Nyt on toinen sairaalanjälkeinen päivä ja molempina olen jo ollut
putiikissa. Tänään jopa ihan yksin, kun oli lyhyt työpäivä, vain 4 tuntia. Vähän toi laitettu lonkka juilii,
mutta eipä muuta hätää. Asiakkaat olivat sitä mieltä, että olen vähän
kalpea, mutta ihmekös tuo 101 hemoglobiinilla. Ei mua silti yhtään
heitetätä.
Typerää siirrellä tavaroita kotoa
putiikkiin ja takaisin kotiin. Luulin, että olisin jo ompeluhommat
siirtänyt sinne, mutta tänne niitä nyt tänään taas piti siirtää.
Ompelukone ja ommeltavat ja tietysti langat. Onneksi on niin kiltti
mies, että sehän siirtelee minua ja kamppeitani.
Tulin ostaneeksi tuollaisen muovikotelon puolille, joten niiden kuljettelu ja säilytys on nyt paljon mukavampaa.
Sitä paitsi nyt on työn alla niin ihanat kankaat, että näitä kyllä ihan mielikseen työstää.
Viikonlopun aikana tekisi mieleni saada valmiiksi ruokalappu poikineen. Aijai, kun näihin vielä yhdistelee erivärisiä vinonauhoja, niin johan tulee nättejä!
Pellavasydämen Mervi


Hei! Kyl sie vaan oot sitkeä sissi. Ei jokainen vaan pystys tuohon noin nopeasti leikkauksen jälkeen.
VastaaPoistaKyllä on ihania ruokalappukankaita. Kelpais miullekii ommeltavaksi.
t. eläinhattu Anne