perjantai 1. elokuuta 2014

Vaarallista myrkkyä suoneen

Maaliskuisella sairaalareissulla sain erilaista antibioottia kuin nyt. Silloin tiputus tapahtui 4 kertaa päivässä, nyt vain 2 kertaa. Lisäksi saan kahta erilaista antibioottia tabletteina (toinen niistä niin harvinainen, ettei kummastakaan apteekista löytynyt) ja tyhjässä lonkkanivelkapselissa on lisäksi antibioottipallo, spacer.

Nyt on käytössä Vankomysiini -niminen antibiootti. Näin Wikipedia kertoo siitä.

Toiminta

Vankomysiinin toimintamekanismi on bakteerin soluseinän muodostumisen estäminen. Bakteerit eivät yleensä kehitä resistenssiä vankomysiinille. Lääke tehoaa pääasiassa grampositiivisiin bakteereihin. Vankomysiini täytyy annostella suoneen, koska se ei imeydy suolistosta ja aiheuttaa ärsytystä lihakseen pistettäessä.[1]

Käyttö

Vankomysiinillä on paljon haittavaikutuksia, joten sitä käytetään lähinnä "viimeisen linjan lääkkeenä" vaarallisissa bakteeri-infektioissa. Yleisesti ottaen vankomysiinillä on kaksi käyttöaihetta. Sillä hoidetaan infektioita, joiden aiheuttaja on muille antibiooteille resistentti stafylokokki, kuten MRSA (metisilliiniresistentti Staphylococcus aureus) tai MRSE (multiresistentti Staphylococcus epidermis). Vankomysiiniä käytetään suun kautta otettuna myös Clostridium difficile-superinfektion hoitoon, jos muut lääkkeet eivät tehoa.[1]

Haittavaikutukset

Vankomysiini on varsin myrkyllinen lääke, jolla on useita haittavaikutuksia. Tavallisia (yli 1 prosentti potilaista) haittavaikutuksia ovat suoneen annosteltaessa paikallinen kipu, tromboflebiitti ja allergiset reaktiot, jotka voivat ilmetä nokkosihottumana, punoituksena, hengenahdistuksena (hengityksen vaikeutuminen) tai kutinana. Harvinaisia (0,1–1 prosenttia) sivuvaikutuksia ovat kuulon alenema ja munuaisvauriot. Erittäin harvinaisia (alle 0,1 prosenttia) haittoja ovat muun muassa kuume, huimaus, tinnitus, pahoinvointi, toksinen epidermaalinen nekrolyysi (kuoliosta johtuva kudoksen irtoaminen), anafylaksia (äkillinen ja vakava allerginen reaktio), trombosytopenia (verihiutaleniukkuus), neutropenia ja eosinofilia.[2]
Koska lääkkeen liiallisella käytöllä on vaarana aiheuttaa kuulonalenema, sen pitoisuutta elimistössä pitää tarkkailla säännöllisesti. Kaksi kertaa viikossa otetaan laboratoriokokeet, joissa Vanko-pitoisuus mitataan. Tarvittaessa liuoksen pitoisuus pienennetään.

Olen nyt käynyt kaksi kertaa kotoa käsin saamassa tiputuksen. Aamulla käyn klo 8.30 Infuusiopoliklinikalla ja illalla klo 20.30 ensiavussa. Poliklinikalla tarvitsen kirjan ajankuluksi, mutta ensiavussa saattaa olla ohjelmaa ihan "talon puolesta". Siellä kuulee ja näkee monenlaista.

En ollut ennen nähnytkään käytössä tällaista mittalaitetta tiputuksen säätämiseksi. 

Oikeassa nurkassa



Siihen syötetään tiputettava nestemäärä/tunti ja kone laskee ja määrittää tiputusnopeuden.

Tippa ( eli gutta ) on terveydenhuollon yksikkö, jota käytetään erityisesti tiputusnopeuksien laskennassa. Tässä tipalla tarkoitetaan siis lähinnä tiputuslaitteesta tulevia tippoja, jotka ovat melko tasakokoisia. Usein myös esimerkiksi silmä- ja korvatipoissa on sama määrä nestettä.
Yhteen millilitraan mahtuu 20 tippaa.
Toistaiseksi ainakin taksikyyti on sujunut mallikkaasti. Teen siis neljä taksimatkaa päivässä inva-taksilla, jossa pyörätuoli nostetaan hissillä suoraan autoon. Taksi hakee kotoa sisältä ja vie perille tiputuspaikkaan. Hänen huolenaan on kodin jokseenkin jyrkät luiskat.

Mervi

1 kommentti:

  1. Tutun näköinen vekotin - minulla on nivelreuma ja lääkkeenä on suoraan suoneen tiputettava Mabthera. Mielenkiinnoolla seuraan matkaasi kohti uutta lonkkaa. Itselläni on vaihdettu vuosituhannen vaihteessa molemmat lonkat ja pari vuoden sisällä molemmat polvet.

    VastaaPoista