sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Harjoittelijoita tulee ja menee...

Silloin tällöin minulta kysytään, voiko Pellavasydämeen tulla harjoittelijaksi. Neljän vuoden aikana on aika monta harjoittelijaa ollutkin. Lyhyempiä ja pidempiä aikoja.

En varmaankaan osaa käyttää juuri oikeaa termiä näistä erilaisista harjoittelutavoista - työharjoittelu, TET, työkokeilu, työelämään valmennus jne...käytän siis vain yksinkertaisesti harjoittelu-termiä. Ja mielessäni yhdistän tähän "nippuun" myös ne kerrat, kun työntekijä on ollut työsuhteessa, mutta jollain työvoimatoimiston työllistämistuella. Kertoessani kokemuksistani koitan "sekoittaa" pakkaa niin paljon, ettei kukaan asiakas tai paikkakuntalainen kykene tunnistamaan yksittäistä työntekijääni.

Harjoittelijat ovat olleet hyvinkin eri-ikäisiä. On ollut nuoria ja on ollut varttuneita, on ollut koulutettuja ja ilman minkäänlaista peruskoulun jälkeistä koulutusta olevia. On ollut hyviä työntekijöitä ja on ollut niitä, joiden lähdettyä olen huokaissut helpotuksesta. Niinkuin meitä ihmisiä muutoinkin, on harjoittelijoissakin ollut "helppoja" luonteita ja sitten niitä, joiden kanssa on saanut tosissaan harjoitella itsensähillitsemistä.

Kaikkein kivoimpia ovat olleet ne jaksot, kun työntekijä on itse  halunnut tulla nimenomaan Pellavasydämeen harjoittelemaan. Tai ylipäätään HALUNNUT tulla töihin. Voisin varmaankin sanoa, että vain yksi tuli työvoimatoimiston pakottamana ja se olikin yhtä tuskaa puolin ja toisin. Tämä harjoittelija tuli ja meni miten sattuu. Aamulla ei voinut arvata, tuleeko hän tänään ja jos tulee, niin mihin aikaan. Iltapäivällä hän saattoi sanoa vaikkapa kahden aikaan (eli kaksi tuntia ennen työpäivän päättymistä) että "nyt tuli äiti hakemaan, moi!"

Se, että ilman koulutusta oleva, syrjäytymisvaarassa oleva nuori lähtee kotoaan, opettelee säännöllistä päiväjärjestystä ja töissä olemista on varmasti tärkeää hänelle itselleen, mutta myös yhteiskunnalle. Entä sellainen tilanne, kun aikuinen, jo monessa työpaikassa ollut, soittaa ja kysyy harjoittelupaikkaa? Itse ihmettelen ja vielä enemmän, jos työmatkaakin tulee montakymmentä kilometriä. Mutta kun toinen vakuuttaa, että hän HALUAA päästä töihin ja arvostaa päivittäin maksettavaa 9 euron (nykyisin taitaa olla jo 12,-) lisäkorvausta, niin mikä minä olen estelemään?

Läheiseni moittivat minua siitä, että suhtaudun liiaksi tunteella näihin harjoittelijoihini. Otan heidät kuin "perheeni jäseniksi"  - toisille olenkin ollut enemmän äiti kuin työnantaja. Olemme näin pienessä työpaikassa hyvin tiiviisti yhdessä ja siinä tulee aika läheinen suhde, joskus ehkä liiankin läheinen? Saattaa olla, että aamulla huomaan toisen olevan allapäin tai pahalla tuulella ja se vaikuttaa myös minuun. Siis annan sen vaikuttaa, vaikka ei kannattaisi....

On ollut harjoittelijoita, joita on ollut vaikea neuvoa, toisia on joutunut (liian) monta kertaa käskemään, kun hommat eivät tule tehtyä, mutta sitten on ollut niitäkin, jotka kaikin voimin pyrkivät komentelemaan minua. Uskoni omaan auktoriteettiin on ollut tämän tästä koetuksella. Ehkä en vain osaa organisoida, tai johtamiskykyni ei riitä, tai menetelmäni ovat aivan väärät? Mutta eihän minusta ole alunperin pitänytkään tulla työnantajaa...

Olen aina luottanut harjoittelijoihin. Koskaan en ole piiloitellut esim. rahoja. Kerran olen joutunut pettymään - tai mistä minä tiedän - vain tämä tapaus tuli tietooni. Harjoittelijan matkaan lähti ainakin kankaita. Olen 100 prosenttisen varma tietyistä kankaista, jotka tiesin olevan hyllyssä, mutta sitten niitä vain ei ollutkaan. Vielä nytkin kun teimme siivousta työhuoneessa, elin toivossa, että mm. yksi harmaa hiirikangas tulee jostain esille, mutta ei tullut! Rahallisesti merkitys ei ole suuri, mutta tunne on erittäin ikävä.

Harjoittelijalla itsellään voi olla eri syitä, miksi nimenomaan harjoittelu on paikallaan. Joillakin Pellavasydämen harjoittelijoista on ollut jokin fyysinen työrajoite ja on ollut tarvis kokeilla, miten työssäkäynti sujuu. Silloin työ pitää mitoittaa harjoittelijan mahdollisuuksien mukaan - ehkä työaikaa lyhentämällä tai työtehtävien rasittavuutta keventäen. Olen sanonut ja sanon nytkin suoraan, että suhteeni toisen kipuihin on kaksitahoinen: toisaalta ymmärrän oikein hyvin, koska itse olen koko ajan kipeä. Toisaalta voin joutua erikseen muistuttamaan itselleni, että kipu on subjektiivinen kokemus. Jokaiselle OMA KIPU voi olla sietämätön, vaikka minä sitä mielessäni vähättelisinkin.

Jollain harjoittelijalla on ollut ongelmia ihan tavallisten arkisten toimien sujumisessa. Niissä tapauksissa pitäisi osata järjestää harjoittelijan kyvyille sopivaa tekemistä, joka joskus on todella vaatimatonta - vaikkapa hintalapun kiinnittäminen voi olla liian vaikeaa. Vieläkin muistan meidän molempien suuren ilon, kun osasin ohjata yhden työtehtävän harjoittelijan kyvyille sopivasti. Harjoittelija oikein loisti, kun hän ihaili omien kättensä työn tulosta ja minäkin saatoin olla tyytyväinen - ei mennyt aika hukkaan. Ammattiin valmistunut (sanotaan nyt vaikka ompelija) harjoittelija ei myöskään ole hetivalmis täystehoinen työntekijä, vaan vaatii oman aikansa oppia työelämään tai yrittäjämäiseen työskentelyyn. Jokainen harjoittelija Pellavasydämessä on (luultavasti) saanut ainakin lyhyen oppimäärän pienyrittäjyydestä. Kerron, miten tuotteiden hinnoitteluun vaikuttaa myös se aika, mikä sen valmistamiseen menee. Jos työhön käytetään monta työpäivää, hinta nousee pilviin, joten työtapoja pitää yksinkertaistaa, nopeutta lisätä jne...

Hyvä tapa on pitää säännöllisesti esim. viikkopalaveri, jossa käydään läpi kuulumiset, vaikka niitä toki päivittäinkin vaihdetaan. Silloin on "lupa" puolinjatoisin sanoa, mikä on mennyt hyvin ja missä toivoisi parannusta. Tottakai on kiva kuulla, että harjoittelija on viihtynyt ja oppinut työssään. Myös minulla on vielä paljon oppimista harjoittelun ohjaamisessa. Ehkä eniten siinä, etten odota ja vaadi liikaa. Yritän toki aina muistaa, että kulloinenkin harjoittelija on minulle "ilmaista" työvoimaa ja olen hänen työpanoksestaan kiitollinen, mutta minun pitää muistaa se myös sanoa ääneen. Itselleni painotan myös sitä, että nuori harjoittelija saattaa olla ensimmäisessä työpaikassaan ja on oleellisen tärkeää, millaisen kuvan hän saa työssäkäymisestä, sillä se saattaa vaikuttaa hänen koko elämäänsä. Jokaiselle meistä on tärkeää saada kannustusta ja tunnustusta hyvin tehdystä työstä!

Ai niin, siitä piti vielä mainita, että yleensähän harjoittelijaa ei saa jättää yksin, joten vapaapäiviä ei näin voi itselleen järjestää. Toisaalta läheskään kaikki harjoittelijat eivät ole asiakaspalvelijoita; toiset eivät haluakaan ja toiset eivät vain siihen kykene. Tämänhetkinen harjoittelijani sen sijaan on sellaisella "nimikkeellä" että hänet saa jättää yksinkin ja hän myös on erinomainen myyjä. Olenkin nauttinut niistä muutamasta kerrasta, kun olen kesken työpäivän voinut käydä kaupassa tai asioilla. Jos harjoittelija on palkattu jollain työvoimatoimiston tukemalla työllistämistuella, niin hänet toki voi jättää ihan yksin vastaamaan koko puljusta.

Harjoittelijat ovat minulle tärkeitä, olen jokaisesta heistä oppinut jotain uutta. Tällä hetkellä tilanteeni on se, etten kerta kaikkiaan pärjää ilman apua putiikissa. Liikkumiseni on kahden kyynärsauvan varassa, joten tarvitsen jonkun, joka siirtää tavaroita ja siivoaa. Työntekijän palkkaamiseen ei kuitenkaan ole taloudellisia resursseja. Keskiviikkona menen Tyksiin kuulemaan tuomioni. Mikäli taas on iso leikkaus edessä, joudun tietysti palkkaamaan jonkun, joka pitää Pellavasydäntä sykkimässä, tai sitten....no, se jää nähtäväksi!

Tässä tällainen huippupitkä selostus. Minkälaisia ajatuksia tämä sinussa herättää?

Pellavasydämen Mervi
ps. vieläkään ei yhtään kuvaa, kun en ole löytänyt kameraa....


25 kommenttia:

  1. Luin tekstiäsi ja mietin miten ihmeessä voit väittää että sinulta on varastettu kangasta? Eihän tuollaiseen väitteeseen ole minkäänlaisia todisteita ja olen 120% varma että epäilyksesi ovat väärät, olen kuullut tästä ja minusta on kohtuutonta levittää väitteitä muiden tietoon joissa ei ole perää. Työnantajana voisi myös miettiä kannattaako harjoittelijoita ottaa jos ei tule toimeen kenenkään muun kuin itsensä kanssa. :)

    VastaaPoista
  2. Halusin tehdä kattavan selvityksen harjoittelijoista - omasta näkökulmastani ja ilman minkäänlaista todistustaakkaa. Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Tuosta toimeentulosta voisin mainita, että kaikkein vaikeinta minulle onkin tulla toimeen itseni kanssa, enkä usko, että kukaan tällä hetkellä haluaisi vaihtaa kanssani osia - mutta tämä ei taas liity harjoittelijoihin millään tavalla....

    VastaaPoista
  3. TE-toimiston pakkotoimilla kursseille tai työharjoitteluun ei ole kuin yksi kanta ja se on negatiivinen. Mitään älykästä toimintaa sillä ei synny, ei harjoittelijalle eikä yrittäjälle.

    Mikäli henkilö on perusammatiltaan villojenkehrääjä tai vaatesuunnittelija, mitä helvetin hyötyä hänelle on siitä, että pakotetaan Pellavasydämeen harjoitteluun, ai niin, onhan siitä se hyöty, että on poissa TE-toimistojen listoilta hetken ja kas, taas saatiin työttömyyslukuja kaunisteltua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi eri mieltä, sillä olen nähnyt ja minulle on suoraan sanottu, mitä hyötyä harjoittelusta ON OIKEASTI OLLUT. Kirjoituksessani yritin kertoa, että vain yksi on tullut "pakotettuna" Pellavasydämeen, muut ovat itse hakeutuneet.

      Poista
  4. Missä olit ise silloin, kun Pellavasydämestä on noin helppo kantaa pakkatolkulla kankaita ulos ilman, että sitä kukaan havaitsee. Liikkeesi on niin pieni, ettei siellä käsittääksei pysty itsekseen häärimään, mikäli ei ole jätetty tiloihin yksin, esim. ruokatunnin ajaksi.

    Neuvo, älä ota harjoittelijoita, tuskin harjoittelijatkaan kovin paljon ohjeita ja avuja elämäänsä saavat siitä, että ovat harjoittelijanasi, mikäli eivät tähtää samantapaisen liikkeen pyörittäjäksi ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Neuvoja ja mielipiteitä on helppo jakaa, mutta niistä tuskin kannattaa välittää, jos neuvoja ei ole itse asiaa kokenut tai ollut paikan päällä. No, pahan mielen niistä saattaa silti saada...

      Poista
    2. mistä muuten keksit tuon ilmaisun "pakkatolkulla" ?

      Poista
  5. Jos harjoittelijoista on niin suuri vaiva sekä heidän kanssaan työskentely koettu erittäin hankalaksi, kuten myös yksin pikku nappikaupan pyörittäminen ei onnistu niin olisiko kenties siinä tilanteessa fiksua miettiä muita ratkaisuja avuksi. Olen myös eri mieltä siitä että viat ovat vain ja ainoastaan harjoittelijoissasi, miten jokaisen kohdalla voi tulla vastaan vastoinkäymisiä? Ehkä myös peiliin katsominen voisi antaa neuvon kinkkisen tilanteen ratkaisemiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voi tekstini noin väärin ymmärtää, enhän missään kirjoittanut, että harjoittelijoista on suuri vaiva - luepa uudelleen, mutta ota vähän eri asenne. Aivan ilmeisesti et ole Pellavasydämessä viime aikoina poikennut, sillä kyseessä ei todellakaan ole "pikku nappikauppa" ja kyllä, se on joka tapauksessa todella haastavaa ja kyllä, olen TODELLA MIETTINYT muista ratkaisuja! En esitellyt harjoittelijoitteni vikoja ja lause "Myös minulla on vielä paljon oppimista harjoittelun ohjaamisessa" kertoo mielestäni käsitykseni omasta virheettömyydestäni. Sanot, että jokaisen kohdalla on ollut vastoinkäymisiä - siis haastatellut jokaista harjoittelijaani - muutenhan et voisi noin kirjoittaa? Ja kyllä, peiliin on tullut katsottua, enkä ollenkaan aina pidä siitä, mitä sieltä näkyy.

      Poista
  6. Jos näitä negatiivisia kommentteja vielä "pärköö" niin toivon, että kirjoitat sen omalla, oikealla nimelläsi - niinhän minäkin teen.

    VastaaPoista
  7. Aivan huikea hatun nosto sinulle Mervi, että olet jaksanut pitää harjoittelijoita ja harjoittelijoita, itsestäni ei milloinkaan olisi siihen....ymmärsin oikein hyvin kaikki pointit kyllä ja tosi ikävää jos ei ihmiseen voi luottaa....niitäkin valitettavasti sekaan mahtuu. Kaikkea hyvää kevääseen Sinulle. -Merja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Asioilla on monta - ainakin kaksi - puolta ja saattaa olla, että yrittäjää ymmärtää vain toinen yrittäjä?

      Poista
  8. Niin en ole tuo aikaisempi anonyymi vaan käsityöyrittäjä itsekin :D -Merja-

    VastaaPoista
  9. Minä ainakin sain kirjoituksesta täysin eri kuvan kuin "anonyymi" ja minusta on rohkeaa kirjoittaa kokemuksistaan ja nimenomaan tällä tyylillä kuin kirjoitit,ei ketään haukkuen vaan vain omista kokemuksista ja tuntemuksista kertoen joka ei siis tarkoita kenenkään moittimista.
    Hyvää kevään odotusta ja toivottavasti saat lääkäriltä hyviä uutisia ;)

    VastaaPoista
  10. Hyvä kirjoitus Mervi! Ja tsemppiä! -A-R

    VastaaPoista

  11. Sympatiani on Sinun puolellasi.
    Ajattelet asioita monelta kantilta.
    Mielestäni blogistasi ei todellakaan tule
    sellaista kuvaa, että ajattelisit vain itseäsi,
    vaan todellakin päinvastoin.
    Olet rohkea ja sinnikäs.
    Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista
  12. Hyvä ja asiallinen kirjoitus! Tsemppiä sinulle ja hyvää kevään odotusta! =)-Marjo-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kai se on niin, että hyvä kirjoitus kirvoittaa mielipiteitä? Toiset tykkää ja toiset ei. Onneksi olen joskus onnistunut kirjoittamaan juttuja, joista on vain tykätty, niin ei mene kokonaan usko kirjoittamiseen...

      Poista
  13. Jopa saitkin ihanan anonyymin riesaksesi tällä tekstillä. Vaikka minäkin suhtaudun negatiivisesti harjoittelujärjestelemään, niin tekstisi oli kaikin puolin hyvä. Rehellinen, avoin ja laajakatseinen.

    Toivon jatkossakin sinulle hyviä harjoittelusuhteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö...se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Minä ja anonyymi/anonyymit tiedämme, mistä on kysymys. Kyseessä on sama tapaus, joka toivoi pommin räjähtävän minun lähelläni.

      Kiitos kauniista sanoistasi!

      Poista
  14. On sulla kyllä lehmä'n hermot kun et provosoidu noista selkeesti tarkotushakusista negatiivisista viesteistä. Oon lukenu blogiasi jo pitkään ja pidän kovasti tuosta rennosta,avoimesta otteesta millä tartut asioihin ja pidät asiallisen linjan. Vaikutat todella sympaattiselt ihmiseltä, tykkään tyylistäsi=). *Mariam*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopas mun miehelle toi, että mulla on lehmän hermot - sillä saattaa olla PIKKUSEN eri näkemys asiasta. NOoooh, kukaan lukijoista ei onneksi tiedä, kuinka paljon täällä mesoon! Sain neuvon, ettei kannata julkaista tuollaisia "epäedullisiä" kommentteja, mutta päätin pitää läpinäkyvän linjan. Itse tiedän, miten asiat on, muut päätelkööt...Iloitsen mukavasta kommentistasi, kivoja sanoja on paljon mukavampi lukea ja osaan antaa niille entistä suuremman merkityksen!

      Poista