maanantai 17. kesäkuuta 2013

Varoittava esimerkki

Muistatte varmaan tämän uutuusmekon.

Materiaaliksi varmistui ohuehko pellava/viskoosi-kangas. Tämän mekon tein kiireessä muotinäytöstä varten. Toinen tunika valmistui tilaustyönä, mutta siitä ei ole muuta kuvaa kuin tämä taskuista otettu.

Tämän tunikan tein näkemättä henkilöä, jonka tätä käyttää - se on muuten iso ongelma! Mukana oli mallimekko ja rinnanympärys.

Nyt tulee se opetus: Koskaan, milloinkaan ei saa tehdä tuotteita myyntiin testaamatta kangasta ja mallia!

Illalla tunikan jo valmistuttua aloin epäröidä, että entäs jos tuo kangas meneekin kokoon enemmän kuin pellava yleensä. Tein kutistumiskokeen ja totesin, että kyllä menee kokoon ja paljon. Ei muuta kuin koko tunika kastellen. Ja aamulla tarkistamaan se rinnanympärys. Totesin, että on edelleen hyvä. Mekko lähti saajalleen.

Viime viikolla se kylläkin tuli takaisin. Tunsin itseni aivan älyttömän typeräksi. Kutistumisen jälkeen en tehnyt  vertailua mallimekkoon. Arvaattekin siis - minun ompelemani oli joka suunnasta paljon pienempi, tottakai! Asiakas ei kuulemma halunnut minimekkoa...En edelleenkään tavannut mekon kantajaa - se meni lahjaksi toiselle.

En tiedä, miten voisi kankaan oston tehdä viisaasti. Edustajat tulevat paikan päälle ilmoittamatta etukäteen kuin korkeintaan matkaltaan. Et ehdi tehdä inventaariota, mitä tarvitset. Tilaus on tehtävä siinä asiakkaiden palvelemisen lomassa. Et pysty keskittymään, saati harkitsemaan kunnolla. Olen tehnyt onnistuneita ostoksia, mutta myös epäonnisia. Nyt tuntuu, että tämä kangas on yksi niistä hutiostoksista. Hinta oli edullinen, mutta mitäpä siitä on hyötyä, jos kangas menee kokoon 10 %. Lisäksi on käynyt useammankin kerran niin, että olen tilannut kangasta, jota on jo toinen pakka olemassa tai olen tilannut kaksi samaa kuosia, mutta vaan eri väreissä.

Nyt olen ottanut opikseni. Tämä kangas on kasteltu ja seuraavaksi teen siitä mekon itselleni, jotta voin testata sen käyttöominaisuudet. Sitten vasta alan tehdä mekkoja myyntiin. Vanhat hyväksi todetut pellavat saavat riittää siihen asti!

Ai niin, se piti vielä sanomani, että mekon tilaaja ei sitten niin ollenkaan moittinut minua vaan sanoi itse olevansa vastuussa - vaikka mokahan oli vain ja ainoastaan minun. Tunnustan.

Ja nyt, lyötyä ei saa lyödä. Tähän kirjoitukseen en kaipaa sinulta tuttu-anonyymi yhtään ilkeilevää kommenttia. Moitin itse itseäni, sinun ei sitä enää tarvitse tehdä - sovitaanko niin? Koska muuten käyt esittäytymässä putiikissa, olen jo odotellut...

Pellavasydämen Mervi
lähtee huomenna putiikkiin valmiin mekon kanssa ja vähän jännittynein mielin

16 kommenttia:

  1. Onpa hurja kutistuminen! Hyvä ajatus testata kangasta ja mekkoa itse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja sitten tuossa tullaan siihen tosiasiaan, että hinta oli ihan väärä, koska maksoin sen 10% liian isosta määrästä...

      Poista
  2. Tekevälle sattuu..., mutta tokihan se harmittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Jos ei tee mittään, ei tuu vahinkojakaan.

      Poista
  3. Tästä minä tykkään - kun on tehty moka, tunnustetaan se reilusti eikä selitellä. Olen monesti huomannut töissäkin, että kun reilusti tunnustaa, että hei, nyt mokasin (ja kaikki mokailevat), niin ihmiset kyllä ymmärtävät ja harvemmin edes harmistuvat.
    Ja pellavakankaat osaavat olla yllättäviä - juuri tänään pesin pellavableiserin, jossa oli merkintä, ettei vesipesua - eikä mennyt miksikään. Kun taas muistissa on paritkin pellavahousut, jotka merkintöjen mukaan olisi saanut pestä ihan normaalisti ja kutistuivat sellaisiksi, ettei niitä enää voinut käyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se vaan ei ole kiva, että joutuu niin usein...

      Poista
    2. Olen niin samaa mieltä Lady of the Mess'in kanssa.
      Olet ihanan rehellinen ja olet myös kovin vaatimaton.
      Uskon, että niitä onnistumisia on ehdottomasti PALJON
      enemmän kuin mokia!

      Poista
  4. Voi kurjuus, 10 % on jo aika paljon. Olen huomannut, että paitsi pellava, niin myös viskoosi on aika arvaamatonta. Häntä pystyyn: jos ei tee mitään, ei koskaan tee virheitäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viskoosi onkin kummallinen materiaali. Olen luullut että se on jotenkin luontoperäistä, mutta nyttemmin huomannut, että ainakin tuntuvat kovasti keinokuituisilta.

      Poista
  5. Jos jotain olen oppinut tässä viime aikoina, niin sen että virheistä oppii ja vaikka se harmittaakin, tuo se usein sen verti paljon lisää sitä taitoa ja huolellisuutta, että lopulta virheen tekeminen kääntyy voitoksi - tietystikään ei silloin jos ei siitä halua edes oppia, niin se on sitten eri asia, mutta paras kun ottaa vain opiksi, niin kyllä se suun pielten suunta jossain välissä muuttunee! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tässä vielä tyhmempää on, kun huomaa TOISTAVANSA samoja virheitä - etten ole edes oppinut...

      Poista
  6. Kyllä se siitä suttaantuu. Harmi kyllä, mutta eihän kangas mennyt lopulta edes hukkaan! Toki, jos se asiakkaan karkottaa niin huonompi yrittäjälle, mutta toisaalta nyt osaat palvella uusia paremmin. Eteenpäin sano mummo lumessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin usein touhuni muistuttaakin tuota mummoa umpihangessa!

      Poista
  7. Miten edes suostut ja lupaudut tekemään vaatteita näkemättä ja "kokematta" asiakasta ?

    Jo valmisvaatteiden ostaminen on kyllin haastavaa, vaikka valitset oikeat ry ja muut mitat, malli ja muoto vaihtelee valmistajan ja mallien mukaisesti, saati sitten teettämällä tehty, en vain ole koskaan kuullut tai kokenut, että voi SOVITTAMATTA saada oikeankokoisen ja laisen vaatteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, taas niitä piikkejä kuitenkin satelee, mutta nyt vähän tylsempänä! Olet muuten tosi sitkeä ja minun blogini näköjään erittäin koukuttava...

      No kuule, yrittäjän elämään kuuluu riskien ottaminen ja harvoin käsityöläisellä on VARAA kieltäytyä. Lisäksi minut on kasvatettu kiltiksi tytöksi, joka ei osaa sanoa ei. Luovuuteen kuuluu myös luova ongelmanratkaisutaito ja sen kehittämistä minä rakastan!

      Jos olisit lukenut oikein tarkkaan tämän jutun, olisit huomannut sanan "mallimekko". En siis ollut nähnyt kantajaa, mutta minulla oli käytössäni malli. Tehtävä oli siis periaatteessa erittäin helppo. Mutta osasinpa vaan sössiä senkin!

      Moni turisti on käynyt putiikissa, ihastunut tunikaan, muttei ole löytynyt sopivaa. Teen ja lähetän postissa ja joka kerta asiakas on ollut tyytyväinen. Kun seuraavan kerran tulet putiikkiin, muista mainita, niin esittelen sinulle nämä tunikat. Sitten ymmärrät.

      Summasummarum. Näkemättäkin työ voi onnistua, mutta se on tosi hankalaa, vaatii rohkeutta ja vie aikaa. Nytpä olet yhtä kokemusta rikkaampi. Kirjoitat, ettet ole koskaan kuullut, että sovittamatta voi saada oikeankokoisen ja laisen vaatteen. Olisi osoittaa sinulle muutama tällainen ihminen ja kuva täällä netissäkin, mutta en sitä kuitenkaan halua tehdä.

      Ja vihoviimeiseksi lopuksi. Tänään tilaaja sai onnistuneen version mekosta, joka lähti postissa eteenpäin ja ensi viikolla pariisilaiset saavat sitä ihastella.

      Poista
    2. Hyvä vastaus "piikkiin"...
      Hyvä Mervi!

      Poista