tiistai 3. joulukuuta 2013

Pettymyksen sietämisen taito

Onko opittu taito, että pystyy nieleskelemään kokemansa pettymyksen? Voiko pettymystä oppia
sietämään? Vai onko kyseessä geeneissä saatu persoonallisuus- tai luonteenpiirre? Voiko pettymyksiä olla yhdelle ihmiselle niin paljon, ettei hän enää edes noteeraa niitä - pettymyksestä on tullut rutiinia? Voiko pettymyksiin siis "tottua"?  Pettymys on tunne, eikö vain? Onko siis kyseessä "tunteiden säätelyn" oppiminen?

Katsoin ohjelman lapsena koetusta perheväkivallasta. Nuori nainen kertoi, että lapsuuskokemustensa vuoksi hän suhtautuu vieläkin elämään niin, että aina "joku menee pieleen", mikään ei voi onnistua. Vasta paljon myöhemmin hän oppi luottamaan, että elämässä voi myös onnistua, että asiat voivatkin mennä hyvin.

Kasvattajalle hyviä neuvoja antaa Raisa Cacciatore ja Petri Heimonen 
Miten opetan pettymyksen sietoa, eli miten lasta voi opettaa sietämään epäonnistumista?

Tällaisia asioita olen viime päivinä pyöritellyt mielessäni. Ai, mutta lisäänpä tähän vielä yhden huomioni fb-maailmasta. Ryhmässä "'Edes yhtenä päivänä maailman tärkein" vanhemmat pyytävät lähettämään lapsilleen kortteja, koska lapset ovat niin pettyneitä, kun eivät saa omaa postia. Ymmärrän tämän perimmäisen ajatuksen,  mutta olen sitä myös kritisoinut. Eihän pikkulapsi osaa pettyä, ettei hänelle tule postia, jos ei sitä vanhemmat opeta. Jos lapsi oppii joka aamu kuuntelemaan tyyliin "voi, ei tullut tänäänkin mitään kivaa postia" tms. ehkäpä hän juuri siitä oppii odottamaan itselleenkin jotain kivaa ja pettyy, jos ei saakaan. En muista omien lapsieni ikinä odottaneen mitään itselleen - en kyllä muista, olivatko edes mukana postilaatikon tyhjäämisessä?

Pettymys on ikävä tunne. Pienikin pettymys voi harmittaa koko päivän. Saati sitten, jos on ladannut kovasti toiveita ja odotuksia isoon asiaan, joka ei onnistukaan tai jota ei saakaan.

Kerroin omasta odotuksestani muutama päivä sitten - täällä. Yritin olla hehkuttamatta asiaa mielessäni, jotta pettymys ei pilaisi koko joulua. Siltikin huomasin aina välillä innostuvani ja ihan hiukan haaveilevani... Eilen illalla asia ratkesi. Sitä ei meille tule. Minun pitää pärjätä pettymykseni kanssa.

Hassua, miten ihmismieli on armollinen. Ensimmäiseksi tuli mieleeni nämä "happamia, sanoi kettu pihlajamarjoista" - ajatukset. No, onpas se huojentavaa, ettei tarvitse ryhtyä niin isoon urakkaan. Huhuh, kiva, että saa tämä tavallinen arki jatkua. No niin, ei se oikeastaan niin kivaa olisi ollutkaan. Ja sitä rataa. Selviytymiskeinoja. Juuri nyt - yön yli nukuttuani - tuntuu edelleen huojentuneelta, vaikka toki pettyneeltä.
Luulen, että selviän hengissä tästä tunteiden vuoristoradasta.

Ja ei kun uusia unelmia ja haaveita kohti!

Mervi

4 kommenttia:

  1. Mä oon mielestäni melko hyvä kestämään pettymyksiä, koska mulle on mm. tehty ohareita niin monta kertaa, ettei ne enää jaksa kovin hetkauttaa.

    Serkkuni kanssa en ole ollut väleissä vuosikausiin, kun otin hänen kanssaan puheeksi viime tingassa perutut tapaamiset ja sanoin, että se tuntuu musta kurjalta ja on melko itsekästäkin. Sain seuraavan kuukauden kuulla haukkuja itsestäni, kunnes ne vihdoin loppuivat. Sen koommin ei olla puhuttukaan.

    Nykyään en ota tuota asiaa edes puheeksi ihmisten kanssa, mutta oon varautunut siihen, että tapaamiset harvoin tapahtuvat kun niin on sovittu.

    Riippuu kyllä ihan pettymyksen aiheesta, että kuinka paljon se harmittaa.. Joku isomman asian peruuntuminen sapettaa kyllä, vaan usein asioilla on kaksi puolta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että on tosi kurjaa tulla "höynäytetyksi" tai että toinen ei pidä sinua tarpeeksi tärkeänä pitääkseen kiinni yhdessä sovitusta ajasta. Hän ehkä liikaa luottaa sinun joustavuuteesi. Mutta ei sekään kivaa ole, että vain toinen joutuu aina joustamaan ja pettymään.

      Jaksatko kuitenkin haaveilla, unelmoida ja toivoa jotain uutta ja ihanaa tapahtuvaksi? -Ehkä kuitenkin kannattaisi kurotella kohti uusia tavoitteita, kun ei ole varma, mitä sieltä tippuu. Mitään ei tietysti saa, jos vain seisoo ja odottaa, joskus on noustava vähän ylemmäs ja kuroteltava yli normirajojen. Heidi toivon sinulle uusia, ihania tuulia, joissa tapaat erilaisia, ihmisiä jotka näyttävät sinullekin uusia mahdollisuuksia mitä voit alkaa unehdoima tai jopa toeuttaa!. Eikä se sitten haittaa vaikkei kaikkea saisikin, tuleepahan vietettyä mukava hetki lapsenomaisessa odotuksessa. Vai miten ajattelet?

      Poista
    2. Juu, mun äärimmilleen joustamiset loppuivat muutama vuosi sitten, kun lähdin henkisesti alisteisesta parisuhteesta. Silmät jotenkin aukesivat ja ymmärsin arvostaa enemmän itseäni. Samoihin aikoihin "heivasin" elämästäni ihmiset, joiden seurassa tunnen vain kuluttavani itseäni enkä varsinaisesti voimaannu. Sellaisista ihmissuhteista ei ole mitään hyötyä :)

      Kuitenkin tulen kaikenlaisten ihmisten kanssa toimeen, mutta lähimmäisiksini en halua ihmisiä, joiden seurassa "kärsin".

      Ehdottomasti unelmoin ja kurkottelen ihania asioita kohti :) Toisaalta kuitenkin pidän ne elämän realiteetit mielessäni. Kaikenlaiset pettymykset ja surut vahvistavat. "Aina vois asiat olla huonomminkin. Ja sit kun oot pohjalla, niin sieltä ei ole kuin yksi suunta - ja se on ylöspäin." Äitini aina hokee tuota ja olen kyllä kokemuksesta sen paikkaansapitäväksi todennut :) Asioilla kuitenkin on aina tapana järjestyä.

      Sinä, Mervi, vaikutat ihanan valoisalta ja elämäniloiselta ihmiseltä, huolimatta siitä, että liikuntakykysi on rajoittanut elämääsi lähes aina :) Ihanaa joulunodotusta sinulle ja perheellesi!

      Poista
  2. Itse ajattelen niin, että asiat menee niin kuin niiden on tarkoituskin. Vaikka jokin asia saattaisikin olla kovinkin kiva omasta mielestäni, niin jos se jää "saamatta" tilalle tulee jotakin muuta. Tällä muulla on vain se ominaisuus, että jos mieli jää kiinni siihen mitä on ensin halunnut niin tämä muu jää näkemättä, kokematta, nautiskelematta.. Elämänkatsomuksella on suuri merkitys siihen miten näitä asioita näkee. Itselläni ei kyllä näitä pettymyksiä ole ollut vuosiin. Pyrin myös nimittäin elämään hetkessä, ja silloin en odota tulevia asioita - ja pettymykset jäävät kokematta kun yleensä huomaan ne muut- asiat jotka tulevat tilelle..

    VastaaPoista