistään ja alkoivat raijata laatikoita peräkärryn kanssa uuteen toimitilaan.
![]() |
![]() |
| Välillä piti tankata |
Huomenna homma jatkuu kalusteiden siirtämisellä. Silloin on käytössä pakettiauto ja useampi mies apuna. Työtilan tavaroihin ei ole vielä koskettu, arviolta 30 laatikollista tulee palakankaistakin... Arvaatkaas onko tämän jalat kipeet? Sellainen häivähdys kävi mielessä, että taidankin muistaa, miksi julistin viime muuton jälkeen, ETTEN KOSKAAN ENÄÄ MUUTA... Mervi
ps. kiitos kaikille kannustavista kommenteista!





Kyllä se siittä,pikku hiljaa :)Jaksuja <3 Komiaan paikkaan muutatte!
VastaaPoistaVoimia urakkaan, siitä se pikku hiljaa etenee :)
VastaaPoistaOnneksi sinulla on reippaita apulaisia.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että olen kateellinen, en toki kipeistä jaloista, mutta muusta puuhasta. Oma pieni putiikki on ollut minulla elinikäinen haave. Jo lapsena ajattelin, että musta tulee isona kaupantäti. Mutta kaikkea ei saa mistä haaveilee, markkinoilla ja messuilla kulkeminen vähän korvaa sitä haavetta:)
Kohta pääset siihen mukavaan vaiheeseen ja järjestelemään tavaroita uuteen paikkaan.
Jaksamista!
Tsemppiä täältäkin pistetään tulemaan :)
VastaaPoistaKiitos kaikille kannustuksesta!
VastaaPoista