maanantai 9. joulukuuta 2013

Pelkkää teatteria

No ei nyt sentään ihan pelkästään - mutta hyvin paljon! Huomenna, tiistai-iltana, on taas harkat ja minulla on paljon uutta näytettävää.

Olen pohtinut puvustuksen merkitystä teatteriesityksessä. Kysäisin sitä jopa ohjaajaltakin. Aivan selvää on, että joku valtava pukudraama rakentuu myös puvustuksen varaan. Mutta entä ihan tavallinen kappale tavallisesta elämästä - mitä osaa puvustus siinä näyttelee? Ohjaaja avasi teemaa negaation kautta. Puvustus on epäonnistunut, jos se ei tue näytelmää. Hän kertoi nähneensä esityksen, jossa asut näyttivät siltä, että oli vaan käyty kirpparilla ja kerätty mitä sattuu.

Puvustuksen pitäisi tietysti olla samalta aikakaudelta kuin teatterikappale muutenkin. Jos esitetään rikasta, pitäisi puvun tietysti näyttää myös siltä. Jos nuorta, ei vaatetus voi olla mummon kaapista jne.

Mitä sitten, jos puvustus nouseekin roolien yli - katsojat näkevät vaatteet, mutta muuten rooli jää tyhjäksi? Ei hyvä sekään. Voiko puvustus olla hyvä, jos ei kukaan sitä huomaa? Ehkä.

Mahdottoman paljon päiviä ja tunteja olen käyttänyt tämän ensi kevään esityksen puvustuksen rakentamiseen. Mahtaako sitä kukaan katsoja käsittää? Tämä kappale kertoo tästä päivästä, eli puvustuskin on tätä päivää - ei siis mitään erityistä. Paljon olen kiertänyt kirppareita ja suurimman osan asuista löytänyt sieltä. Mutta paljon olen myös itse tehnyt. Tosi paljon.

Kasa kirpparilöytöjä

Tänään olen käynyt ostamassa housukangasta, tehnyt miehen prässihousut, valkoisen kravatin ja sinisen rusetin kaulaan. Onneksi teatterissa ei tarvitse kaiken olla niin justiinsa. Riittää kun näyttää kaukaa hyvältä. Pitää myös kestää aikamoista kulutusta. Mutta sisäsaumojen siisteyttä ei kukaan tarkista!

Seurauksena on tietysti langanpätkiä koko huushollin mitalta. Ja keittiön pöydällä muutakin kuin syötävää...


Yritän opetella sellaista uutta elämää, että siistin jälkeni heti työn päätyttyä.
Välillä onnistun, toisinaan taas en.

Käytkö paljon teatterissa? Ammatti- vai harrastajateatterissa? Kiinnitätkö huomiota puvustukseen? Tuleeko mieleesi jokin onnistunut tai epäonnistunut toteutus?

Mervi

5 kommenttia:

  1. Nuorenpana olin itsekkin näyttelijänä, paikallisessa työväenteatterissa. Onnistunut puvustus tuki hyvin roolin rakentamista.
    Enää en paljoa käy en jaksa istua niissä teatterin tuoleissa, aiheuttavat liian paljoin kipua.
    Mutta seuraan kyllä teatteria televisiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teatteri olisi kyllä niin ihanaa huolten häivyttämistä. On erittäin vapauttavaa istua (jos olisi hyvä istua) ja hetkeksi irtaantua arjesta ja omista asioista.

      Poista
  2. Teatterissa tulee käytyä useamman kerran vuodessa sekä ammatti että harrastaja. Puvustukseen tulee kiinnitettyä huomiota varsin harrastelijoilla... en oletakaan että harrastelijoilla olisi tietoa ja taitoa teatteripuvustuksesta. Mun silmiin ainakin pistää se, että puvustuksen säilytykseen ja huoltoon ei juurikaan harrastelijat panosta. Ja nimenomaan siihen näytäntöjen väliseen huoltoon, joka olisi erittäin tärkeää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt osuit kyllä naulan kantaan! Olen itsekin vasta nyt tajunnut, että kun esitys "kuopataan" minä häivyn näyttämöltä, enkä ole huolehtimassa, mihin puvustus joutuu. Taas kun aloitetaan uutta, ihmettelen, että missä kaikki aikaisemmat ovat? Tietysti pitäisi olla kunnolliset, isot varastotilat. Olisi hienoa, jos kaikki olisi pesty ja merkattu.

      Toinen tärkeä asia on tuo näytäntöjen välillä tapahtuva huolto. Se on meillä ainakin näyttelijöiden vastuulla, koska en itse ole enää silloin paikallakaan - tietysti asia on, miten se sovitaan.

      Harmittaahan se, kun tekee ja silittää vaatteen ja seuraavan kerran näkee sen tuhannessa rypyssä näyttämöllä.

      Poista
    2. Pääsin kesällä hengaamaan ammattiteatterin (kesäteatteri) takahuoneeseen ja siellä maskeeraaja hoiti myös pukemisen ja vaatehuollon.

      Poista