keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Ihmisen perustarpeisiin kuuluu hyväksytyksi tuleminen


 
Tunnustusta on kiva saada. Itsetuntoni kaipaa aika usein "pönkitystä" ja siksi olenkin aina oikein kiitollinen kaikesta positiivisesta palautteesta. Kotona joudun usein toteamaan, että "please.... jokaista moitetta kohti yksi kehu..." Ei vaan toimi, ei. 

Mutta nyt olen saanut tunnustuksen Sinipellavainen-blogista.
Kiitän ja olen iloinen! 

Tämän tunnustuksen saajan kuuluu tehdä seuraavat temput:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.
2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro heille siitä kommentilla.
3. Kopioi post it-lappu ja liitä blogiisi.
4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu Post it lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Taitaapa olla niin, että tämä post-it lappu on jo aika monessa blogissa kiertänyt, ja minun suosikkejani on niiiin monta, että menisi "ikä ja terveys" etsiessä, kuka ei vielä ole saanut. En siis laita tätä eteenpäin. Koitan sen sijaan entistä useammin kommentein kehua ja kiittää!

Mervi
ps. Aika mahtipontinen otsikko, mutta ihan totta! Mitä jos tänään olisimme kaikki enkeleitä toisillemme ja jakaisimme tunnustuksia - ihan livenä?

17 kommenttia:

  1. Minä voinkin aloittaa enkelöinnin ja kehaista blogiasi. Olen jo aika pitkään seurannut tätä ja blogisi paranee koko ajan. Aiheesi ovat tosi mielenkiintoisia ja kirjoitat hyvin. Silloinkin, kun minulla on liian kiire lukea kaikki seuraamani blogit läpi, luen kyllä aina kuitenkin Pellavasydämen.

    Mukavaa päivää, Mervi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olen ihan "otettu" (mistähän muuten tuollainen sana on saanut alkunsa?) Kiitos! ps. saako tuota enkelöinti-sanaa käyttää muutkin vai onko sinulla siihen keksijänoikeus?

      Poista
    2. :-D Taitaa olla tekijänoikeus, mutta sen saa kyllä lainata.

      Poista
  2. Kiitoskukkia tulee täältäkin kivalle blogillesi!
    Mukavaa päivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi, sinä oletkin ahkera kehujen jakaja. Toisilta se käy luonnostaan, toiset joutuu vähän pinnistämään...

      Poista
  3. Livenä en tätä pääse sanomaan, koska Uusikaupunki on sen verran kaukana kodistani.
    Blogisi on antanut minulle paljon pohdittavaa ja uusia näkökulmia omaankin tilanteeseen. Blogisi on kannustanut minua jatkamaan sitkeästi elämässä eteenpäin ja etsimään uusia ovia sulkeutuneiden tilalle. Olet siis luonut elämääni toivoa.
    Olet myös valanut minuun uskallusta pyytää apua muilta. Aiemmin olisin luovuttanut, jos en johonkin itse pysty. Nyt pyydän apua, jotta saan jatkaa hyväksi havaitsemallani reitillä.

    Ehkä minäkin saan joskus vielä myyntiin omia käsitöitäni. Jos nyt ei aivan fyysistä liikettä, nettikauppa käy myös ihan yhtä hyvin minulle. :)

    Kiitokset siis hyvästä blogistasi. Tekstisi ovat kannustaneet minua paljon. Jatka siis tällä hyvällä linjalla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vau, nyt minä kyllä kuljen loppupäivän rinta rottingilla!

      Poista
  4. Nyt mulla on vähän nolo olo - ihan niinkuin olisin kiitosta kerjäämässä! No, toivottavasti myös muut päivän mittaan tapaamanne ihmiset saavat osansa "enkelöinnistä" (hieno termi, kiitos Susanna).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ainakin olen usein miettinyt miten ja milloin voisin kiittää sinua. Sitä oikeaa kohtaa vain ei ole tullut eteen ennen tätä. :)

      Poista
  5. Noh, noh, et sinä mitään ole kerjännyt, ihan syystä tulee kehut.
    Suomalainen luonne on vähän hassu. Menepäs kasvotusten kehumaan jotain ihmistä, niin hän menee ihan noloksi. Me ei osata ottaa kiitoksia ja kehuja vastaan nolostumatta, ollaan kaikki niin ujoja pohjimmiltaan :)
    Tämä blogimaailma onkin siitä mukava, että pääsääntöisesti tulee vain kehuja, eikä tarvitse nolostua, kun ei muut ole näkemässä =)
    Sinun blogisi on tosissaan hyvä, neuvoa antava ja viihdyttävä. Kiitos sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, noin se usein on. Jos kehut naisen jotain vaatetta, saat vastauksesti "voi eihän tämä nyt mikään, ihan halpa ja vanhakin..." Pitää siis harjoitella sekä tunnustuksen antamista mutta myös sen vastaanottamista. Kiitos!

      Poista
  6. Blogiasi on aina kiva lukea, aiheet ovat ajankohtaisia ja moni niistä liippaa omaa ajatuksenjuoksuani. Kiitokset siis täältä Espoon suunnaltakin. Ehkä intoudut tsekkaamaan 'post it'-lappuasi saamattomat jonain muuna hetkenä, kun juuri nyt kaiken muun kiireesi keskellä - ei kannata ottaa turhia paineita täällä blogi-maailmassa, ettei mene 'ikä ja terveys'. Kaunista syyskuun jatkoa Uusikaupunkiin täältä sateisesta Espoosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Tiedätkö, tavasin monta kertaa tuota yhtä lausetta "ehkä intoudut...." mutta en ehkä ymm...hmmm.. ei kun nyt taisinkin tajuta..tarkoitat siis niitä jotka eivät ole saaneet post it-lappua. Juujuu..tarkennuksena vielä, että MINÄ en ole jakanut yhtään ainutta tällaista tunnustusta, mutta että monet lukemistani blogeista ovat sen saaneet, enkä halua, että joutuvat vielä uudestaan julkaisemaan saman jutun. Tai no, ehkä niitä kehuja ei koskaan ole liikaa! Olet oikeassa.

      Poista
  7. Otsikkosi kirvoittamana kotiinviemisiksi yksi videolinkki itsestäänselvyyksistä, kiitoksista ja niiden vaikutuksista: Johanna Kurkelan Palvo minua. Kiteyttää aika hyvin. Eikö vaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kyllä! Kuuntelen tosi vähän musiikkia, oikeastaan vain autolla ajaessani. Enkä tätäkään ole koskaan kuullut. Saisinpa tuon kotona soimaan! "palvottuna pystyn melkein mihin vaan" Ja vaikkei nyt ihan palvomistakaan, mutta että edes pikkuisen jotain kehaisun tapaista...kiitos tästä!

      Poista
  8. naulankantaan. Pystytkö itse olemaan suvaitsevainen ja hyväksymään muut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sitä sanotaankaan "yrittänyttä ei laiteta"....toisaalta hassu sanonta.

      Poista