seuraa sähköpostitse

torstai 13. kesäkuuta 2013

Mahtuuks tää?

Jouduin taas tekemään uudet kaavat, kun olen niin hyvä hukkaamaan kaiken - puolet elämästäni menee tavaroiden etsimiseen. Tiedän, että jossain on pikkutyttöjen mekon kaavoja, mutta missä?

Tästä kaavasta tuli mielestäni liian iso, pienensin ja vieläkin vähän pienensin ja nyt olen epävarma, tuliko siitä jo LIIAN pieni... Söpö se kyllä on, vaikka sitten lastenhuoneen seinälle koristeena roikkumaan. Mutta saishan se nyt vähän aikaa mahtua päällekin.

Puuttuu vielä napit, napinlävet ja silitys.

7 kommenttia:

  1. Oi, tuo on JUST SITÄ kangasta! Tuosta vois tehdä aikuistenkin mekkoja, täällä ainakin yks täti-ihminen, joka ihan näkee itsensä tuollaisessa koltussa! Siis vähän isommassa koossa ;-)

    VastaaPoista
  2. Onpas suloista kangasta - toivottavasti mahtuu!

    VastaaPoista
  3. Suloinen kangas! Lähetän sinulle sähköpostia.

    VastaaPoista
  4. Osta sellasia mappiin meneviä muovitaskuja. Niihin taittelet kaavat ja laitat teipillä kaavan nimen ja koon siihen päälle (teipillä siksi, että sen saa poiskin). Kaikki kaavat pysyy nätisti mapissa. Siis ne, jotka eivät häviä johonkin kaikkien kynien ja mittojen kanssa juuri silloin kun niitä tarvii... Mulla ainakin osa kaavoista on pysyny tallessa muovitaskuissa. Samaan taskuun voi laittaa samanaiheisia kaavoja, kunhan kirjoittaa myös kaavaan minkä osa se on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä idea ja varmasti kaunista katsella. mutta. kun.

      En tiedä, osaako kukaan teistä edes kuvitella millaista touhua se on, kun tämä alkaa ommella. Keittiön pöytä äkkiä tyhjäks, sitten kaavat jostain, kangas ja tarvikkeet esille. Sitten leikataan ja tavarat "lentelee" päinvastaisessa järjestyksessä mikä mihinkin. Ja ompelemaan. Siinä ne kaavat, tilkut ym. jätökset seilaavat muutaman päivän, viikon tms. kunnes niitä taas tarvitaan tai tulee siivouspuuska.

      Olen keksinyt paremmalta kuulostavan selityksen sekasotkulleni, se on "luovuus". Ei luova ihminen pysty pitämään järjestystä yllä, eihän?

      En mä ehdi/pysty/viitsi/malta niitä kaavoja alkaa taittelemaan, merkkaamaan, mapittamaan...mihinkään. Joten ne ovat tod.näk. seuraavalla kerralla taas hukassa ja voin joutua kehittelemään uudet. Mutta jos aikaa on kulunut vain vähän aikaa, niin ne ovat siinä sivupöydällä juuri valmiina uuteen työhön.

      Ihanteenani on sellainen työskentelytapa, että otetaan rauhassa tarvikkeet esille, tehdään työ koheltamatta ja palautetaan kaikki nätisti paikoilleen. (olisittepa muuten nähneet: tämän lauseen kirjoitin oikein huolellisesti ja hitaasti) !!!!

      Poista
  5. Olen luovasta työtavasta ihan samaa mieltä. Minäkin teen ihan samaa. Leikkaan lattialla, kun pöydät on täynnä keskeneräisiä projekteja, ja ihan samalla tavalla ne kaavat seilaa ties missä. Jossain vaiheessa vaan kyllästyin siihen, että piirsin kolmatta kertaa samaa kaavaa, vaikka tiesin niiden edellisten seilaavan jossain. Kyllä niitä kaavoja edlleen hukkuu, mutta joskus tulee se siivouspuuska ja sillon ne päätyy taskuihin. Nimilaput on ehdottomat, koska muuten niitä ei enää löytyis. Ei siihen taitteluunkaan paljon aikaa mene. En tee sitä mitenkään särmästi, vaadittava määrä taitoksia, että kaava mahtuu taskuun. Luovuuden puuskat tulee voimalla, eikä niitä kannata suitsia, mutta omaa luovuutta voi myös helpottaa. Mulla ainakin menee hermot, kun en ikinä löydä sitä lyijykynää kun pitäisi uusia kaavoja piirtää. Pitäs varmaan laittaa nekin muovitaskuihin ja mappiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just näin. Ehkä tämäkin ompelija joskus oppii...Ja nythän mä kuvittelen, että syksyllä, kun ei ole putiikin rutiineja niin musta tulee oikein huolellinen ihminen. Pöh!

      Poista