perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ai että oikein kunnianloukkaus?

Kunnianloukkaus
Joka
1) esittää toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan vahinkoa tai kärsimystä loukatulle taikka häneen kohdistuvaa halveksuntaa, taikka
2) muuten kuin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla halventaa toista,
on tuomittava kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettuna kunnianloukkauksena ei pidetä arvostelua, joka kohdistuu toisen menettelyyn politiikassa, elinkeinoelämässä, julkisessa virassa tai tehtävässä, tieteessä, taiteessa taikka näihin rinnastettavassa julkisessa toiminnassa ja joka ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä.


Törkeä kunnianloukkaus
Jos 9 §:n 1 momentissa tarkoitetussa kunnianloukkauksessa
1) rikos tehdään joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville taikka
2) aiheutetaan suurta tai pitkäaikaista kärsimystä taikka erityisen suurta tai tuntuvaa vahinkoa
ja kunnianloukkaus on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä kunnianloukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.

Aamuni alkuun sain tänään aikas ikävän puhelinsoiton. Ei ole kiva, kun syyttä suotta syytetään tai uhkaillaan.
Olin jo vähän myöhässä Tyksiin lähtöni kanssa, joten en ehtinyt perusteellista keskustelua käydä. Sen verran kuitenkin ehdin hätäpäissäni tehdä, että tietyt jutut (kolme muistaakseni) tästä blogistani poistin. En kylläkään sen tähden, että olisin syyllisyyttä tuntenut. Varmuuden vuoksi vain.



Kääntääkseni ajatukseni ikävistä mukavampiin asioihin lisään tähän kuvia kiiltokuvista, jotka löysin kierrätyskeskuksesta. Arvuuttelen, miltähän ajalta nämä ovat? Mitä sinä tekisit näillä?   -Mervi-





26 kommenttia:

  1. Ihania kiiltokuvia. Minulla oli yli 50 vuotta sitten ainakin nuo kissat korissa ja nuo vauvakiiltokuvat.

    VastaaPoista
  2. Oiskohan se niin, että:
    "Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa..."

    VastaaPoista
  3. Kiiltokuvat ovat siis nii-in tuttuja.
    Ovat varmaan 70-luvulta.

    VastaaPoista
  4. Uskoisin, että kiiltokuvat ovat 1950 luvulta, koska itselläni on tuollaisia muistivihkossani!

    Tämä toinen asia, kateus on suurta ja varsinkin sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat toimeliaita ja uskaltavat yrittää.

    VastaaPoista
  5. No eipä ollut vaikea arvata, että on postitäti ollut asialla :D Jotkut ei vaan sovi palvelualalle, jota se postikin edustaa, ja silloin olisi syytä katsoa peiliin eikä ruveta ”herjaamaan” asiakkaita.

    VastaaPoista
  6. Postitätiä minäkin oisin ensimmäisenä veikkaamassa :D Yhdyn kyllä täysin tuohon edelliseen kommenttiin, että kun kerran palvelualalla on, pitäis osata peiliin katsoa ja ottaa kritiikki rakentavana.

    Ehkä hänkin olisi voinut asian esille ottaessaan pyytää anteeksi, jos olit saanut huonon kuvan hänestä. Että hänellä oli kovin rankkaa henk. koht. elämässään ja että hän valitettavasti ilman syytä on purkanut sitä toisiin ihmisiin.

    Multa pyydettiin viime kesänä törkeää käytöstä kyynelsilmin anteeksi. Oli johtunut väsymyksestä, uupumisesta. Henkilö itse tajusi asian vasta kun sanoin takaisin, puolustin itseäni. Olis voinut tuo postitäti mennä nyt itseensä myös.. :)

    Hauskaa lauantaita! <3

    VastaaPoista
  7. Ikäviä nuo tuollaiset soittelijat. Älä välitä, älä lannistu.

    Kiiltokuvat ajottuu kyllä 1950-60 luvuille, sillä samanlaisia on miullakin muistikirjassa ollut.
    keräilijäthän noista maksais ihan paperi rahaa, mutta laita ne lasin alle kauniiksi kokonaisuudeksi ja puotisi seinälle.

    VastaaPoista
  8. Ei mielestäni myös ole oikeutettua se, että aloitat aiheesta kirjoittamisen ja toteat vain, että sait "ikävän puhelinsoiton", joka liittyy todennäköisesti kunniasi loukkaamiseen. On perusteltua, että joko kirjoitat koko tarinan tai jätät sen kokonaan kirjoittamatta. On ikävää kirjoittaa "tilkkutäkin" tavoin, osa sieltä, osa täältä. Asiat ovat KOKONAISUUKSIA.

    Kaikki katsovat asioita yleensä vain omien silmälasiena lävitse. Ehkä tyylisi kertoa tarinoitasi on muiden mielestä provosoivaa ja ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän jokainen saa blogissaan kertoa asioita juuri niin kuin haluaa. Olisi (minun silmälasieni takaa katsottuna) eri asia, jos kyseessä olisi uutinen tai vaikkapa artikkeli jossain lehdessä tms. Mutta blogissa on mun mielestä ihan oikeutettua kirjoittaa juuri niistä asioista mistä haluaa ja juuri sen verran kuin haluaa.

      Poista
    2. No jaa, mikä on oikeutettua ja mikä ei...ehkä juuri näin kuin Heidi vastaa? Ja ei, minun kunniaani ei ole loukattu, vaan minua syytetään siitä. Ja kuvittelen joskus, että aina samat ihmiset lukevat blogiani, joten myös kuvittelen, että lukija tietää, mistä olen viimeksi kirjoittanut ja siten luulen että hän tietää, mitä tarkoitan. Ja näköjään jotkut ovat oivaltaneetkin. Luulenpa, että blogini on kokonaisuutena katsoen nimenomaan tilkkutäkki, sillä kirjoittelen todellakin mitä mieleen kulloinkin juolahtaa, edes yrittämättä olla siinä mielessä johdonmukainen. Ja kyllä, tyylini on varmasti provosoivaa, joskus tarkoituksella ja joskus tahattomasti. Jos se on huono asia, pahoittelen. Haluatko kertoa, mikä sinun mielestäsi ehkä on provosoivaa? Se hyvä puoli näissä blogeissa yleensäkin on, ettei kenenkään ole onneksi pakko lukea!

      Poista
    3. Heidi, olen ilokseni (aiemminkin) huomannut, että vaikka et tunne minua - luulen ainakin niin - olet ottanut sellaisen myötätuntoisen ja ymmärtävän asenteen. Kiitos siitä, se saa "palan nousemaan kurkkuun"...

      Poista
    4. :) Olepa hyvä. Ei tosiaan tunneta, mutta mun mielestä elämässä pääsee pitkälle, kun on myötätuntoinen ja ymmärtäväinen, oli asia mikä tahansa. Mua ei ole kovinkaan helppo provosoida mihinkään ja toivoisin, että ihmiset enemmän miettisivät mitä kirjoittelevat/sanovat. Itse pyrin toimimaan niinkuin toivoisin, että mua kohtaan toimittais. Ja hyvin usein joudun toteamaan, että maailma valitettavasti ei toimi niin. Mutta luultavasti tulen itse toimimaan aina niin :)

      Nielaise se pala kurkusta pois, elämää tämäkin vain on ;) <3

      Poista
    5. Olen puolellasi Mervi, mutta toisaalta ymmärrän postitätiäkin: hänhän ei ole tässä blogissa vain joku "postitäti" jossakin, vaan jokainen paikkakunnalla asuva tietää kenestä on kyse. Silloin on ihan sama kuin kirjoittaisit hänestä täällä/arvostelisit oikealla nimellä. Tuskin itsekään haluaisit olla jonkun blogissa koko Suomen silmien alla huonossa valossa, ilman että sinulla olisi välttämättä tietoa/mahdollisuutta esittää omaa versiotasi asioista. Jos kirjoittaisit yleisluontoista blogia jota ei voisi yhdistää juuri tiettyyn paikkakuntaan ja sen ainoaan (?) postiin, olisi asia ihan eri. :) Ja lisäys: en ole itse paikkakunnalta, olen lukenut blogiasi n. kuukauden verran

      Poista
    6. Anonyymi 22:48. Kyllä, näinkin on asia nähtävä. Ja ymmärrettävä. Kun olin itse verotoimistossa töissä, ajattelin jokaisesta asiakkaasta, että "jospa tämä on sellainen tyyppi, joka huonoa palvelua saadessaan ryntää paikallislehteen juttua tekemään", niin kannattaa yrittää kaikkensa ollakseen ystävällinen.

      Poista
    7. Ja opettajana lisään, että meidän pitää nykyisin aina vielä ajatella iltapäivälehtien lisäksi sitä, että joku vetää oikeuteen... Mutta välillä kyllä mietin myös, uskaltaako kukaan enää sanoa mitään suoraan - siis sellaistakaan, mistä olisi kasvatettavalle ja hänen vanhemmalleen oikeasti hyötyä, kun aina vaan ymmärretään ja huolletaan ja ollaan ystävällisiä ja kilttejä, ettei itse jouduttaisi huonoon valoon, julkisuuteen ja vaikeuksiin.

      Poista
    8. Tähän(kin) soppaan on pakko työntää lusikkani..

      Toki minäkin ymmärrän postitätiä. Toisaalta, miksi ihmiset hakeutuvat palveluammatteihin, joihin eivät selvästikään sovi? Näitä esimerkkejä on siis todella paljon, en osoita tätä nyt postitäti-ihmisille. Ja toisaalta: Miksei asiaa olisi voinut hoitaa jotenkin viksummin? Miksi heti hyökätä kunnianloukkaussyytteen kanssa kimppuun? Jos olisin itse ollut kritiikin kohteena, niin luultavasti olisin katsonut peiliin ennenkuin lähden hötkyilemään suuntaan tai toiseen.

      Poista
  9. Mulla on ollut tollasia enkelikiiltokuvia joskus 90-luvulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että nämä kiiltokuvat ovat sellaisia, että niitä painetaan aina uusia. Eli ehkä ei kuvasta edes voi päätellä, milloin se on tehty, vaikka malli olisi kuinka vanha.

      Poista
    2. Aivan oikein. Noissa sinun ihanissa kiiltokuvissa on paljon sellaisia, jotka löytyvät sekä äitini muistokirjasta 50-luvulta että minun omastani 80-luvun alusta ja vieläpä kauppojen hyllyiltä tänä päivänä.

      Minusta on ihanaa, että niitä vanhoja kuvia painetaan yhä. Kiiltokuvat edustavat sellaista syvää ja hyvää perinteisyyttä, niistä tulee aina hyvä mieli.

      Kurjuus, millä lailla aamusi alkoi. Tuntuu, että viime aikoina olet saanut kuraa niskaasi ihan kamalat määrät.

      Poista
  10. Minäkin uskon, että kiiltokuvista tehdään uusintapainoksia, koska useita noista kuvista on tällä hetkelläkin myynnissä. Minä käytän kiiltokuvia pääasiassa korttiaskarteluihin.

    VastaaPoista
  11. Ihanat kiiltsikat, harmi että omat ei ole säilyneet. Lasin alle säilöön, hyvä idea!

    VastaaPoista
  12. Kiiltokuvat lasin alle säilöön, siis tauluksi? Tai sellaisia skräppäys-tyylisiä tauluja? Kortteja? Mistähän muuten saisi sellaisia taulukehyksiä, missä on muutama sentti syvyyttä. Niihin voisi laittaa kiiltokuvien lisäksi jotain muutakin kivaa lapsuusaiheista...tietääkö kukaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä oon joskus nähnyt niitä syviä kehyksiä ihan Vapaavalinnassa ja Prismassakin, eli eiköhän niitä löydy ihan tavallisista kaupoista. Eri asia, että missä niitä just nyt on valikoimissa, en muista viime kauppareissulla nähneeni, vaikka tarkoituksella itsekin kehyksiä hain.

      Poista
  13. Ymmärrys ja kiltteys on mennyt suomessa jo sille tasolle, että voimme alkaa perustellusti puhumaan pahoinvoinnista. Aika haastavaa kun toinen asiakaspalvelija arvostelee toista asiakaspalvelijaa. Ehkä on molempien parempi laittaa säännöt ikkunaan tai oveen näkyviin.

    Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että paikallispostin "henkilö" ei myös omasta mielestäni ole se asiallisin henkilö jonka olen tavannut. Adjektiiveja olisi vaikka kuinka paljon, mutta jätän ne pois.

    VastaaPoista
  14. Tuohon kaipaisin lisäselvitystä "ehkä molempien parempi laittaa säännöt ikkunaan tai oveen näkyviin". Mitä tarkoitat tällä? Minkälaiset säännöt minä laittaisin Pellavasydämen oveen ja minkälaiset taas säännöt taas postin ikkunassa olisi? Sitäkö tarkoitit?

    Olet oikeassa, että haastavaa on. Arvaapa onko tullut mieleeni, kun kävelen oman kaupunkini katuja, että kuinka moni minusta ajattelee, että "tuossa se hirveä ämmä menee..." tai kuinka moni asiakaspalvelija vapisee, kun näkee minun lähestyvän... No, vähän karrikoiden. Se vaan pakottaa minut käyttäytymään mallikelpoisesti, sekä yrittäjänä että asiakkaana. Virheisiin ei ole varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta tiedätkös. Se, että ajattelet asiaa näinkin avoimesti ja oikeasti rehellisesti mietit, miten voisit kehittyä asiakaspalvelijana... Se kertoo paljon :)

      Poista